Anoppi veti herneet nenään kun vaihdettiin lukot, mies antoi uuden avaimen ja nyt edessä on uudelleen sarjoittaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopillehan voi sanoa, ettei ole tervetullut ilmoittamatta.

Meillä ainakin on toiminut, eikä ole näkynyt. Eikä tarvitsekkaan.

On sanottu, ei auta.

Aikuiset ihmiset hoitavat tällaiset asiat puhumalla. Lukkojen sarjoittaminen uudelleen ilman keskustelua anopin kanssa hänen selkänsä takana on niin kurja temppu, että tilanne vain pahenee entisestään.

Epäilemättä kuitenkin on tilanteita, joissa anoppi ei haluaisi millään päästää irti lapsistaan ja vanhasta kodistaan. Kävittekö asiasta keskustelua jo ennen, kuin muutitte anopin entiseen kotiin? Miten olette nyt yrittäneet asiaa sopia?

Kuulostaa myös vähän siltä, että miehellesi äidin pääsy teille omia aikojaan on ihan ok. Ensimmäinen keskustelu tuleekin käydä sinun ja miehesi välillä. Lopputulos voi olla se, että jäät toiveissasi yksin. Sellaisiakin koteja kun on, jonne anopit/mummut ovat tervetulleita omin avaimin. Et voi siis yksin sanella ehtoja, sillä kotisi on myös miehesi koti. Jos taas olette samaa mieltä siitä, ettei anoppi voi enää teille yllärinä tulla, pitää asia todellakin saada hänen ymmärrykseen ilman lukkojen vaihtoakin.

En tajunnut, että entisen asukkaan kanssa pitäisi erikseen sopia, ettei toisten kotiin mennä ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen talon omistaa?

Mitä väliä sillä on? Asukkaalla on oikeus kotirauhaan.

Juuri niin. Esimerkiksi vuokranantajalla on kyllä avaimet vuokraamaansa asuntoon, mutta ei mitään asiaa asuntoon ilman vuokralaisen suostumusta.

Kerroit, että vaihdoitte lukot uusiin. Uusissa lukoissa, ainakin Abloylla, on niin, ettei uusia avaimia voi teettää kuka tahansa. Pitää olla se avainkortti mukana.

Joten olisiko anoppi teettänyt avainta ilman tuota korttia?

Kannattiko mennä miehen lapsuudenkotiin asumaan?

Onko kyseessä vanha horisko, josta ehkä pääsette eroon lähivuosina. Vai mt-tai/ja persoonallisuushäriöinen, joka ei usko puhetta ja jonka käytös on täysin rajatonta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko mennä miehen lapsuudenkotiin asumaan?

Se on talo siinä missä muutkin talot, ei mikään erityistapaus.

Olisitte ostaneet ihan oman kodin. Nykyinen koti kun tulee aina ja ikuisesti olemaan myös miehesi lapsuudenkoti ja anopin koti. Sitä paitsi tunnuitte tietävän anopin luonteen jo ennen muuttoa, joten mikä tässä lopulta tuli edes yllärinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hommata oma asunto ja muutat sinne ihan itseksesi.

Tämä. Jätä se sika.

Ja näin saapuivat taas oman elämänsä luuserit houkuttelemaan muita valitsemalleen tielle.

Vierailija kirjoitti:

Olisitte ostaneet ihan oman kodin. Nykyinen koti kun tulee aina ja ikuisesti olemaan myös miehesi lapsuudenkoti ja anopin koti. Sitä paitsi tunnuitte tietävän anopin luonteen jo ennen muuttoa, joten mikä tässä lopulta tuli edes yllärinä?

Tämä on meidän ihan oma koti, ei anopin koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte ostaneet ihan oman kodin. Nykyinen koti kun tulee aina ja ikuisesti olemaan myös miehesi lapsuudenkoti ja anopin koti. Sitä paitsi tunnuitte tietävän anopin luonteen jo ennen muuttoa, joten mikä tässä lopulta tuli edes yllärinä?

