Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakenin vuosi sitten yhteisestä kodista. Miehellä ei ole aikomustakaan jakaa omaisuutta. Ei isoja juttuja, mutta kodin irtaimisto ym.
02.01.2019 |
Soitan huomenna oikeusaputoimistoon, en muutakaan osaa. Olen vuoden sisällä ostanut välttämättömät keittiötarvikkeet Ikeasta, liinavaatteet ym., jotka oli pakko hankkia, kun lähdin lasten kanssa ahdistavaa tilannetta pakoon.
Kommentit (11)
Ap ota yhteys oikeusapuun. Sinulla ja lapsilla on vissit oikeutenne joita mies ei voi kieltää.
Ryhdistäydy ja toimi! Laki on ukollesikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että Jeesus opetti meille anteeksiannon jalon taidon. Vain antamalla anteeksi ja rukoilemalla miehesi puolesta voit löytää mielenrauhan. Mikäli katkeroidut ja tunnet vihaa niin siitä ei ole tiedossa mitään palkintoa.
Toki, mutta yhteinen omaisuus on kyllä syytä jakaa yhteiselämän päättyessä. Tuskin Jeesus siitä mieltään pahoittaa, erityisesti kun lapset ilmeisesti elävät APn kanssa.
Jeesus tajusi että jos itse haluaa eteenpäin ei kannata tuijottaa pelkästään taaksepäin muuttuen päivä päivältä katkerammaksi jostain muinaisesta tapahtumasta.
Ei oikeusapu korviaan lopsauta tavaroitten suhteen. Omistusasunnot siellä pilkotaan. On niin vähästä kyse teidän kohdalla ilmeisesti.
Eli avoliitto, kaikki omaisuus miehen maksamaa? Vai noinko menit hakemaan eroa tajuamatta, että sen mukana saisit osituksen ihan laillisesti ilman mitään miehen aikomusta tai aikomatta jättämistä.
Missään ei ole mainintaa että mies oli aviomies, tai että lapset olivat edes yhteisiä.
Mutta sehän ei harpyijoita haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa voi noin käydäkin. Avioerossa pitää tehdä ositus. Olethan tehnyt sellaisen, pankkisi lakimies tekee muutaman satasen hinnalla. Jos ei ole avioehtoa, kaikki puoliksi.
Itse väkivaltaisesta parisuhteesta lähteneenä mietin ennemminkin, että onko ne tavarat edes sen arvoisia, että niitä kannattaa tapella takaisin.
Jouduin silloin aikoinaan kiireessä lähtemään, kun toinen hakkasi. Kun kerroin haluavani erota, niin itkemisten ja aneluiden tehoamattomuuden jälkeen yritti kiristää tavaroillani. Että myy minulta jääneet arvokkaammat tavarat ja kiikuttaa loput roskiin.
Sen jälkeen vaihtoi taktiikaksi, että "saan" hakea tavarani, mutta kukaan muu lisäkseni ei saa tulla.
No, kävin hakemassa kamat tukijoukkojen voimin, eikä mies estellyt. Vaan oli jemmannut muutaman tavaran, joiden avulla yritti houkutella minut asunnolle niitä hakemaan.
En mennyt. Aivan sama tavaroilla, niitä saa aina uusia. Pääasia, että pääsi pois kamalasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa tapella jostain tavaroista ja tällä tavalla tavallaan jatkaa suhdetta?
En todellakaan viitsisi ruveta riitelemään mistään käytetystä tavarasta. Torista ja kirppareilta saa hankittua lähes saman ilman riitelyä ja ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka! Juu, avioliitto ja lapset yhteisiä. Niin, viisainta olisi nuo tavarat jättää. Mutta kai ositus on silti tehtävä? ap
Alue: Aihe vapaa
Toki, mutta yhteinen omaisuus on kyllä syytä jakaa yhteiselämän päättyessä. Tuskin Jeesus siitä mieltään pahoittaa, erityisesti kun lapset ilmeisesti elävät APn kanssa.