Onko pyrkimyksesi "erottua" vai "maastoutua"? Jos jompikumpi, miksi?
Kysymys otsikossa.
Olen huomannut, että ihmiset jakaantuvat tässä lähes 50/50 ja syy kiinnostaa. Vai olisiko, että nykyisin ihmiset haluavat "erottua" enemmän kuin vaikka vuosituhannen vaihteessa? Onko somekulttuuri tuonut näkyvyyshakuisuuden?
Kommentit (26)
Omissa sisaruksissani tämä on ihan selkeätä, kuka haluaa mitäkin. Voisimme vaihtaa päittäin ominaisuuksiamme, jos voisi.
En nyt varsinaisesti tiedä onko pyrkimykseni niin ”erottua”. Satun vain pitämään silloin tällöin kirjavista hiuksista, tatuoinneista, lävistyksistä jne. Varmasti näillä erottuu tietyissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pyrkimyksiä kumpaankaan. Olen oma itseni ja pukeudun ja käyttäydyn kuten haluan välittämättä kuinka muut pukeutuu, miltä näyttää tai miten käyttäytyy.
Kysyttiin, miksi. Ok, välinpitämätön olet, mutta kuinka ja miksi se ei sinulle merkitse? Kaikki instabeibit todistavat, että asialla on heille merkitystä.
Riippuu tilanteesta. Töissä maastoutua, mutta jos haluan löytää miehen baarista niin tottakai haluan erottua joukosta ja saada huomiota. Eiköhän jokainen toimi niin?
Vierailija kirjoitti:
En nyt varsinaisesti tiedä onko pyrkimykseni niin ”erottua”. Satun vain pitämään silloin tällöin kirjavista hiuksista, tatuoinneista, lävistyksistä jne. Varmasti näillä erottuu tietyissä tilanteissa.
Eikö näitä ole nykyisin 13 tusinassa?
Maastoutua. Mitä vähemmän jää jälkiä sen parempi.
Ei some ole mitään kulttuuria, kunhan ensin houkutteli huomiohakuiset näyttämään ja itsekorostamaan itseään nettiin ja lampaat seurasivat perässä.
Aina noita itseään esittelijöitä on ollut mutta ennen somea mahdollisuudet siihen olivat paljon rajatummat.Ennen myöskään datankeruu ei onnistunut niin hyvin ihan globaalisti kuin nyt.
En minä halua että joku jaipurilainen mikälie tai entinen koulutoveri löytää tietoja minusta, joten hakutuloksia netistä nimelläni ei juuri löydy, kuvasta puhumattakaan. Mun kuulumiset kun kuuluu tasan niille ihmisille joille ne haluan kasvotusten tai puhelimessa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pyrkimyksiä kumpaankaan. Olen oma itseni ja pukeudun ja käyttäydyn kuten haluan välittämättä kuinka muut pukeutuu, miltä näyttää tai miten käyttäytyy.
Kysyttiin, miksi. Ok, välinpitämätön olet, mutta kuinka ja miksi se ei sinulle merkitse? Kaikki instabeibit todistavat, että asialla on heille merkitystä.
Mutta vain äärimmäisen harva on instabeibi joten niiden tulosten perusteella on turha kuvitella että kaikki haluavat samaa. Instassa ovat ne huomiohakuisimmat eikä niiden perusteella kannata naisista joukkona tehdä mitään päätelmiä.
Se että tässä yhteydessä mainitset instatyrkyt osoittaa että sinä yleistät heidän huomiohakuisuutensa koskemaan naisia yleensä. BIG mistake.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Maastoutua. Mitä vähemmän jää jälkiä sen parempi.
Ei some ole mitään kulttuuria, kunhan ensin houkutteli huomiohakuiset näyttämään ja itsekorostamaan itseään nettiin ja lampaat seurasivat perässä.
Aina noita itseään esittelijöitä on ollut mutta ennen somea mahdollisuudet siihen olivat paljon rajatummat.Ennen myöskään datankeruu ei onnistunut niin hyvin ihan globaalisti kuin nyt.
En minä halua että joku jaipurilainen mikälie tai entinen koulutoveri löytää tietoja minusta, joten hakutuloksia netistä nimelläni ei juuri löydy, kuvasta puhumattakaan. Mun kuulumiset kun kuuluu tasan niille ihmisille joille ne haluan kasvotusten tai puhelimessa kertoa.
Toisaalta, olen ajatellut saatuani vaikkapa "kilpailuhenkisen viestin" joltain alakoulun luokkakaverilta, että mitäväliä. Jos kilpailee, oma ongelmansa. Ei haittaa vaikka näkisi jotain elämäni tapahtumia netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt varsinaisesti tiedä onko pyrkimykseni niin ”erottua”. Satun vain pitämään silloin tällöin kirjavista hiuksista, tatuoinneista, lävistyksistä jne. Varmasti näillä erottuu tietyissä tilanteissa.
