Onko kaikki hyvin käyttäytyvät lapset alistettuja ja henkisesti pahoinpideltyjä

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä näyttävät tunteitaan, suuttuvat ja saavat raivokohtauksia kotona mutta koulusta on tullut aina palautetta että ovat hyvin käyttäytyviä lapsia. Kavereiden kanssa ei tule riitoja ja kahnauksia vaan heillä on laaja ystäväpiiri.

Meillä myös näin. Superkilttejä ovat maailmalla ja tulee opettajilta kehuja. Välillä sitä kotona jopa ihmettelee, kun kotona sitten päästelevät välillä niin höyryjä. Tästä kerran mainitsinkin opettajalle ja oli jopa ihmeissään siitä ettei voi olla sama lapsi. 😄

Miksi lapsi ei sitten uskalla näyttää tunteitaan? Myös raivoa? Harva lapsi lopettaa raivareita, ellei siihen puututa kovasti tai välinpitämättömyydellä, joka on henkistä pahoinpitelyä.

Raivoajilla on usein puutteita äidinkielessä ja sanavarastossa. Ei osata sanoittaa pettymystä ja pahaa mieltä, joten se osoitetaan kehollisesti raivoamalla. Esim kun ei saa jäätelökioskista haluamaansa toinen voi sanallisesti sanoa , että harmittaa tosikovasti. Ja toinen, joka ei tunteitaan osaa sanoiksi pistää, itkee ja osoittaa kehollisesti mieltä.

Ei.

Ei tietenkään ole. Lapsi ottaa mallin ja esimerkin usein vanhemmiltaan. Ja jos vanhemmat raivoavat julkisella paikalla ja puhuu muista pahaa, niin tekee lapsikin. Ellei kysymyksessä ole joku alle 3v.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei sitten uskalla näyttää tunteitaan? Myös raivoa? Harva lapsi lopettaa raivareita, ellei siihen puututa kovasti tai välinpitämättömyydellä, joka on henkistä pahoinpitelyä.

Lapsi joka saa näyttää tunteitaan ja jota tuetaan tunteiden sanoittamisessa ja tunnistamisessa, oppii myös käsittelemään pettymykset.

Riehujilla ja raivopäillä on usein ankara kasvatus ja väkivaltaisia lapsia usein kohdellaan kotona väkivaltaisesti. Totteleminen on rangaistuksen välittämistä, jolloin heti kun silmä välttää, tehdään lisää kolttosia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uskotaan että jopa uhmaikä ja teinin kapina on enemmän reaktiota ympäristön ymmärtämättömään käytökseen

Ei uskota. Vaikka sitkeästi tarjoat tätä uskomustasi keskustelusta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsi joka EI riehu ja raivoa, ON alistettu. Ei uskalla ola oma itsensä ja näyttää tunteitaan.

Riehuballa ja raivoavalla lapsella on paha olla..ei ole perusturvaa

Ehkä, jos näin tapahtuu usein ja aikaan ja paikkaan katsomatta. Satunnainen kiukuttelu vanhemmille ja muille tutuille, turvallisille aikuisille on aivan normaalia. Sekin voi mennä riehumisen ja raivoamisen asteelle niillä muksuilla, joilla on tulisempi temperamentti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oppii esimerkeistä. Kun on hyvin käyttäytyvät vanhemmat, lapsikin kasvaa hyvinkäyttäytyväksi. Ei siinä alistamista tai muuta tarvitse.

Näissä yleistyksissä pitäisi aina tietää, minkä ikäisistä lapsista puhutaan. Pitkällä tähtäimellä kannustus ja mallioppiminen toimii parhaiten, mutta ulkopuoliset tuppaavat arvioimaan lapsia lyhyemmällä tähtäimellä. Joidenkin mielestä kasvatuksen pitäisi olla valmis 3-4-vuotiaalla, vaikka silloin ollaan vasta alussa.

