Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
10 vuoden työ ja timmi kroppa, oliko järkeä?
04.01.2019 |
Sen tein. 10 vuotta salitreeniä 4-5 kertaa viikko. Kroppa oli kuin veistos, silti en ollut siihen koskaan täysin tyytyväinen. Identiteetti rakentui enemmän ja vähemmän ulkonäön varaan ja sitä myötä itsetunto oli toisinaan hyvä, toisinaan huono. Riippui tilanteesta. Alkuaikoina johtuen sinkkuudesta sain kehuja ja asia oli siinä suhteessa hyvä että tytöt tykkäs. Toisaalta kaikki ei välttämättä tykännyt mutta sitä nyt ei yleensä sanota toiselle. Treenaamiseen meni valtavasti aikaa jälkikäteen ajateltuna. Ehkei ollut sen arvoista. 10 vuoden jälkeen lopahti innostus. Pari vuotta salia max 1 x viikko ja enemmän muuta liikuntaa. Ehkä 2-3 x viikko maksimissaan jotakin. Lihakset lähteny aika kivasti. Tosin lihasmuisti kun on, mahd. kehittää ne uudestaan nopeasti. Mut ehkä ei. Alan olla sitä mieltä että kroppa näyttää paremmalta ilman. Ja mitä niillä tekee? Juoksu mm kulkee paljo paremmin ja olo kevyempi. Ulkoliikunnasta ja esim. lenkkeilystä tulee parempi olo henkisesti. Salitreeni teki oloni välillä hermostuneeksi ja kiukkuiseksi. Nyt olen rauhallinen kuin mikä. Ulkonäkö ei enää niin kiinnosta. Vaimo treenas myös aikanaan kovaa ja oli todella upeassa kunnossa. Viimiseen 5 vuoteen ei ole treenannut ja on edelleenkin upea nainen. Ei yhtä tiukka ja treenattu, mutta ihan yhtä kaunis ja haluttava. Myös itsevarmempi kuin silloin kun oli treenanu vuosikausia. Arvot asettuu kohdalleen. Hyvät puolet varmaan siinä ettei ole nyt ylipainoinen tms. Hyvässä terveessä kunnossa, ainahan liikuntaa tekee hyvää. Salitreenistä tulleita kulumia on jonkun verran, olkapäät, kyynärpää, polvet. Mut joo...ei ehkä ollut sen arvoista. Aikaa vievää ja vei ajatukset ja arvot vääriin asioihin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista pohdintaa!
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehon kauneus katoaa aina. Hienoa että arvostat terveyttä ja ulkonäköä mutta hienompaa oli kuulla pohdintaa sen tarpeellisuudesta.
Oletko ajatellut että ehkä olet ollut liian tiukilla ja ylikunnossa, ja siksi äkäìnen?
No jos sä inhosit sitä treenaamista, niin ehkä sit oisit voinu tehä jtn muuta. mut muuten ihmisil on erilaisii vaihita elämässä ja on periaatteessa turhaa alkaa miettimään oliko turhaa vai ei. ainaki nyt tiiät enemmän treenaamisesta ja siitä mikä on sun juttu :D
Roinasitko? Toivottavasti, sillä ilman lääkkeitä ensimmäisen viiden vuoden jälkeen kehitys on niin hidasta, että sitä tuskin edes huomaa. Ei siis mitään järkeä uhrata elämäänsä jollekin kuntosalille kun se kunto ei siitä muutu juuri miksikään. Kerta tai pari viikossa ylläpitoa ja se on siinä...
Vierailija kirjoitti:
Kehon kauneus katoaa aina. Hienoa että arvostat terveyttä ja ulkonäköä mutta hienompaa oli kuulla pohdintaa sen tarpeellisuudesta.
Oletko ajatellut että ehkä olet ollut liian tiukilla ja ylikunnossa, ja siksi äkäìnen?
Treeni muuttaa hormonitoimintaa ja on varmasti yksilöllistä miten kukakin siihen reagoi. Ilman ylikuntoakin jo pelkästään yks KOVA treeni aiheuttaa kovan stressin elimistöön. Itsellä kädet ja koko kroppa tärisee, katekoleamiini eritys alkaa, olo on ahdistunut. Toistuvat kovat treenit voi aiheuttaa joillekkin jatkuvan stressitilan elimistöön. Olen lukenut monia artikkeleita missä esim. puolisot kertovat kumppaninsa olevan kuin ampiainen punttitreenin seurauksena. Kevyt treeni on sitten eri asia, mutta kuntosalilla jos oikeasti haluaa kehittyä on mentävä aika kovaa nousujohteisesti. Niinku sanoin kuntosali vaikuttaa hornonitoimintaan. Tyttöystävälläni ei ole luonnostaan kovat seksihalut, mutta aina kun hän harrastaa säännöllisesti kuntosalilla käyntiä, hän on ihan kyltymätön seksin suhteen. Selkeä syy yhteys hormonitoimintaan. Kannattaa kuunnella kehoaan kun sovittaa treeniä muuhun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein itse aikoinaan saman havainnon. Aloin treenaamaan terveyden takia, ensin juoksua, myöhemmin lisäksi salia. Juoksulla pysyin hoikkana, mutta salin myötä kroppa alkoi muuttua kauniiksi. Tästä syntyi kierre, jossa terveys vaihtui ulkonäön ihannointiin.