Tämä on meidän ihan oma koti, ei anopin koti.

Höpö höpö. On ihan yhdentekevää, mitä papereissa lukee. Talonne on joka tapauksessa se paikka, jossa anoppisi on elänyt ja kasvattanut miehesi lapsesta aikuiseksi. Aika harva haluaa muuttaa puolison lapsuudenkotiin, ihan syystä. Sinne kun on aika vaikeaa rakentaa sitä ihan omaa elämää. Usein näissä tilanteissa appivanhemmat myös ikään kuin kuuluvat kauppaan. On hullua olettaa mitään muuta.

Jatkossa vain rikosilmoitusta kehiin, josämmä kuvittelee voivansa tulla toisten kotiin omin lupinensa. Ei noiden kanssa kannata neuvotella, kovat keinot vain käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte ostaneet ihan oman kodin. Nykyinen koti kun tulee aina ja ikuisesti olemaan myös miehesi lapsuudenkoti ja anopin koti. Sitä paitsi tunnuitte tietävän anopin luonteen jo ennen muuttoa, joten mikä tässä lopulta tuli edes yllärinä?

Tämä on meidän ihan oma koti, ei anopin koti.

Höpö höpö. On ihan yhdentekevää, mitä papereissa lukee. Talonne on joka tapauksessa se paikka, jossa anoppisi on elänyt ja kasvattanut miehesi lapsesta aikuiseksi. Aika harva haluaa muuttaa puolison lapsuudenkotiin, ihan syystä. Sinne kun on aika vaikeaa rakentaa sitä ihan omaa elämää. Usein näissä tilanteissa appivanhemmat myös ikään kuin kuuluvat kauppaan. On hullua olettaa mitään muuta.

Höpö höpö itsellesi. Entiset asukkaat eivät tule kaupan päälle, ellei siitä sovita erikseen, asuntoa myydä vuokrattuna tai asukkaille jää muuten käyttöoikeus.

Olisiko tosiaan teille anopin puolustelijoille ok, jos teillä asunnon edelliset omistajat/asukkaat käyttäytyisivät kuten anoppi tässä tapauksessa? Tulisivat omilla avaimilla sisään, suuttuisivat kun teette muutoksia ilman lupaa ja perustelu olisi se, kun se oli hänen kotinsa, jossa hän asui kauan ja kasvatti lapsensa? Vaatisivat teitä anomaan luvan vaikka remontteihin, wc-pöntön vaihtamiseen, tapettien vaihtamiseen, maalaamiseen? Ei sukulaissuhde tee tuosta käytöksestä todellakaan yhtään sen hyväksyttävämpää.

Heh, meillä sama tilanne, tosin anoppi ei enää pääse sisään vaan miehen ex-perhe.

Aikoinaan miehen eronneet vanhemmat seisoivat olohuoneessa kun tultiin kotiin, olivat vara-avaimella tulleet sisään. Ilmoittamatta. Pakotin miehen vaihtamaan vara-avaimen paikkaa ja vannotin että sitä ei kerrota kenellekään.

Vaihdoimme myös lukot kun ei ollut tietoa kenellä kaikilla loppujen lopuksi on avain kotiimme. Joka on siis miehen koti jossa entinenkin perhe oli asustanut. Minä muutin myöhemmin asumaan sinne. Mies oli kuitenkin ehtinyt jo antaa yhden uuden avaimen yhdelle lapsistaan, nämä kun todellakin osasivat sitä heti pyytää. Olin haljeta raivosta ja vannotin että enempää avaimia ei jaeta.  Tosin ei kai tarvitsekkaan, "entinen" perhe taitaa kierrättää avainta jäsenillään. Ex-eukko on ainakin tullut sillä sisään ( hakemaan jotain "tiuki tärkeää" kun emme olleet kotona)ja miehen lapsi on myöskin ollut sisällä kun olen tullut kotiin, ilmoittamatta tottakai.  Olen tyytynyt tilanteeseen vaikka minua harmittaa todella paljon tuo avain asia. En halua että kotiini tunkeutuu muita silloin kun emme ole kotona.

