Tositarinoita hyvistä tyypeistä
Ollessani nuorena ihka ensimmäisessä työpaikassa, siellä sattui olemaan henkilöitä jotka tykkäsivät simputtaa nuoria. Todella, todella veemäisiä jos voitte kuvitella.
Ei neuvottu kunnolla jolloin tietenkin ei osannut ja teki virheitä,
tätä sitten naureskeltiin , rähjättiin huutamalla päin naamaa ja nolattiin ym kurjaa.
Menin itku kurkussa töihin noin viikon .
Kunnes yllättäen eräänä päivänä palasi töihin lomalla ollut nainen, joka neuvoi asiallisesti ja suhtautui ystävällisesti minuun saaden ilkeilijät näyttämään tyhmiltä .
Työ alkoi maistua, lytätty itsetunto parantua--- ja vuosien jälkeenkin muistan todella isolla kiitollisuudella tuota naista joka oli hyvä tyyppi. KIITOS.
(Aikuisena itse olen aina muistanut vuorostani olla asiallinen ja opastava uusille)
Eikö mukaan ketään muita muistu kenellekään muulle mieleen elämän varrelta?
Vain kamalalia ihmisiä tullut vastaan? Koittakaas muistella....