Miksi jotkut sanovat "niinkö" kun tarkoittavat "niin kuin"?

Murretta, meillä on aina sanottu noin.

Meillä päin sanotaan niinku.

Niinkö on taas kysymyssana ja tarkoittaa jotain muuta kuin: niin kuin.

Et ole koskaan kuullut murteista?

Murrettahan se on, pohjoisessa puhuttavaa. Jostakin syystä kuitenkin nostaa itselläni karvat pystyyn niin, että lopetan kuuntelemisen siihen paikkaan, kun joku noin sanoo. Muutoin kuuntelen murteita mielelläni, mutta tuo on kertakaikkisen karmea tapaus.

Siihen olisi kyllä kiinnostavaa saada selitys, kuinka niin kuin on voinut muuntua muotoon niinkö. Niinku on ihan looginen, mutta mistä ihmeestä se ö sinne loppuun putkahtaa?

Ovat varmaan samoja ihmisiä, jotka sanovat ÄSKÖN.

Onko paikalla tuon murteen puhujaa?

Käytetäänkö kuin-sanasta muotoa kö myös silloin, kun se esiintyy yksinään?

Esimerkiksi: Hän on kuin ilmetty isänsä - Hän on kö ilmetty isänsä.

Mikä murre tuo on?

Vielä pahempi on "niinkön". Oksennan suuhuni jos joku sanoo noin. Esim. eräs tubettaja.

Vierailija kirjoitti:

Onko paikalla tuon murteen puhujaa?

Käytetäänkö kuin-sanasta muotoa kö myös silloin, kun se esiintyy yksinään?

Esimerkiksi: Hän on kuin ilmetty isänsä - Hän on kö ilmetty isänsä.

Tuolla murteella se menisi: ”Hän on ko ilmetty isänsä”. Olen kotoisin Länsi-Lapista ja kotimurteessani sekä ”kuin” että ”koska” sanotaan ”ko”. Kotipaikkakuntani vanhemmat ihmiset sanovat ”niin ko”, kun tarkoitetaan ”niin kuin”. Nuorempi polvi taas sanoo saman ”niinkö”. O:n tilalle on tullut ö varmaan siksi, koska suomenkielen puhujalle korva sanoo, että tupla-ii:tä sisältävään sanaan ei lisätä ”ko” vaan ”kö”. Esim, hiirikö, siilikö, tiilikö - mutta kissako, koirako, kirjako jne.

Vanhemmalle sukupolvelle siis ”niin ko” olivat kaksi eri sanaa. Nuorempi sukupolvi käyttää sitä ilmaisua kuin yhtenä sanana ja siksi murteen oma ”niin ko” on muotoutunut yhdeksi sanaksi ”niinkö”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko paikalla tuon murteen puhujaa?

Käytetäänkö kuin-sanasta muotoa kö myös silloin, kun se esiintyy yksinään?

Esimerkiksi: Hän on kuin ilmetty isänsä - Hän on kö ilmetty isänsä.

Tuolla murteella se menisi: ”Hän on ko ilmetty isänsä”. Olen kotoisin Länsi-Lapista ja kotimurteessani sekä ”kuin” että ”koska” sanotaan ”ko”. Kotipaikkakuntani vanhemmat ihmiset sanovat ”niin ko”, kun tarkoitetaan ”niin kuin”. Nuorempi polvi taas sanoo saman ”niinkö”. O:n tilalle on tullut ö varmaan siksi, koska suomenkielen puhujalle korva sanoo, että tupla-ii:tä sisältävään sanaan ei lisätä ”ko” vaan ”kö”. Esim, hiirikö, siilikö, tiilikö - mutta kissako, koirako, kirjako jne.

Vanhemmalle sukupolvelle siis ”niin ko” olivat kaksi eri sanaa. Nuorempi sukupolvi käyttää sitä ilmaisua kuin yhtenä sanana ja siksi murteen oma ”niin ko” on muotoutunut yhdeksi sanaksi ”niinkö”.

Jatkan tähän omaan viestiini vielä kyseisestä murteesta:

Kyseisessä murteessa ei juurikaan sanota ”kuin”. Sen tilalla käytetään joko ”ko” tai ”entä”. Esim.

Parempi ko tuo

Parempi entä tuo

Juoksi ko tuulispäänä

Hän on ko ilmetty isänsä

Sano sitten ko se on valmis

Kuten kirjoitin edellisessä viestissäni, sanaa ”ko” käytetään myös merkityksessä ”koska” Esim.

Myöhästyin ko kello ei herättäny

En menny kouluun ko olin kipeänä

Ajoin pahki ko en nähny mittään

Lähin kotia ko tuli paskat housuun

Tästä johtuen minulla on ollut vaikeuksia kirjakieltä kirjoittaessani erottaa, milloin pitää kirjoittaa ”kuin” ja milloin ”koska”. Kun niitä käytetään tuollaisena lauseita yhdistävänä sanana , kotimurteessani ”kuin” ja ”koska” ovat yksi ja sama sana ”ko”. Mutta kysymyssanana taas ”koska” sanotaan ihan sellaisenaan, esim. ”Koska lähetään?”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko paikalla tuon murteen puhujaa?

