Olen yksinäinen 26-vuotias nuori nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Olen. En viestittele kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Ei ole ketään, jota pyytäisin leffaan tai vaikka kuntosalille. Käyn lähinnä töissä, tulen kotiin, olen yksin.

Niin sanottu "yksinäisyytesi" loukkaa minua suuresti. Minulla ei ole ketään. Ei v i t t u ketään. Kuinka kehtaat elää itsesi kanssa? Eikö elämässäsi ole todellisia ongelmia ja vastoinkäymisiä? Olen iloinen puolestasi.

Mene etsimään sellainen kumppani jonka kanssa et koe olevasi yksin. Miten kehtaat ruikuttaa kun joilla ihmisillä on oikeita vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Olen. En viestittele kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Ei ole ketään, jota pyytäisin leffaan tai vaikka kuntosalille. Käyn lähinnä töissä, tulen kotiin, olen yksin.

Toi on loukkaus sitä sun kumppania kohtaan. Jos hänestä ei kerran ole iloa elämääsi, ja haluat jotain muuta, niin jätä hänet ja ole todella yksin. Katsotaan sitten, miltä tuntuu ja mitä arvostat oikeasti.

Täällä on selvästi ihmisiä jotka eivät ymmärrä yksinäisyyttä. Heille se on vain se että linnottautuu kotiin yksin eivätkä käsitä sitä tunnetta. Antaa olla, empatiaa ei pysty opettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla oma kirjoitukseni noin vuosi sitten. En kestänyt sitä ettei ole enää ystäviä joille laittaa viestiä tai mahdollista nähdä. Olenkin tässä vuoden aikana lämmitellyt vanhoja ystävyyssuhteita ja luonut töissä uusia tai parempia ystävyyssuhteita työkavereihin, niin että vietetään aikaa myös vapaa-ajalla. Fb:ssä on myös uusia ystäviä-ryhmä, josta voisi löytää ystäviä?

Noin. Tuosta mallia. On paljon helpompi löytää tyyppejä, joiden kanssa voi joskus viestitellä tai käydä jossain satunnaisesti kuin löytää pysyvä ja toimiva parisuhde. Jos on jo se parisuhde, niin sitten vaan toimimaan, että saa jotain kaverisuhteita lisäksi. Enkä väitä, että se tapahtuu helposti. Omaa aktiviisuutta kyllä vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Palstan yksinäisillä on sentään asunto ja ruokaa joten heidän trollailu voi loukata niitä joilla ei ole.

No voi vitundeeros sentään. Meinaat että asunnottomat ja ruoattomat päivystävät täällä loukkaantumassa? Haista emätin.

Emätin ei haise, vulva voi haista.

Näen hyvää ystävääni kerran kuussa, näen tapailemaani tärkeää ihmistä (kumppania) kaksi kertaa kuussa, olen lasteni kanssa kaksi viikkoa kuukaudessa, näen todella hyviä työtovereitani viitenä päivänä viikossa, näen sukulaisiani kerran viikossa. Olen introvertti ja olen aina viihtynyt yksikseenkin. Miksi siis tunnen syvää yksinäisyyttä lähes päivittäin?

Tiedän toki vastauksenkin: Exäni ovat jättäneet minut ja se on muuttanut identiteettiäni enkä voi enää luottaa etteikö minua jätettäisi myös jatkossa. Turvalliseksi koen oloni vain edellä mainittujen ihmisten kanssa ja yksin luonnossa. Yksinäisyyttä koen silti kaikkialla paitsi kumppanini seurassa. Tämä on asia jota en tule ottamaan koskaan puheeksi hänen kanssaan. En halua takertujan leimaa, kun en sellainen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Olen. En viestittele kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Ei ole ketään, jota pyytäisin leffaan tai vaikka kuntosalille. Käyn lähinnä töissä, tulen kotiin, olen yksin.

Niin sanottu "yksinäisyytesi" loukkaa minua suuresti. Minulla ei ole ketään. Ei v i t t u ketään. Kuinka kehtaat elää itsesi kanssa? Eikö elämässäsi ole todellisia ongelmia ja vastoinkäymisiä? Olen iloinen puolestasi.

Mene etsimään sellainen kumppani jonka kanssa et koe olevasi yksin. Miten kehtaat ruikuttaa kun joilla ihmisillä on oikeita vastoinkäymisiä?