Eikö näitä ole nykyisin 13 tusinassa?
Juurikin niin. Nykyään erottuu sillä, ettei ole niitä tatuointeja, lävistyksiä ja sinisiä hiuksia tms. Kauneimmat ja ne, jotka ovat omia itsejään, eivät tarvitse mitään tatuointeja ihoonsa sotkemaan esim. Heillä on kaunis luonne ja yleensä muutenkin luonnollinen kauneus, eikä huomiota tarvitse hakea em. keinoilla.
Erottautuminen on vähän haastava paikka, jos ei ole vielä kovin paljon pätevyyttä. Työnantajat, asiakkaat ja sidosryhmät helposti karsastavat.
Vierailija kirjoitti:
Erottautuminen on vähän haastava paikka, jos ei ole vielä kovin paljon pätevyyttä. Työnantajat, asiakkaat ja sidosryhmät helposti karsastavat.
Otsikon kysymys on ihan relevantti, tästäkin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Töissä maastoutua, mutta jos haluan löytää miehen baarista niin tottakai haluan erottua joukosta ja saada huomiota. Eiköhän jokainen toimi niin?
Jep. Tämä aloitus taitaakin olla joillekin 17-25 vuotiaille typyköille, ei aikuisille.
Minulla ei ole ainakaan mitään tarvetta tehdä kumpaakaan ja en seuraa ketään tyyppiä mitenkään, koska niin paljoa ei ole aikaa ja kiinnostusta. Teinini tuntevat julkkiksetkin paljon minua paremmin.
Itse en mielestäni paljoa massasta erotu, mutta kyllä minut jotkut ihmiset ja tutut silti huomaavat jo kaukaa. Olen tavallinen yli nelikymppinen nainen, jolla on oma tyyli ja se on ystävällisyys. Ei ole yhden yhtä kauppareissua, jolloin en olisi jäänyt juttelemaan ainakin yhden täysin vieraan kanssa ja nämä juttelijat muistavat minut kun taas joskus vastaan tulen.
Nykyään olisi mahdollista olla oikeasti oma itsensä mutta karsina on entistäkin ahtaampi
Pyrkimys on näyttää omaan silmään kivalta ja tuntea olo hyväksi. Joskus se tarkoittaa meikittä lökäreissä menoa ja joskus glitteriä, värejä ja korkkareita. Fiiliksen mukaan.
Olen luontaisesti niin huomaamaton että maastoudun ihan itsestään.
Riippuu mielialasta eli vaihtelee. Joskus jos on vähän huono fiilis ja kauppaan pitäisi mennä niin yritän maastoutua. Joskus taas tunnen itseni hyvännäköiseksi ja itsevarmaksi ja haluan näyttää sen.
Sanoisin, että maastoudun, mutta joskus se kääntyy itseään vastaan. Jos on yksi harvoista "maastoutuneista" jossain ympäristössä, niin sittenhän sitä tavallaan erottuu joukosta.
Tämä kysymys oli varmaan nuoremmille ja ilmeisesti koskee myös somea, eikä pukeutumista, mutta vastaanpa silti. 40-vuotiaana maastoutua, ehdottomasti. Nuorempanakaan en yrittänyt erottautua, mutta sain silti huomiota aivan liikaa, joten aloin aktiivisesti pyrkiä siihen, että olemus on huomaamaton. Someakin käytän tosi vähän, omia tai lasteni kuvia en koskaan lataa nähtäville. Elämä on paljon mukavampaa, kun voi toimia asiat edellä. Tosin nykyään ulkonäkö korostuu kaikessa ja huomaamattomana olo on voinut haitata ammatillisessa mielessä, mutta kohtalaisesti olen pärjännyt näinkin. Ja tämän ikäisenä saisin jo varmaan olla "rauhassa" :DD mutta en koe tarvetta silti muuttaa tyyliä.
typerä toi instabeibi nimitys. :D liian positiivinen nimitys ihmisille, jotka on sellasia ettei ne saa aidosti huomioo, ainoostaa esittelemäl paskasta persereikäänsä kaikelle kansalle tyylii- sairaan säälittävää. :DDDD
ja joku beibi ei todellakaa kuvasta sellasta ihmistä :''DDDD tyrkky on parempi
Ei ole pyrkimyksiä kumpaankaan. Olen oma itseni ja pukeudun ja käyttäydyn kuten haluan välittämättä kuinka muut pukeutuu, miltä näyttää tai miten käyttäytyy.