Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut mun vanhemmalle pojalle hirviöäiti
04.01.2019 |
Sitä täällä taas itken...hänen neljä ekaa vuotta olivat kyllä rakastavat ja hän oli exäni ja mun keskipiste. Mutta sitten asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan, toinen lapsi syntyi ja vei liikaa mun huomiota ja parisuhde rupesi rakoilemaan. Vanhempi poika sai olla sijaiskärsijänä ihan liikaa, huusin sille, enkä jaksanut kuunnella, suutuin ihan turhista asioista. Voi kunpa voisin palata ajassa taakse päin ja muuttaa näitä asioita.
Nyt ollaan erottu exän kanssa jo muutama vuosi sitten ja tunnen että olen muuttunut taas takaisin omaksi itsekseni. Esikoisen kanssa ei todellakaan ole läheiset välit, enkä osaa niitä korjata.
Kommentit (16)
Mun katkeruus miestäni kohtaan, on vaikuttanut negatiivisesti mun ja lasteni suhteisiin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä koskaan korjaannu. Mennet on mennyttä eikä tehtyä saa enää tekemättömäksi. Menneitä ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimään, jatka sinä eteenpäin ja aloita uusi elämä.
T. Esikoinen jolla sama tilanne äitinsä kanssa
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen esikoisesi on nyt?
16-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koskaan korjaannu. Mennet on mennyttä eikä tehtyä saa enää tekemättömäksi. Menneitä ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimään, jatka sinä eteenpäin ja aloita uusi elämä.
T. Esikoinen jolla sama tilanne äitinsä kanssa
En ole mitään uutta elämää aloittamassa, ihan tätä samaa on tarkoitus jatkaa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Yritä vaikka olla edes joissain asioissa tekemisissä, ettei kokonaan menisi välit poikki. Mutta ajatellessani omaa äitiäni, niin epäilen ettei väleistänne koskaan tule sellaisia kuin ilman näitä huonoja kokemuksia. Mutta siitä huolimatta, osoita hänelle rakkautta ja tukea aina.
No voisitko sanoa hänelle tuon kaiken? Ja kannattaa muistaa, että teinit nyt harvoin ovat kovin "läheisiä" vanhempiensa kanssa, tai ainakaan näyttävät sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetutkiskelu on hyvä alku. Mitä jos sanoisit ihan juuri noin kuin asia on pojalle, ei kaunisteluja. Ja että minun vika, sinussa ei ole vikaa. Halusin vain kertoa sen. Ei varmasti mikään pikaparannus, mutta näitä yhä uudelleen, ja vaikka yhdessä leffaan, muita eleitä myöhemmin. Jatkuvasti ja pitkään vaikka palaute ei varmasti ole välitön pojalta.
Yritä korjata välit vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. Tuon ikäinen jo ymmärtää jos kerrot perimmäisen syyn. Ja hän varmasti ainakin joskus elämässään osaa arvostaa yritystäsi korjata välejä ne vaikka se nyt ei onnistuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki se on tapahtunut. Se että kerrot pojallesi näistä, että hän on rakas ja jossain vaiheessa olet voinut huonosti ja siksi purkanut pahaa oloadi häneen ja kadut sitä ja pyydät sitä anteeksi, se on tärkeää.
Puhu lapselle. Ja jos se jostain syystä on ylivoimaista niin kirjoita vaikka. Pääasia on, että kerrot, ja mielellään useamman kerran, että olet kohdellut lasta huonosti ja se ei ole ollut lapsen syy ja että rakastat häntä. Toista tämä. Ja vielä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen samoin vielä näin yli 6-kymppisenä. Olin ilkeä pojalleni, kun en saanut häntä oppimaan matematiikan tehtäviä. Vieläkin v#tuttaa oma itseni, että kuinka en voinut olla kärsivällinen.
Kukaan ei ole täydellinen äiti, mutta nyt tosiaan kannattaa ottaa asia nuoren kanssa esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on vielä mahdollista! Kärsin itse samasta asiasta niin kovia tunnontuskia, että kerran jopa soitin Hesperian päivystykseen. Asiallinen hoitaja käski kertoa lapsistani, millaisia ovat nyt. Kerroin ja tajusin itsekin, että normaaleja ja ihania.
Katseet, hymy, lämmin tervehdys, hyvä ruoka, kosketukset yms. ovat pieniä keinoja, joilla voit päivittäin kertoa pojallesi, kuinka valtavasti häntä rakastat.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on vielä mahdollista! Kärsin itse samasta asiasta niin kovia tunnontuskia, että kerran jopa soitin Hesperian päivystykseen. Asiallinen hoitaja käski kertoa lapsistani, millaisia ovat nyt. Kerroin ja tajusin itsekin, että normaaleja ja ihania.
Katseet, hymy, lämmin tervehdys, hyvä ruoka, kosketukset yms. ovat pieniä keinoja, joilla voit päivittäin kertoa pojallesi, kuinka valtavasti häntä rakastat.
Täällä Ap, etsin vielä tämän ketjun esiin. Kivoja vinkkejä arkeen, aloitan näillä ja ehkä vielä jonkun ajan päästä otan asian esille pojan kanssa.
Minkä ikäinen esikoisesi on nyt?