Onko pyrkimyksesi "erottua" vai "maastoutua"? Jos jompikumpi, miksi?

Ilmeisesti erotun, vaikka en sitä yritäkään erikseen. Toisaalta sama se, olen oppinut nauttimaan siitä, etten huku massaan. Lapsena ja nuorena sain vanhemmiltani (äidiltä etenkin) kuulla tarpeeksi, kuinka pukeuduin liian "räikeästi", nauroin liian kovaäänisesti tai muuten en sulautunut tapettiin. Tähän oli pitkä matka, mutta nyt tykkään olla minä.

Siinä mielessä maastoutua, että en kaipaa erityistä huomiota, olen aina ahdistunut siitä ja siksi osittain karsastankin väenpaljoutta ja esiintymistä.

Normaalin huomion kuitenkin haluaisin saada, eli en jäädä seinäruusuksi, massan mukana kulkevaksi, vaan itseajattelijaksi omat arvoni tuntevaksi ja niiden mukaan tekoja tekeväksi.

Minulle on myös tärkeää, että mielipiteen ja ajatukseni tulisi kuulluksi, vaikka ne eroaisivatkin toisen ajatuksista, ei kaikille, vaan niille keille ne haluan jakaa, siksi olenkin aika tarkka yksityisyydestäni ja seurastani.

Enimmäkseen haluan maastoutua, en kaipaa huomiota. On vain yksi huvittelupaikka, johon pukeudun niin, että varmaan erotun massasta. En tiedä miksi 😄

Erottua niin, että vaikuttaisi kuitenkin päinvastoin siltä, että teen kaikkeni maastoutuakseni.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kysymys oli varmaan nuoremmille ja ilmeisesti koskee myös somea, eikä pukeutumista, mutta vastaanpa silti. 40-vuotiaana maastoutua, ehdottomasti. Nuorempanakaan en yrittänyt erottautua, mutta sain silti huomiota aivan liikaa, joten aloin aktiivisesti pyrkiä siihen, että olemus on huomaamaton. Someakin käytän tosi vähän, omia tai lasteni kuvia en koskaan lataa nähtäville. Elämä on paljon mukavampaa, kun voi toimia asiat edellä. Tosin nykyään ulkonäkö korostuu kaikessa ja huomaamattomana olo on voinut haitata ammatillisessa mielessä, mutta kohtalaisesti olen pärjännyt näinkin. Ja tämän ikäisenä saisin jo varmaan olla "rauhassa" :DD mutta en koe tarvetta silti muuttaa tyyliä.

Ymmärrän ja samaistun tähän osittain, pienestä pitäen olen kerännyt huomiota, en omasta halusta, enkä edes koskaan ole ymmärtänyt miksi, en pidä mölyä tai ole mitenkään erityisen ruma tai kaunis, kasvoni usein jäävät muistiin, joten olemuksessani varmasti on jotakin mikä, kiinnittää ihmisten huomion. Nykyään onneksi vähemmän, kun ikää alkaa tulla tai sitten en niihin yhtä voimakkaasti reagoi ja kiinnitä huomiota.

Ahdistuksen vuoksi esimerkiksi some on usein minulla tauolla ja kun siellä olen ja jotain jaan, saatan harmistua siitä, jos se on liian henkilökohtainen kuva itselleni, koen että jaan itselleni henkilökohtaisen asian kaikille ja se on silloin osittain pois minulta, outo ajattelutapa ja tiedostan sen itsekin.

Riippuu tilanteesta.  Erotun jos menen bläkkishupparissa ja hameessa töihin,  samat kamat päällä Tuskassa ja olen maastoutunut.

-mies41v