Ihmettelen, että miksi se ulkonäkö edes muuttui omassa päässä niin tärkeäksi? Kävin salilla, jota suosivat eläkeläiset, en ole somessa, en kuvannut itseäni, pukeuduin aina löysiin vaatteisiin. Kotona, yksin omassa rauhassa sitten ihastelin vartaloani peilin edessä. En vieläkään tajua tätä käytöstäni.
Nykyään treenaan taas terveyden takia ja huomattavasti maltillisemmin. Kroppa ei ole niin tikissä, mutta mieli parempi. Hieno kirjoitus Ap!
Sellainen päiväfanyasia sieltä. Ilman roinaa kehitys tyssää jo muutaman vuoden jälkeen normipulliaisella. Juuri kukaan ei jatka kehittymistä vuosikymmenen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitas kuva, niin arvioin.
N172/105
Vierailija kirjoitti:
Sellainen päiväfanyasia sieltä. Ilman roinaa kehitys tyssää jo muutaman vuoden jälkeen normipulliaisella. Juuri kukaan ei jatka kehittymistä vuosikymmenen ajan.
Tämä riippuu missä iässä aloittaa. Jos aloitat 14-vuotiaana, voit hyvinkin kehittyä 10 vuoden ajan. Tuolloinhan sitä kasvuhormonia erittyy luonnostaan. Tuossa iässä vaan treeni väistämättä menee ulkoisen minän kyttäämisen ja seuraukset eivät ole hyvät. Lisäksi tuossa iässä kun ei ole vielä älyä tarpeeksi, saattaa sotkeutua hornoneihin ja se on viho viimeinen virhe. Sitä myötä kun kokemusta tulee, tulee myös järkeä treenaamiseen. Viimeistään siinä vaiheessa kun paikat hajoaa. Moni osaa treenata teknisesti, mutta ei järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen liikkunut aktiivisesti 14v lähtien. Ymmärrän ajatuksiasi hyvin ap, olin hoikka 17v asti kunnes lihoin masennuksen seurauksena melkoisesti. Sen jälkeen olin seuraavan kerran hoikka vasta 27v, mutta silti tuossakin välissä olin melko obsessiivinen sen suhteen miltä kroppani näyttää, ja samalla tavalla arvioin muita tuon kapean linssin kautta. Sitten löytyi pikkuhiljaa rauha treenaamiseen, ja nykyään en todellakaan tunne huonoa omaatuntoa jos jollekin päivälle ajateltu juoksu tai sali ei toteutunut. Kävely on noussut myös rinnalle mukavaksi liikuntamuodoksi. Elämässä on niin paljon muutakin, ja voin sanoa elämänlaatuni nousseen, oman ulkonäkökeskeisyden lähes hävinneen ja armollisuuden löytäminen niin itseä kuin muita kohtaan.
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta tuota taakkaa voi pienentää hankkimalla välineet kotiin. Ei mene enää aikaa matkoihin eikä sen odottamiseen, että väline tai laite vapautuu saati salimaksujen hoitamiseen.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaista treeniä oikeastaan teit. Jos on 10v veivannut peruspunttia ilman eristäviä liikkeitä ja syvällisempää pohdintaa omista vahvuuksista ja heikkouksista, kenellä tahansa voi mennä hermo, kun kroppa ei näytä samalta kuin lehden kannessa, mutta tämä johtuu liian yksitoikkoisesta treenistä. Jos on vähänkin rasvaa, tavallisella einaripuntilla on nykyään vaikea erottua massasta, kun on niin paljon salilla käyviä ja ylipainoisia ihmisiä.