Käytetäänkö kuin-sanasta muotoa kö myös silloin, kun se esiintyy yksinään?

Esimerkiksi: Hän on kuin ilmetty isänsä - Hän on kö ilmetty isänsä.

Tuolla murteella se menisi: ”Hän on ko ilmetty isänsä”. Olen kotoisin Länsi-Lapista ja kotimurteessani sekä ”kuin” että ”koska” sanotaan ”ko”. Kotipaikkakuntani vanhemmat ihmiset sanovat ”niin ko”, kun tarkoitetaan ”niin kuin”. Nuorempi polvi taas sanoo saman ”niinkö”. O:n tilalle on tullut ö varmaan siksi, koska suomenkielen puhujalle korva sanoo, että tupla-ii:tä sisältävään sanaan ei lisätä ”ko” vaan ”kö”. Esim, hiirikö, siilikö, tiilikö - mutta kissako, koirako, kirjako jne.

Vanhemmalle sukupolvelle siis ”niin ko” olivat kaksi eri sanaa. Nuorempi sukupolvi käyttää sitä ilmaisua kuin yhtenä sanana ja siksi murteen oma ”niin ko” on muotoutunut yhdeksi sanaksi ”niinkö”.

Jatkan tähän omaan viestiini vielä kyseisestä murteesta:

Kyseisessä murteessa ei juurikaan sanota ”kuin”. Sen tilalla käytetään joko ”ko” tai ”entä”. Esim.

Parempi ko tuo

Parempi entä tuo

Juoksi ko tuulispäänä

Hän on ko ilmetty isänsä

Sano sitten ko se on valmis

Kuten kirjoitin edellisessä viestissäni, sanaa ”ko” käytetään myös merkityksessä ”koska” Esim.

Myöhästyin ko kello ei herättäny

En menny kouluun ko olin kipeänä

Ajoin pahki ko en nähny mittään

Lähin kotia ko tuli paskat housuun

Tästä johtuen minulla on ollut vaikeuksia kirjakieltä kirjoittaessani erottaa, milloin pitää kirjoittaa ”kuin” ja milloin ”koska”. Kun niitä käytetään tuollaisena lauseita yhdistävänä sanana , kotimurteessani ”kuin” ja ”koska” ovat yksi ja sama sana ”ko”. Mutta kysymyssanana taas ”koska” sanotaan ihan sellaisenaan, esim. ”Koska lähetään?”.

Nyt kun luin viestini uudestaan, tajusin etten erota niitä vieläkään. Olisi pitänyt kirjoittaa, että sekä sanat ”kun”, ”kuin” että ”koska” sanotaan kyseisellä murteella ”ko”. Siksi minulla menee nuo vieläkin sekaisin. Viimeises kappaleessa kun puhuin kuin-sanasta, olisi pitänyt puhua kun-sanasta. Pahoitteluni tästä.

Olen kuullut myös joidenkin sanovan ”niinkyn”.

Paljon kiitoksia sinä Länsi-Lapin murteen puhuja! Tuo selvitti paljon ainakin itselleni. Nyt ymmärrän, mistä se niinkö (p.o. niin kuin) on varmaankin peräisin. Enkä enää ärsyynny niin paljon.  :)

Ja "ningö"

Minulle vastaavanlainen ihmetyksen aihe on, miksi jotkut sanovat ”ketä” kun tarkoittavat ”kuka”. Esim. Ketä kirjotti ton?

Samat puhujat sanovat myös ”Ketä soitti?” kun pitäisi sanoa ”Kuka soitti?”. Minulle tuo tarkottaa aivan muuta kuin sille sanojalle... Tulee mieleen Sannin biisi ”Soita mua kuin viidakkorumpuja”.

Tuo ketä (p.o. kuka) on myös murteellinen ilmaus. Noin puhutaan Lounais-Suomessa. Särähtäähän se korvaan niillä (myös itselläni), jotka ovat kotoisin muualta.

Minulle vastaava ärsytyksen aihe on ollut, kun joissakin murteissa sanotaan ”ehtiä” kun tarkoittavat ”etsiä”. Ymmärrän kyllä, että ts korvataan ht:llä. En ärsyynny vaikkapa sanoista kahtoa tai mehtä. Mutta tuo ”ehtiä” ärsyttää siksi, koska minulle se tarkoittaa ajan riittämistä johonkin ja toiselle sitä, että yrittää löytää jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minulle vastaavanlainen ihmetyksen aihe on, miksi jotkut sanovat ”ketä” kun tarkoittavat ”kuka”. Esim. Ketä kirjotti ton?

Samat puhujat sanovat myös ”Ketä soitti?” kun pitäisi sanoa ”Kuka soitti?”. Minulle tuo tarkottaa aivan muuta kuin sille sanojalle... Tulee mieleen Sannin biisi ”Soita mua kuin viidakkorumpuja”.

Ainakin hämeessä tätä kuulee..

Puhekieltä. Aika harva PUHUU kirjakieltä, vaikka kirjoittaisikin sitä. 

Oululaisena minulle on aiheuttanut hämmennystä se, että joillekin ”nää” tarkoittaa ”sinä” ja joillekin ”nämä”. Jos vaikka kysytään ”entä nää?”, pitää tietää puhuuko henkilö Oulun murretta vai ei.