Esikoisellani oli jatkuva uhma päällä ensimmäiset seitsemän vuotta, piti koko ajan hakata päätä johonkin tiiliseinään. Sitten muuttui koko persoona, ja hänestä tuli todella rakentavasti käyttäytyvä ihminen, joka tuntuu aistivan toisten mielenliikkeet tosi hyvin. Keskimmäisellä tuntuu uhma vasta alkavan viisivuotiaana.

Joten tsempit minulta kaikille, joiden lapset eivät ole niitä etunenässä kypsyviä. Jokaisella meistä on loppuelämä aikaa kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi joka raivoaa 4v ikävuoden jälkeen on huonosti kasvatettu kun ei ole vielä oppinut ettei raivoamisella saavuta yhtään mitään. Hänelle on annettu periksi joka on jo lapsen henkistäpahoinpitelyä kun annetaan oppia huonoja malleja jotka vievät ongelma-kierteeseen oikeassa maailmassa.

Normilapsi kyseessä,sillon voit sivistynyttä käytöstä odottaa ja vaatia.

Erityislapsi kyseessä,odotuksesi ja vaatimuksesi muuttuvat lapsen kehityksen mukana.

Ei tietenkään. Lapsilla on myös erilaiset temperamentit. Ja riippuu perheestä miten lapsi oppii käsittelemään tunteitaan. On lapsia joilla ei ole rajoja, eivätkä kunnioita aikuisia vaan riehuvat ja hyppivät silmille koko ajan. Tällaiset lapset on ihan pihalla ja tulevaisuus tuonee vaan lisää ongelmia. On myös eri asia se osaako käyttäytyä, ottaa muut huomioon ja olla empaattinen, vai uskaltaako/osaako ilmaista tunteitaan. Se et lapsi käyttäytyy koko ajan huonosti ei ole hyvä asia. Jotainhan on silloin pielessä, lapsi ei voi hyvin. Suurin osa mun tuntemistani lapsista osaa kyllä ilmaista tunteensa ja uskaltaa tehdä sen. He ovat myös hyvin käyttäytyviä, keskustelu-ja keskittymiskykyisiä, fiksuja pieniä ihmisiä. Lasten vointiinhan vaikuttaa suuresti vanhempien omat sosiaaliset ja tunnetaidot sekä käytös. Vauvapalstan perusteella tilanne on aika heikko....

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uskotaan että jopa uhmaikä ja teinin kapina on enemmän reaktiota ympäristön ymmärtämättömään käytökseen

Osittain näin. On kulttuureja missä murrosikää ei ole olemassakaan.

Minun 3 vuotiaallani on ihana uhmaikä. Ei saa tehdä jotain ni rupeaa itkemään ja kiukuttelemaan. Olen huomannut ihan parhaimmaksi keinoksi vain istua alas ja kysyä että haluatko tulla halimaan. Saattaa sanoa että tyhmä äiti en tule ja samalla kiipeää syliin ja halaa tiukasti. Ja sitten jutellaan miksi asiaa ei nyt voi tehdä. Ja kohtaus on ohi. Ja lastani kehutaan paljon miten hyvin hän käyttäytyy ja kun ei kiukuttele julkisilla paikoilla. Päiväkodista tulee vain positiivista palautetta. Kotona sitten jaksaa vängätä asiaan kun asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uskotaan että jopa uhmaikä ja teinin kapina on enemmän reaktiota ympäristön ymmärtämättömään käytökseen

Osittain näin. On kulttuureja missä murrosikää ei ole olemassakaan.

Ne kulttuurit, joissa murrosikää ei ole tai se menee hyvin huomaamattomasti, ovat yleensä sellaisia kulttuureita, missä itsenäistymistä ei meidän mielessämme tapahdu. Eli aikuiselämä on tiukasti raamitettu uskonnon, perinteiden, kylän vanhimpien tms. toimesta. Joku toinen kertoo, mikä on ammattisi, kenen kanssa avioidut jne.