Huomaa kyllä että palsta on täynnä kakskutosia nuoria naisia joiden koko elämä on ruusuilla tanssimista verrattuna omaani. Ihmettelen teidän käsitystänne parisuhteesta, ilmeisesti se on teille yhtä tyhjän kanssa, ja olette parisuhteissa vain ja ainoastaan sen takia koska muutkin ovat. Kuinka tyhjää sellainen on? Kuulostaa todella tyhjältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Olen. En viestittele kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Ei ole ketään, jota pyytäisin leffaan tai vaikka kuntosalille. Käyn lähinnä töissä, tulen kotiin, olen yksin.

Toi on loukkaus sitä sun kumppania kohtaan. Jos hänestä ei kerran ole iloa elämääsi, ja haluat jotain muuta, niin jätä hänet ja ole todella yksin. Katsotaan sitten, miltä tuntuu ja mitä arvostat oikeasti.

Täällä on selvästi ihmisiä jotka eivät ymmärrä yksinäisyyttä. Heille se on vain se että linnottautuu kotiin yksin eivätkä käsitä sitä tunnetta. Antaa olla, empatiaa ei pysty opettamaan.

Kuten sanoin, ilman parisuhdetta olisi vielä yksinäisempi. Jos on sen kyennyt saamaan, kykenee saamaan ystäviäkin. Vähintään jotain satunnaisia kaverisuhteita. Empaattisina voidaan itkeä täällä, mutta itse kannatan ratkaisuja ja toimimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Palstan yksinäisillä on sentään asunto ja ruokaa joten heidän trollailu voi loukata niitä joilla ei ole.

No voi vitundeeros sentään. Meinaat että asunnottomat ja ruoattomat päivystävät täällä loukkaantumassa? Haista emätin.

Emätin ei haise, vulva voi haista.

No jos kerran tiedät paremmin niin kiitos valaisusta.

Vierailija kirjoitti:

Selvästi yksinäisyys parisuhteessa on tabu. Miksi siitä ei saisi keskustella?

Tämä. Itsekin olen parisuhteessa ja yksinäinen. Mies (niin ihana kuin onkin) ei pysty tyydyttämään kaipuutani ystäviin kodin ulkopuolella. Miehellä on omat harrastuksensa ja kaverinsa, minulla ei. Minulla ei ole edes sukulaisia joihin pitää yhteyttä. Sisälläni kytee lapsellinen hinku kuulua johonkin porukkaan, olla pidetty, tuntea että joku on kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu. Ajatus siitä että olen "jotakin" vain yhdelle ihmisellä on aika lohduton. Tunnen olevani näkymätön. Varmasti monet ovat ok sen suhteen että kumppani on ainoa ystävä, mutta minä en ole. Ihminen voi olla yksinäinen vaikkei olisikaan yksin. Puoliso ei pysty yksin täyttämään sosiaalisia tarpeitani eikä sen vaatiminen olisi reilua.

Vierailija kirjoitti:

Näen hyvää ystävääni kerran kuussa, näen tapailemaani tärkeää ihmistä (kumppania) kaksi kertaa kuussa, olen lasteni kanssa kaksi viikkoa kuukaudessa, näen todella hyviä työtovereitani viitenä päivänä viikossa, näen sukulaisiani kerran viikossa. Olen introvertti ja olen aina viihtynyt yksikseenkin. Miksi siis tunnen syvää yksinäisyyttä lähes päivittäin?

Tiedän toki vastauksenkin: Exäni ovat jättäneet minut ja se on muuttanut identiteettiäni enkä voi enää luottaa etteikö minua jätettäisi myös jatkossa. Turvalliseksi koen oloni vain edellä mainittujen ihmisten kanssa ja yksin luonnossa. Yksinäisyyttä koen silti kaikkialla paitsi kumppanini seurassa. Tämä on asia jota en tule ottamaan koskaan puheeksi hänen kanssaan. En halua takertujan leimaa, kun en sellainen ole.

Kerro minulle mikä ihmeen kumppani se on jota nähdään ruhtinaalliset kaksi kertaa kuukaudessa? Alan oikeasti uskoa että palstalla on useampikin pöpilö, sen verran omituisia nuo jutut ovat...

Yksinäisiistä ihmisistä aletaan heti muodostamaan sitä mieelikuvaa että heissä on jotain vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Olen. En viestittele kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Ei ole ketään, jota pyytäisin leffaan tai vaikka kuntosalille. Käyn lähinnä töissä, tulen kotiin, olen yksin.

Niin sanottu "yksinäisyytesi" loukkaa minua suuresti. Minulla ei ole ketään. Ei v i t t u ketään. Kuinka kehtaat elää itsesi kanssa? Eikö elämässäsi ole todellisia ongelmia ja vastoinkäymisiä? Olen iloinen puolestasi.

