Argh... neuvokaas siskot paras toimintalinja, kun mies vetää aina jonkinlaisen uhriutuvan aggression

...ja tarkoitin siis että pientilallisen poikana miehelläni olo ja on aloitekyvytön asenne kotitöissä, kas kun se kotoa opittu miesten ja naisten töiden ero. Ei hän muuten ole saamaton tassukka.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet valinnut tuon miehen. Hän on ollut sellainen aina. Mikä oikeus sinulla on alkaa muuttamaan häntä?

Puoliso ei ole mikään palvelija/renki/piika/puolisonsa äiti tai isä...

Ps. hammaskeijua ei ole olemassa se oli äiti

Ap on itse valinnut olla se piika. Ja nyt valittaa siitä, ettei se ole kivaa. Ei heru sympatiapisteitä ap:lle multa.

Minä en ole pyytänyt keneltäkään sympatiaa, varsinkaan kaltaiseltasi kus.päältä.

Kysyin neuvoja, millä lähestymistavalla tuollaisen saa osallistumaan. Uusia vinkkejä (joita en olisi kokeillut) ei ole vielä tullut, mutta ketjusta päätellen ongelma on yleinen, joten ehkä jollakin sellainen vinkki vielä on.

Ps. Kuten jo sanoon, en ole valinnut laiskaa miestä. Kyllä tuo on kehittynyt vuosien mittaan. Ja edelleenkin vaadin kyllä häntä osallistumaan, olisi vaan parempi, jos sen saisi sujumaan riidatta.

Ap

Ehkä ongelman syy on sinussa...

Tekisitkö autokorjaukset miehesi kanssa, jos miehesi Vaaaatisi sitä? Teet kaikkesi että auton korjaus menisi oikein ja miehesi vaaaatii tekisit työsi alusta ja oikein... vähä musta tuntuisi lähtisit kädet puuskassa mököttämään

😂Tämä palsta ei ikinä petä. Aina ongelma on aloittajassa...

No. Ensinnäkin: minä en jankuta enkä nalkuta. Mies saa imuroida ihan omalla tyylillään, kunhan nyt vaan imuro

Toiseksikin, mieheni ei alussa ollut laiska kotitöissä, koska niitä ylipäätään oli kahden aikuisen pienessä kaksiossa älyttömän vähän. Elimme neljä vuotta avoliitossa, ja hommat jaettiin sovussa, joskin pientilallisen poikana miehellä oli kieltämättä vähän semmonen aloitekyvytön asenne eli ei oma-aloitteisesti tehnyt asioita.

Kun lapset syntyivät, olimme olleet yhdessä jo 14 vuotta. Yhtäkkiä työn määrä kymmenkertaistui. Olin kotona, joten tein jo siksikin aika ison kotitöistä, ehkä mies sitten siinä tottui vähän liian hyvälle. Virhe toki, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi silti puhetta ymmärtää ja osata muuttaa toimintaansa reilummaksi!

Mies tekee melkein aina, mitä pyydän, mutta oma-aloitteisuuden puute on alkanut rassata. Siivoamisen suhteen hän on minusta keksinyt mököttämisen pakotieksi, koska en todellakaan tänäänkään ole hänelle nalkuttanut, todennut vain päivänselvän asian, että kuusi pitää viedä pois, koska muuten se jää varisemaan tuohon vielä ensi viikonlopulle saakka ja nuo haetaan taloyhtiöstämme pois maanantaina. Ja koska meillä on siivottu edellisen kerran ennen joulua - ja nelihenkinen perhe on oleillut kotosalla sen jälkeen - huusholli ON totta vie siivouksen tarpeessa.

En siis ole ylihygieeninen vouho ja miehellä EI sinänsä ole poikkeavat siivouskäsitykset. Olemme näistä kyllä kolmen vuosikymmenen aikana moneen, moneen kertaan jutelleetkin.

Sitä en ymmärrä, mitä tuon lainaamani idi..tin mielestä auton korjaaminen tähän liittyy. Mies ei korjaa autoja, ei nykyajan moderneja autoja juuri edes voi maallikko kropailla. Renkaatkin vaihdatamme rengashotellissa ja viimeksi ne vaihdatin minä.

Normisri kaupunkitalouksissa ns. miehen töitä on todella, todella vähän. Meillä ei oikeastaan ollenkaan. Joku kaksi kertaa vuodessa renkaiden vaihto (mikäli mies sen tekisi) vie sitä paitsi pari tuntia, mikä vastaa noin kahden päivän kotitöitä. Ei sillä tekosyyllä voi laistaa yhteisen kodin ja perheen huolto- ja hoivatöistä.

Ps. Kiitos sille asialliselle vastaajalle, joka muistutti siivouksen aikatauluttamisen antamisesta miehen vastuulle. Teen sen heti ensi viikolla. Nyt siivosin kolme h itse ja tein äsken ruuan. Riitaa ja nalkuttamista välttääkseni.

Ap

Mikä ihana marttyyriasenne<3

(Huomaa sarkasmi)

No en koe kyllä olevani marttyyri. Kunhan vaan vitt..ntunut siihen, että puhe ei mene perille ja haluton kantamaan vastuuta yksin.

Jos sen sanominen tekee minusta marttyyrin, pelottaa ajatellakin omaa asennettasi omassa parisuhteessasi. "Ai sulla on jotain valittamista, se on vaan toi sun marttyyrin asenne..."

Jos ja kun sinua niin ärsyttää naisten kitinä epäreilusta työnjaosta, miksi luet ketjua?

Ap

Todellisuudessa kolmessa neljästä avioerosta on taustalla ollut riitaa kotitöistä. Ei se ole välttämättä se eron päällimmäisin aihe, mutta silti yksi tekijä.

Joillekin naisille ottaa koville tunnustaa, että kaikki ei riipukaan vaimon omasta asenteesta. Se, että heille on osunut osallistuva mies, ei olekaan heidän omaa ansiotaan.

Siksi on aika hölmöä uskotella itselleen, että jos mies lorvii, se on vain naisen oma vika. Ihminen voi pitkässä parisuhteessa muuttaa käytöstään monesta syystä, myös aivan sisäsyntyisistä syistä.

Yksi iso tekijä ovat lapset ja lasten myötä kasvava työn määrä. Hoitovapaalla naiset tekevät usein melkein kaiken kotona, ja se opettaa puolison helposti lorvijaksi. Samoin voi käydä, jos puoliso tekee matkatöitä tai yrittäjänä pitkää päivää.

Asioista pitäisi jutella, mutta pyhät päätökset töiden uusjaosta eivät välttämättä koskaan johda todellisuudessa muutoksiin.

Voi olla, että vain konkreettinen erilleenmuutto herättää loismiehen.