Miehen isä koputteli ikkunoiden takana jos emme ovea avanneet, kävi puskissa kuseksimassa ohikulkumatkallaan. Olen näihin kaikkiin sanonut että EI KÄY, ja noin ei voi käyttäytyä.

Ex-eukko oli myös ikkunoiden takana koputtelemassa kun ei muuten saanut huomiota. Silloin sanoin että saa olla viimeinen kerta tai soitan poliisit kotirauhan häirinnästä häätämään häirikkö.

No mitäs menin yhteen eronneen miehen kanssa...sain riesakseni tuon hirveän perheen. Tällä hetkellä heidän kohteena on meidän yhdessä laittama kesäpaikka jonne heidän pitäisi päästä viettämään aikaa ( lue sikailemaan ja sotkemaan, kunnossapitotyöt ei kiinnosta eikä vierailut silloin kun me itse olemme siellä), höveli ukkoni jättää kertomatta minulle jos siellä ovat käyneet mutta huomaanhan minä heti kun tulen paikalle, kaikki sotkut ja paskat on jätetty siivoamatta kun on häivytty :D. Olen sanonut miehelle että hän saa siivota paikat kuntoon kun kerran päästää porukan sinne. Sanomattakin on selvää että avainpaikat yms. tuo sakki tietää...AAARRRGGGHHH!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tosiaan teille anopin puolustelijoille ok, jos teillä asunnon edelliset omistajat/asukkaat käyttäytyisivät kuten anoppi tässä tapauksessa? Tulisivat omilla avaimilla sisään, suuttuisivat kun teette muutoksia ilman lupaa ja perustelu olisi se, kun se oli hänen kotinsa, jossa hän asui kauan ja kasvatti lapsensa? Vaatisivat teitä anomaan luvan vaikka remontteihin, wc-pöntön vaihtamiseen, tapettien vaihtamiseen, maalaamiseen? Ei sukulaissuhde tee tuosta käytöksestä todellakaan yhtään sen hyväksyttävämpää.

Ei tietenkään olisi ok. Eikä kannata liioitella: mistään tapetin väristähän tässä ei ole ollutkaan kyse, vaan siitä, pääseekö anoppi edelleen omilla avaimillaan kulkemaan.

En olisi kuitenkaan myöskään yllättynyt siitä, että oman kodin luovuttaminen seuraavalle sukupolvelle on hankalaa. Anoppi todennäköisesti näkee asunnon yhä ihan yhtälailla omana kotinaan, kuin nämä uudetkin omistajat. Ei kiintymyssuhde noin vain katkea.

Olen myös täysin varma siitä, että tapaukseen liittyy myös muitakin skismoja. Anopin ja miniän välit ovat selvästikin huonot, sen verran inhottavasti miniä hänestä täälläkin puhuu. Varmaankin anoppi kokee velvollisuudekseen huolehtia yhä pojastaan jollain tavoin. Eikä tossukkapoika tästä pahastu, antoihan hän avaimetkin äidilleen uudestaan ilman vaimon lupaa. Ylipäätään anopin asuntoon muuttaminen on selkeä merkki nimenomaan pojalta, ettei napanuora ole vielä poikki.

Siksi on täysin absurdia keskustella jostain lukkojen vaihdosta. Ainoastaan muutto muualle voi ratkaista tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tosiaan teille anopin puolustelijoille ok, jos teillä asunnon edelliset omistajat/asukkaat käyttäytyisivät kuten anoppi tässä tapauksessa? Tulisivat omilla avaimilla sisään, suuttuisivat kun teette muutoksia ilman lupaa ja perustelu olisi se, kun se oli hänen kotinsa, jossa hän asui kauan ja kasvatti lapsensa? Vaatisivat teitä anomaan luvan vaikka remontteihin, wc-pöntön vaihtamiseen, tapettien vaihtamiseen, maalaamiseen? Ei sukulaissuhde tee tuosta käytöksestä todellakaan yhtään sen hyväksyttävämpää.

