Ailo Pienen Poron seikkailu

En vielä mutta piti mennä, kertoisitko lisää?

Huijatuksi millä tavalla? Mielestäni herttainen hyvänmielen elokuva oli, vaikkei mitään kovin ihmeellistä juonta tms ollutkaan. Mutta enpä sellaista odottanutkaan ja upeat maisemat ja ihanat eläimet olivat mukavaa katseltavaa. Meillä tykkäsi koko porukka, jolla oltiin katsomassa (kaksi 10-15 v lasta, 18 v teini, kaksi 40-50 v aikuista ja kaksi 75-80 v aikuista).

Miten tulit huijatuksi?

Oli upea kuvaus ainutlaatuisesta pohjoisen luonnosta ja sen vahvoista selviytyjistä.

Kaunis elokuvaja mikä parasta, totta.

Olen käynyt katsomassa ja mielestäni elokuva oli hyvä.

Onko tämä tehty oikealla suomalaisella porolla?

Muistan, kun poika ja ilves -elokuvaa mainostettiin, miten joku eläintenkesyttäjä oli tehnyt mahtavaa työtä ja miten oli saanut Ilveksen oppimaan.

Aivan väjåinen oli hänen saavutuksensa. Ei se ilves muuta kuin lähinnä käveli tuolta tuonne ja taas tuolta tuonne.

Esim viidakkoperheessä oli jokaisessa jaksossa erittäin laadukasta työtä noilta eläintenkesyttäjiltä.

En halua haukkua suomalaista elokuvaa, mutta sanon, että sitä ei kannata hehkuttaa. Odotus on liian suuri.

No kerro nyt ap miten tulit huijatuksi.

Vierailija kirjoitti:

En vielä mutta piti mennä, kertoisitko lisää?

En ymmärrä onko tämän elokuvan tarkoitus olla ottaa vaan irtonaiset elokuvatuet pois niin Suomessa kuin Ranskassakin? Ja vielä joulun leffamarkkinoilla katsojiltakin.  Kauniita lappiaiheisia kuvia, kyllä joo. Täysin kökkö teksti, jota lukija lukee ääneen ja jossa toistuvat samat fraasit. Juoni on naiivimpi kuin Petteri Punakuonossa. Elokuvan jälkeen koin, että minulta oli puijattu rahat. Että terveiset tuotannolle, jakelijalle ja näyttäjälle.

Minusta se oli ihana hyvän mielen tarina ja selkeästi oli nähty paljon vaivaa eläinten kanssa. Siinähän oli käytetty myös villejä eläimiä (esim. se orava) joita ei alunperin oltu käsikirjoitettu edes mukaan. Pointtinahan tuossa on ollut myös saada eläimet toimimaan mahdollisimman luonnollisesti, ei tehden jotain ihmisten opettamia temppuja. Ehkä tuota vaivannäköä ei tajua jos ei itse ole tekemisissä eläinten kouluttamisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta se oli ihana hyvän mielen tarina ja selkeästi oli nähty paljon vaivaa eläinten kanssa. Siinähän oli käytetty myös villejä eläimiä (esim. se orava) joita ei alunperin oltu käsikirjoitettu edes mukaan. Pointtinahan tuossa on ollut myös saada eläimet toimimaan mahdollisimman luonnollisesti, ei tehden jotain ihmisten opettamia temppuja. Ehkä tuota vaivannäköä ei tajua jos ei itse ole tekemisissä eläinten kouluttamisen kanssa?

Mitä ajattelet, jos vertaat suomalaisia eläinemokuvia ja viidakkoperhettä. (Tai vaikka ikivanhaa ekaa Lassir-elokuvaa)

Noista ulkomaisista vaivan ääni huomaa, suomalaisista ei.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tehty oikealla suomalaisella porolla?

Muistan, kun poika ja ilves -elokuvaa mainostettiin, miten joku eläintenkesyttäjä oli tehnyt mahtavaa työtä ja miten oli saanut Ilveksen oppimaan.

Aivan väjåinen oli hänen saavutuksensa. Ei se ilves muuta kuin lähinnä käveli tuolta tuonne ja taas tuolta tuonne.

Esim viidakkoperheessä oli jokaisessa jaksossa erittäin laadukasta työtä noilta eläintenkesyttäjiltä.

En halua haukkua suomalaista elokuvaa, mutta sanon, että sitä ei kannata hehkuttaa. Odotus on liian suuri.

Pointti onkin siinä, että elokuvaa ei ”tehty”. Kuvaajat kuvasivat vuoden ajan useaa eri vasaa, koska iso osa poron vasoista kuolee ensimmäisten kuukausien aikana. Ailo oli niitä vahvoja selviytyjiä, jonka vuoden mittainen kasvu ja tarina leikattiin elokuvaksi.

Joskus kannattaa irtautua siitä, että kaiken pitäisi olla viihdettä ja viihdykettä ja huomata se tosiasia, että elämässä on ihan oikeasti hienoja asioita ja tilanteita jotka voi antaa paljon.

Musta on kummallinen ajatus että tämän tarinan pitäisi olla jotenkin ”hyvä elokuva”. Minusta on etuoikeutettua saada nähdä tilanteita ja kuvia mitä tuo filminpätkä tarjoaa. Ostan varmasti omaksi kun tulee myyntiin.

Petetyksi lähinnä siitä, että elokuvassa seikkaili hillereitä, jotka eivät ole arktisen alueen eläimiä. Susista näkyi koiran ominaisuudet. Yhden kerran Franzen puhui näädästä, vaikka kärppä siinä mennä viuhelsi.

Pidin kuitenkin elokuvasta ja tiesin jo mennessä minkä tyyppinen elokuva on kyseessä. Minulle merkitsee pohjoinen luonto paljon ja tämä elokuva oli visuaalisesti mukava.

Kävin katsomassa ja tykkäsin. Kun Ailo syntyi ja sen emä arpoi, lähteäkö tokan mukaan vai jäädäkö Ailon luokse, aloin itkeä ihan valtoimenaan. Toinen yritti vapisevilla jaloillaan nousta pystyyn ensimmäistä kertaa ja se ääni kun kutsui emäänsä....toivottavasti kukaan ei huomannut itkuani. Ihania poroja ja muita eläimiä, upea Lapin luonto ja koskettava tarina. Ajattelin mennä katsomaaan elokuvan vielä uudestaan.

Huomasin saman. Kärppä muuttui näädäksi. Samoin hillerit eivät kuulu sinne. Ei myöskään kani. Naali oli alusta alkaen narttu, joka löysi lopussa uroksen. Välillä oli kuvaa Kolin maisemista. Välillä Norjasta. Välillä havupuurajalta, josta itsekin olen kotoisin. Ja lopuksi. Kaikki olivat merkittyjä poroja.