Kuinka moni yh valitsee mieluummin olla yksin kuin parisuhteessa?

En ole yh mutta eronnut äiti kuitenkin. En ole koskaan etsinyt isäpuolta lapsilleni, mutta ei se estä parisuhteen mahdollisuutta. Olen ihan valmis aikuiseen parisuhteeseen ilman mitään perhevelvotteita. En ole kiinnostunut uusperheen perustamisesta, mutta kumppanuutta kaipaan. Ehkä joku päivä vielä sen saan, siihen asti elän todellakin oikein mukavaa elämää vuoroviikoin lasteni kanssa, vuoroviikoin ihan itseni kanssa.

Olen totaali-yh;na kasvattanut kaksi hienoa lasta hienoiksi aikuisiksi. isän läsnäolo elämässä pyöreä nolla, oli muita kiireitä.

Minä olen hoitoalalla enkä siis saa huippupalkkaa. Elämäni parasta aikaa oli kuitenkin lasten kanssa perheenä eläminen! Meillä on aina ollut läheiset välit ja olemme aina pelanneet yhteen. Olen kai omituinen yh-äiti mutta  nautin vuosista lasten kanssa kolmestaan. Minulla ei ollut seurustelukumppania enkä millään ehdolla olisi halunnut sotkea lasteni elämään vierasta miestä ja jotain "isä-leikkiä"! Olimme onnellisia omillamme.

Nyt lapset on omillaan. Opiskelut takana ja työelämässä kiinni. Toisella avopuoliso toinen seurustelee vakituisesti. Elämä kunnossa molemmilla. Äiti täällä asustelee yksin kissansa kanssa ja nauttii uudesta elämänmuodosta! En keksi yhtäkään syytä miksi olisi pitänyt itseäni sitoa kehenkään, ennen eikä nyt. 

Minä. En halua miestä enää, enkä myöskään halua altistaa lapsia uudelle/uusille isäpuolille tai muillekaan randomeille miehille. Olen ollut erosta asti (11 vuotta) yksin lasten kanssa ilman mitään miessuhteita. Enkä ole niitä koskaan kaivannutkaan. En kaipaa läheisyyttä enkä seksiä ollenkaan, mulla on ihan muut mielenkiinnon kohteet elämässä. Koen saavani elämästäni paljon enemmän irti ilman miestä.

Lapseni tapaavat isäänsä melkein joka toinen viikonloppu ja meillä on paperilla yhteishuoltajuus. Arjessa kuitenkin olen lasten kanssa ilman toista aikuista. Käyn kokopäivätyössä, kuljetan harrastuksiin, hoidan lääkärikäynnit (molemmilla pitkäaik. sairauksia), ja no, kaiken: töiden jälkeen on harrastukset, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, lemmikinhoito jne. En tiedä millä ajalla tai energialla hankkisin parisuhteen tai pitäisin sitä yllä. Tykkään elämästäni tällaisena, itsenäisenä. Musta on mukava himmailla la-aamuna yökkärissä sohvalla ja pikkuhiljaa tehdä kotihommia omaan tahtiin.

En koe, että minulla olisi myöskään mitään annettavaa ja näen parisuhteen enemmän yhtenä taakkana/vaatimuksena lisää. Minulla ei ole kumppanuuden kaipuuta. Näistä lähtökohdista ei varmaan ihme etten ole suhteessa tai etsi sellaista. Voisin kuvitella, että joskus voisin viettää aikaa mukavan ihmisen kanssa satunnaisesti, mutta siihen se jääkin. Joku uusperhekuvio on about pahin painajaiseni.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni tapaavat isäänsä melkein joka toinen viikonloppu ja meillä on paperilla yhteishuoltajuus. Arjessa kuitenkin olen lasten kanssa ilman toista aikuista. Käyn kokopäivätyössä, kuljetan harrastuksiin, hoidan lääkärikäynnit (molemmilla pitkäaik. sairauksia), ja no, kaiken: töiden jälkeen on harrastukset, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, lemmikinhoito jne. En tiedä millä ajalla tai energialla hankkisin parisuhteen tai pitäisin sitä yllä. Tykkään elämästäni tällaisena, itsenäisenä. Musta on mukava himmailla la-aamuna yökkärissä sohvalla ja pikkuhiljaa tehdä kotihommia omaan tahtiin.

En koe, että minulla olisi myöskään mitään annettavaa ja näen parisuhteen enemmän yhtenä taakkana/vaatimuksena lisää. Minulla ei ole kumppanuuden kaipuuta. Näistä lähtökohdista ei varmaan ihme etten ole suhteessa tai etsi sellaista. Voisin kuvitella, että joskus voisin viettää aikaa mukavan ihmisen kanssa satunnaisesti, mutta siihen se jääkin. Joku uusperhekuvio on about pahin painajaiseni.

Täällä samanlaiset ajatukset. Olen aikalailla totaali-yh, lapset tapaa isäänsä muutaman tunnin kuussa eikä koskaan esim. yön yli. En ehtisi mitenkään etsiä mitään miestä tai tapailla sitä, eikä vois vähempää kiinnostaa. Olin lasteni isän kanssa 17 vuotta ja se riitti.

Ehkä sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä voisi harkita parisuhdetta, mutta se ei todellakaan ole mulle mikään tavoite elämäšsä.

Minä.

Enhän edes olisi yh alunperinkään, jos kokisin tarvitsevani miehen hinnalla millä hyvänsä. Enemmistö yksinhuoltajista ajattelee varmasti samalla lailla, muutenhan he eivät edes olisi yksinhuoltajia. Joka ikinen nainen saa nimittäin miehen, jos ehdottomasti haluaa. Ne läheisriippuvaiset ovat parisuhteissa kynnysmattoina.

Minä olen sinkku, koska minulla ei riitä aika naisen vaatimuksiin. Vapaa-aikaakin on, mutta en tahdo käyttää sitä naisen pikku askareisiin. Eri asia on jos nainen tulee tekemään vastavuoroisesti minun hyväkseni jotakin, esim hoitaa kotiani.