Ei tietenkään olisi ok. Eikä kannata liioitella: mistään tapetin väristähän tässä ei ole ollutkaan kyse, vaan siitä, pääseekö anoppi edelleen omilla avaimillaan kulkemaan.

En olisi kuitenkaan myöskään yllättynyt siitä, että oman kodin luovuttaminen seuraavalle sukupolvelle on hankalaa. Anoppi todennäköisesti näkee asunnon yhä ihan yhtälailla omana kotinaan, kuin nämä uudetkin omistajat. Ei kiintymyssuhde noin vain katkea.

Olen myös täysin varma siitä, että tapaukseen liittyy myös muitakin skismoja. Anopin ja miniän välit ovat selvästikin huonot, sen verran inhottavasti miniä hänestä täälläkin puhuu. Varmaankin anoppi kokee velvollisuudekseen huolehtia yhä pojastaan jollain tavoin. Eikä tossukkapoika tästä pahastu, antoihan hän avaimetkin äidilleen uudestaan ilman vaimon lupaa. Ylipäätään anopin asuntoon muuttaminen on selkeä merkki nimenomaan pojalta, ettei napanuora ole vielä poikki.

Siksi on täysin absurdia keskustella jostain lukkojen vaihdosta. Ainoastaan muutto muualle voi ratkaista tilanteen.

😂😂😂😂 Kiintymyssuhde asunnon ja entisen omistajan välillä. Typerintä mitä olen hetkeen lukenut. Kuulostat hirveältä ja todella yksinkertaiselta ihmiseltä. Toisen ihmisen kotiin ei ole mitään lupaa mennä omine avaimineen. Piste. Mutta ainahan kaltaisesi vajukit keksivät jonkun pätevän ja tärkeän syyn tehdä juuri niin kuin itse haluatte, vaikka se olisi laitonta.

Veljeni muutti perheineen lapsuuden kotiimme. Ei äitini silti mene sinne omine lupineen, ainoastaan kutsuttuna. Avain pois anopilta ja lukkojen vaihto jos muuten ei usko.

Jos nyt palataan alkuperäiseen ongelmaan, niin sehän oli vain se, kuka maksaa uudelleensarjoituksen - mies vai puolisot yhdessä.

Miksi tehdä ongelma noin tyhmästä asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tosiaan teille anopin puolustelijoille ok, jos teillä asunnon edelliset omistajat/asukkaat käyttäytyisivät kuten anoppi tässä tapauksessa? Tulisivat omilla avaimilla sisään, suuttuisivat kun teette muutoksia ilman lupaa ja perustelu olisi se, kun se oli hänen kotinsa, jossa hän asui kauan ja kasvatti lapsensa? Vaatisivat teitä anomaan luvan vaikka remontteihin, wc-pöntön vaihtamiseen, tapettien vaihtamiseen, maalaamiseen? Ei sukulaissuhde tee tuosta käytöksestä todellakaan yhtään sen hyväksyttävämpää.

Ei tietenkään olisi ok. Eikä kannata liioitella: mistään tapetin väristähän tässä ei ole ollutkaan kyse, vaan siitä, pääseekö anoppi edelleen omilla avaimillaan kulkemaan.

En olisi kuitenkaan myöskään yllättynyt siitä, että oman kodin luovuttaminen seuraavalle sukupolvelle on hankalaa. Anoppi todennäköisesti näkee asunnon yhä ihan yhtälailla omana kotinaan, kuin nämä uudetkin omistajat. Ei kiintymyssuhde noin vain katkea.

Olen myös täysin varma siitä, että tapaukseen liittyy myös muitakin skismoja. Anopin ja miniän välit ovat selvästikin huonot, sen verran inhottavasti miniä hänestä täälläkin puhuu. Varmaankin anoppi kokee velvollisuudekseen huolehtia yhä pojastaan jollain tavoin. Eikä tossukkapoika tästä pahastu, antoihan hän avaimetkin äidilleen uudestaan ilman vaimon lupaa. Ylipäätään anopin asuntoon muuttaminen on selkeä merkki nimenomaan pojalta, ettei napanuora ole vielä poikki.