Mene etsimään sellainen kumppani jonka kanssa et koe olevasi yksin. Miten kehtaat ruikuttaa kun joilla ihmisillä on oikeita vastoinkäymisiä?

Huomaa kyllä että palsta on täynnä kakskutosia nuoria naisia joiden koko elämä on ruusuilla tanssimista verrattuna omaani. Ihmettelen teidän käsitystänne parisuhteesta, ilmeisesti se on teille yhtä tyhjän kanssa, ja olette parisuhteissa vain ja ainoastaan sen takia koska muutkin ovat. Kuinka tyhjää sellainen on? Kuulostaa todella tyhjältä.

Tämä kommentti kertoo syyn miksi olet yksinäinen. Miksi kukaan haluisi olla tekemisissä noin empatiakyvyttömän ja itseään erikoisena pitävän ihmisen kanssa. Et tiedä apsta tai hänen elämästään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiistä ihmisistä aletaan heti muodostamaan sitä mieelikuvaa että heissä on jotain vikaa.

Suomessa on vaikea tulla toimeeen ihmisten kanssa. Näin kerraan yhden briteeissä opiskellleen suomalaaiseen, oli tosi kiva juteeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi reppanaa, toivottavasti korkein taho puuttuu elämäsi epäreiluuteen. Voimia!

Hassua miten pitää suhtautua näin aggressiivisesti, jos joku puhuu elämänsä ongelmista. Yksinäiseksi voi tuntea itsensä moni, vaikka ihmisiä olisikin ympärillä. Tekeekö netti sinusta ilkeän?

Valkoinen länsimainen etuoikeutettu nainen itkee oman elämän kurjuutta vaikka ympärillä on kaikki ja vähän yli.

Mihin olisit tyytyväinen? Riittääkö yksi hyvä ystävä? Mitä jos toisella onkin kaksi hyvää ystävää, oletko taas surullinen? Entä sata ystävää? Jollakin voi olla tuhat, olisit taas pettynyt omaan elämääsi.

Kuinka hyvin pitää ihmisellä asiat olla, jotta tämä olisi onnellinen omaan elämäänsä? Ilmeisesti ikinä ei voi olla tyytyväinen vaan aina pitää valittaa.

Ei jonkun epäkohdan huomioiminen tai yksinäisyyden tunteminen tarkoita, etteikö ihminen arvostaisi sitä, mikä on hyvin. Tunteet ovat tunteita, eikä valittaminen ole niin suuri synti. Ap ei muutenkaan valittanut materiaalisen hyvän puuttumisesta tai syrjinnästä, joista niistä hän ehkä on onnekkaasti välttynyt. Et voi tietää millaista hänen elämänsä on, vaikka paperilla kaikki vaikuttaisi olevan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi yksinäisyys parisuhteessa on tabu. Miksi siitä ei saisi keskustella?

Tämä. Itsekin olen parisuhteessa ja yksinäinen. Mies (niin ihana kuin onkin) ei pysty tyydyttämään kaipuutani ystäviin kodin ulkopuolella. Miehellä on omat harrastuksensa ja kaverinsa, minulla ei. Minulla ei ole edes sukulaisia joihin pitää yhteyttä. Sisälläni kytee lapsellinen hinku kuulua johonkin porukkaan, olla pidetty, tuntea että joku on kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu. Ajatus siitä että olen "jotakin" vain yhdelle ihmisellä on aika lohduton. Tunnen olevani näkymätön. Varmasti monet ovat ok sen suhteen että kumppani on ainoa ystävä, mutta minä en ole. Ihminen voi olla yksinäinen vaikkei olisikaan yksin. Puoliso ei pysty yksin täyttämään sosiaalisia tarpeitani eikä sen vaatiminen olisi reilua.

No miten olisi uusi harrastus, jossa kuulut ryhmään ja työpaikka, jossa kuulut tiimiin? Nuo on tavallisia ihmiskontakteja ihmisille, ja niissä tuntee kuuluvansa johonkin.

Lähde ulkomaille töihin esim; ausseihin työviisumilla pariksi vuodeksi.

Näet toisenlaista elämää kuin ahdistuneet suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on itsekkäitä moukkia. Miksi olette parisuhteessa tietyn ihmisen kanssa jos koette olevanne yksin? Vaihtakaa sellaiseen parisuhteeseen, jossa tunnette läheisyyttä. Ihme ulinaa taas pöpeiltä.

Moukkia on monenlaisia. Sinä esim. vihjaat että laadukkaan parisuhteen löytäminen onnistuu noin vaan, sormia napsauttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiistä ihmisistä aletaan heti muodostamaan sitä mieelikuvaa että heissä on jotain vikaa.