Eli jos aikoo tehdä salista "pakkomielteen", se kannattaa tehdä oikealla tavalla eli ei stressata lisäravinteista ja muista nyansseista samalla, kun tärkeämmät perusasiat eli itse treenin laatu on epäoptimaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta tuota taakkaa voi pienentää hankkimalla välineet kotiin. Ei mene enää aikaa matkoihin eikä sen odottamiseen, että väline tai laite vapautuu saati salimaksujen hoitamiseen.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaista treeniä oikeastaan teit. Jos on 10v veivannut peruspunttia ilman eristäviä liikkeitä ja syvällisempää pohdintaa omista vahvuuksista ja heikkouksista, kenellä tahansa voi mennä hermo, kun kroppa ei näytä samalta kuin lehden kannessa, mutta tämä johtuu liian yksitoikkoisesta treenistä. Jos on vähänkin rasvaa, tavallisella einaripuntilla on nykyään vaikea erottua massasta, kun on niin paljon salilla käyviä ja ylipainoisia ihmisiä.
Eli jos aikoo tehdä salista "pakkomielteen", se kannattaa tehdä oikealla tavalla eli ei stressata lisäravinteista ja muista nyansseista samalla, kun tärkeämmät perusasiat eli itse treenin laatu on epäoptimaalista.
Eikö aloituksessa lukenut että kroppa oli kuin veistos?
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta tuota taakkaa voi pienentää hankkimalla välineet kotiin. Ei mene enää aikaa matkoihin eikä sen odottamiseen, että väline tai laite vapautuu saati salimaksujen hoitamiseen.
Olisi myös kiinnostavaa tietää minkälaista treeniä oikeastaan teit. Jos on 10v veivannut peruspunttia ilman eristäviä liikkeitä ja syvällisempää pohdintaa omista vahvuuksista ja heikkouksista, kenellä tahansa voi mennä hermo, kun kroppa ei näytä samalta kuin lehden kannessa, mutta tämä johtuu liian yksitoikkoisesta treenistä. Jos on vähänkin rasvaa, tavallisella einaripuntilla on nykyään vaikea erottua massasta, kun on niin paljon salilla käyviä ja ylipainoisia ihmisiä.
Eli jos aikoo tehdä salista "pakkomielteen", se kannattaa tehdä oikealla tavalla eli ei stressata lisäravinteista ja muista nyansseista samalla, kun tärkeämmät perusasiat eli itse treenin laatu on epäoptimaalista.
Eikö aloituksessa lukenut että kroppa oli kuin veistos?
Luki mutta sehän oli vain tekstiä ja ihmisillä on erilainen käsitys tuosta. Monia ei kiinnosta miltä alavartalo näyttää tai edes miltä selkä näyttää, kunhan on vähän hartioita ja vatsalihakset näkyy.
Henkilö ei välttämättä tiedosta itse omia puutteitaan älyllisellä tasolla, mutta tuntee jotain puuttuvan, mutta jos hänellä on kuitenkin vahva tunne siitä, että kaikki on jo tehty fysiikan eteen, ei kehitystä ole tulossa ja lopulta voi mennä motivaatio. Syyt niskoilleen saa itse urheilullinen elämäntapa, vaikka vikaa oli omissa tiedoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajana otan kantaa edelliseen viestiin. Kyse ei ollut siitä ettäkö kehitys olisi lakannut. Ei siitä etteikö omisi ollut tietotaitoa tai ymmärrystä. Parhaina aikoina olisin voinut nousta kisalavoille. Kroppa oli tasapainoinen erittäin hyvin kehittynyt juuri sen takia että aloitin treenaamisen jo nuorena jolloin kehitys oli hurjaa. Treenasin yhdessä kisoissakin menestyneiden kanssa. Olin luonnonlahjakkuus tässä lajissa. Aloituskirjoituksen tarkoitus oli tuoda ihan muut seikat esille. Siksi en tuonut esille näitä seikkoja. Ne eivät olleet oleellisia. Oleellista oli ajankäyttö, virheelliset ajatusmallit jotka juontuivat harrastuksesta, kropan sietokyky, vaikutukset terveyteen kuten hermostuneisuus ja ahdistus, hyvä olo ja kropan tuomat seuraukset. Tyytyväisyys ja arvot elämässä. En missään nimessä tuomitse lajia tai harrastajia. Halusin herättää ajatuksia mitä näin jälkikäteen miettii. Kiitos vastauksistanne!
Itsellä kans kokemusta, kun salitreeni meni "yli". Nykyään paljon parempi olo henkisesti, kun liikunta monipuolisempaa ja myös niitä kevyitä treenejä mukana. Ulkonäkö ei oo elämässä tärkeintä. :)
Se on muuten jännä salilla käydessä, kun alkaa kehittyä ja näkee tuloksia niin siitä ulkonäöstä tulee helposti pakkomielle.
Et vastannut kysymykseen roinaamisesta?
Ja kerrot tämän vauva palstalla. Terve veistos!
Tossa enbuske ja salminen ohjelmassa oli tuo fitnesbeibe. Oli aika hyvännäköinen.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoista pohdintaa!