Siksi on täysin absurdia keskustella jostain lukkojen vaihdosta. Ainoastaan muutto muualle voi ratkaista tilanteen.

😂😂😂😂 Kiintymyssuhde asunnon ja entisen omistajan välillä. Typerintä mitä olen hetkeen lukenut. Kuulostat hirveältä ja todella yksinkertaiselta ihmiseltä. Toisen ihmisen kotiin ei ole mitään lupaa mennä omine avaimineen. Piste. Mutta ainahan kaltaisesi vajukit keksivät jonkun pätevän ja tärkeän syyn tehdä juuri niin kuin itse haluatte, vaikka se olisi laitonta.

Et siis koe omaa kotiasi omaksesi tai tärkeäksi? Etkä pidä kodistasi? Ok.

Suosittelen muutenkin lukemaan tuon viestini huolella. Ei anoppi tule taloon vain _talon_ takia, vaan (aikuisen) lapsensa takia. Tässä ei ole mikään random ex-omistaja kyseessä, vaan henkilö, jonka elämä on edelleen kovasti sidoksissa sekä tuohon paikkaan että siellä asuviin henkilöihin. Aivan idioottimaista verrata tilannetta johonkin vieraaseen, jolta on vain sattunut ostamaan asunnon.

Olisi kiva kuulla miehen ja anopinkin versio asioista. Tosin jo tämän perusteella voi päätellä, että asiassa on monia ratkaisemattomia kysymyksiä.

Empatia, eli kyky asettua toisen kenkiin, on muuten vaikea taito. En onnistunut lukemaan viestistäsi mitään ymmärrystä ketään toista kohtaan, kuin tätä aloittajaa. Vai oletko itse ap? Siinä tapauksessa en hämmästele ongelmia enää ollenkaan.

Se on oikeasti ihan kamalaa, kun joku vaan paukkaa sisään ilmoittamatta eikä ymmärrä, että aika ei aina ole vierailuun sopiva. Meillä miehen perhe harrasti tätä, erityisesti sisarukset ja vanhemmat, jotka asuivat samassa kaupungissa. Itse olen omaa rauhaa rakastava ihminen eikä minun mieleeni tulisi ikinä tunkea toisen ihmisen kotiin ilmoittamatta. Rentoutuessani raskaan työviikon jälkeen sohvalla tai juuri kesken jotain tärkeää työjuttua saattoi kuulua vaan kolahdus kun ovi kävi, ei siis koputusta tai ovikellon pimpotusta vaan joku (yleensä miehen sisko tai äiti) tunkeutui vaan sisälle ja asettui taloksi. Jos ovi oli lukossa niin sitten tultiin omilla avaimilla. Kerta pari ei haittaa mutta kun tätä tapahtui viikottain se alkoi käydä todella raskaaksi ja ahdistavaksi kun ikinä ei tiennyt milloin joku taas päättää tehdä yllätysvierailun. Tästä sitten suivaantuneena sanoin itse sukulaisille että olisi kiva jos vierailuista ilmoitettaisiin etukäteen mutta viesti ei todellakaan mennyt jakeluun; sama homma vaan jatkui. Laitoin sitten miehen sanomaan sukulaisille että nyt riittää, mieskään ei siis näitä yllätysvierailuja rakastanut mutta hänellä ei ollut sydäntä sanoa asiasta aikaisemmin, lopputulemana hirveä akka tossuttaa miestä ja eristää miehen suvustaan. Mutta yllätyskyläilyt loppuivat!

Jos ei puhe auta niin sitten on ihan oikeutettua lukkojen vaihtaminen ja miehen laskuun. Kotirauha on tärkeä asia ja siitä tulee pitää kiinni ihan oman hyvinvoinninkin takia. Nykyaikana ei se etukäteen ilmoittaminen ole vaikeaa joten ei tollaista tarvitse sietää yhtään.