Suomessa on vaikea tulla toimeeen ihmisten kanssa. Näin kerraan yhden briteeissä opiskellleen suomalaaiseen, oli tosi kiva juteeella.

Se olii tehnyy biisejä ja kun kehuiin sitää niiin se melkeiin hyökkäs halaaamaaan hetiii. Sanoiiin että itttekkin säveltelin jotaiin teiiini iässsä ja reviin ne kaikki säveellykseni niin se vaan oli hetiii etttä älää ole niiin itsekriiittinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeastaan ole ollenkaan yksinäinen. Sitä vain ihmettelen että mitä tuollaisesta trollaamisesta saa? Kun palstalla on aidosti yksinäisiäkin, joita voi jopa sattua tuollainen.

Olen. En viestittele kenenkään muun kanssa kuin mieheni. Ei ole ketään, jota pyytäisin leffaan tai vaikka kuntosalille. Käyn lähinnä töissä, tulen kotiin, olen yksin.

Niin sanottu "yksinäisyytesi" loukkaa minua suuresti. Minulla ei ole ketään. Ei v i t t u ketään. Kuinka kehtaat elää itsesi kanssa? Eikö elämässäsi ole todellisia ongelmia ja vastoinkäymisiä? Olen iloinen puolestasi.

Mene etsimään sellainen kumppani jonka kanssa et koe olevasi yksin. Miten kehtaat ruikuttaa kun joilla ihmisillä on oikeita vastoinkäymisiä?

Huomaa kyllä että palsta on täynnä kakskutosia nuoria naisia joiden koko elämä on ruusuilla tanssimista verrattuna omaani. Ihmettelen teidän käsitystänne parisuhteesta, ilmeisesti se on teille yhtä tyhjän kanssa, ja olette parisuhteissa vain ja ainoastaan sen takia koska muutkin ovat. Kuinka tyhjää sellainen on? Kuulostaa todella tyhjältä.

Tämä kommentti kertoo syyn miksi olet yksinäinen. Miksi kukaan haluisi olla tekemisissä noin empatiakyvyttömän ja itseään erikoisena pitävän ihmisen kanssa. Et tiedä apsta tai hänen elämästään mitään.

Ja vhitut kertoo. Te nuoret parikymppiset pumpulissa kasvaneet promiskuiteetin ylikyllästämät naikkoset ette vain käsitä, että tuollaisella parisuhteen leikkimisellä teette hallaa vain itsellenne. Hukkaatte potentiaaliset kumppanit tyytymällä johonkin nobodyyn. Sitähän te teette. Tyydytte kehen tahansa kaksilahkeiseen, jotta ette olisi yksinäisiä ja kaiken lisäksi vielä "naisena kelpaamattomia". Silti ruikutatte yksinäisyyttänne. Se on sietämätöntä. Minua suorastaan oksettaa tuollaiset naiset ja heidän ajatusmaailmansa. Se on niin kieroutunut myrkyllisellä tavalla. Se loukkaa aidosti yksinäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi yksinäisyys parisuhteessa on tabu. Miksi siitä ei saisi keskustella?

Tämä. Itsekin olen parisuhteessa ja yksinäinen. Mies (niin ihana kuin onkin) ei pysty tyydyttämään kaipuutani ystäviin kodin ulkopuolella. Miehellä on omat harrastuksensa ja kaverinsa, minulla ei. Minulla ei ole edes sukulaisia joihin pitää yhteyttä. Sisälläni kytee lapsellinen hinku kuulua johonkin porukkaan, olla pidetty, tuntea että joku on kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu. Ajatus siitä että olen "jotakin" vain yhdelle ihmisellä on aika lohduton. Tunnen olevani näkymätön. Varmasti monet ovat ok sen suhteen että kumppani on ainoa ystävä, mutta minä en ole. Ihminen voi olla yksinäinen vaikkei olisikaan yksin. Puoliso ei pysty yksin täyttämään sosiaalisia tarpeitani eikä sen vaatiminen olisi reilua.

No miten olisi uusi harrastus, jossa kuulut ryhmään ja työpaikka, jossa kuulut tiimiin? Nuo on tavallisia ihmiskontakteja ihmisille, ja niissä tuntee kuuluvansa johonkin.

En ole edellinen mutta aika samassa tilanteessa. Olen työssä jossa usein toimitaan tiiminä, minä toisinaan myös yksin.

Ihmissuhteet vaan ei edisty, ehkä se olen minä mutta nekin töissä joihin olen tutustunut ovat vapaalla etäällä. Se olen varmaan minä joka en ole koskaan osannut rakentaa ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Pitäisi se ensin opetella.