Miksi jotkut kuskaavat teinejä autolla joka paikkaan, jopa kouluun?

No meillä nuoremmilla lapsilla on kouluun 10 km ja 14 km. Äidin työpaikka on ihan toisen koulun vieressä ja isän työpaikka noiden koulujen puolivälissä. Lapset pääsevät siis kouluun pääsääntöisesti samalla kyydillä kuin vanhemmat menevät töihin. Jos menisivät bussilla, joutuisivat lähtemään paljon aikaisemmin - mitä järkeä? Jo koulu alkaa tai loppuu eri aikaan kuin vanhempien työt, niin menevät toki bussilla tai joskus kesällä pyörälläkin.

Vanhin opiskelee eri suunnassa kuin muiden koulut ja työpaikat ja opiskelupaikkaan on matkaa 25 km, hän kulkee julkisilla.

Meillä kuskataan ihan vaan helpottaakseen teinin elämää. Harrastukseen meneminen kestää autolla noin 10 min ja julkisella liikenteellä siihen menee noin tunti. Kun ollaan kerran kotona siihen aikaan, miksi ei vietäisi autolla? Tuntuisi itsestä ihan hölmöltä laittaa bussilla menemään. Ja tämä tapahtuu kaksi kertaa viikossa, kamalaa.

Soitetaan vielä matkojen taakse muille kun keskustasta sitten ei voi muka bussilla kotiin kulkea ja kavereita ole kyyditsemässä ja päiväkoti kuskausta yhä odotetaan jo edelleen ?

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan vielä matkojen taakse muille kun keskustasta sitten ei voi muka bussilla kotiin kulkea ja kavereita ole kyyditsemässä ja päiväkoti kuskausta yhä odotetaan jo edelleen ?

Mitä tässä lukee? Etkö osaa suomen kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on tuollainen teinien hyysääjä. Vie autolla jopa 300 km päähän toiseen kaupunkiin ettei 18 v joudu menemään junalla tai bussilla. En ymmärrä, minusta tuo on enemmän haitallista kun hyödyllistä.

Hyvältä välittävältä mieheltä hän minusta vaikuttaa.

Mun kaveri kuskaa lapsiaan joka paikkaan, koska muuten ne ei mene ikinä minnekään. Haluavat vaan maata ja räplätä kännykkää. Kouluun meneminenkin on välillä vaikeeta. Kuskaa sitten välillä niitä väkisin kavereille ja tapahtumiin että tekisivät edes joskus jotain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin pikkukaupungissa, jossa ei ollut paikallisliikennettä. Äidilläni ei ollut ajokorttia eikä autoa, joten kävely ja pyöräily oli ainoa vaihtoehto.

Koulumatka oli suuntaansa vain 2km, mutta kyllä sitä välillä vtutti tarpoa kaatosateessa aikaisin aamulla. Talvisin oli ikävä herätä aiemmin, kun ei pyörällä päässyt kulkemaan.

Nyt aikuisena olen kuitenkin iloinen, että pienestä pitäen tottunut kulkemaan jalan. Ensimmäinen työpaikkani oli 7km päässä, autoa ei silloin vielä ollut, mutta helpolla käveli sen matkan aamullakin.

Nyt aikuisena isossa kaupungissa asuessani saa kyllä ihmetellä "kaupunkilaisten" laiskuutta. Tuntuu olevan ihan hirveää, jos pysäkille on puolen kilometrin matka. Kauppaan kävelykin tuntuu olevan harvinaista.

Kuitenkin tutkitusti kaupunkilaisia on hyväkuntoisempia ja hoikempia kuin maalaiset.

Mitenköhän noissa tutkimuksissa on jaettu kaupunkilaiset ja maalaiset? Asuin siis 15 000 asukkaan kaupungissa, en maalla.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin pikkukaupungissa, jossa ei ollut paikallisliikennettä. Äidilläni ei ollut ajokorttia eikä autoa, joten kävely ja pyöräily oli ainoa vaihtoehto.

Koulumatka oli suuntaansa vain 2km, mutta kyllä sitä välillä vtutti tarpoa kaatosateessa aikaisin aamulla. Talvisin oli ikävä herätä aiemmin, kun ei pyörällä päässyt kulkemaan.

Nyt aikuisena olen kuitenkin iloinen, että pienestä pitäen tottunut kulkemaan jalan. Ensimmäinen työpaikkani oli 7km päässä, autoa ei silloin vielä ollut, mutta helpolla käveli sen matkan aamullakin.

Nyt aikuisena isossa kaupungissa asuessani saa kyllä ihmetellä "kaupunkilaisten" laiskuutta. Tuntuu olevan ihan hirveää, jos pysäkille on puolen kilometrin matka. Kauppaan kävelykin tuntuu olevan harvinaista.

Erikoista, mun kokemuksen mukaan kaupunkilaiset kävelee paljon, koska monella ei ole autoakaan. Itsekin kävelin joka paikkaan, välillä metrolla tai raitiovaunulla menin jos oli kiire, mutta muuten jalan. Nyt asun täällä kaupungin ulkopuolella ja kävelen lähinnä kauppaan ja koiran kanssa lenkillä. 

Haetaanko nämä lapset myös koulusta pois ts. teettekö lyhyttä työaikaa kuskataksenne teinejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin pikkukaupungissa, jossa ei ollut paikallisliikennettä. Äidilläni ei ollut ajokorttia eikä autoa, joten kävely ja pyöräily oli ainoa vaihtoehto.

Koulumatka oli suuntaansa vain 2km, mutta kyllä sitä välillä vtutti tarpoa kaatosateessa aikaisin aamulla. Talvisin oli ikävä herätä aiemmin, kun ei pyörällä päässyt kulkemaan.

Nyt aikuisena olen kuitenkin iloinen, että pienestä pitäen tottunut kulkemaan jalan. Ensimmäinen työpaikkani oli 7km päässä, autoa ei silloin vielä ollut, mutta helpolla käveli sen matkan aamullakin.

Nyt aikuisena isossa kaupungissa asuessani saa kyllä ihmetellä "kaupunkilaisten" laiskuutta. Tuntuu olevan ihan hirveää, jos pysäkille on puolen kilometrin matka. Kauppaan kävelykin tuntuu olevan harvinaista.

Erikoista, mun kokemuksen mukaan kaupunkilaiset kävelee paljon, koska monella ei ole autoakaan. Itsekin kävelin joka paikkaan, välillä metrolla tai raitiovaunulla menin jos oli kiire, mutta muuten jalan. Nyt asun täällä kaupungin ulkopuolella ja kävelen lähinnä kauppaan ja koiran kanssa lenkillä. 

Ei taida monilla kyllä autoja olla, kun bussit kulkee. Ja juuri niillä busseilla mennään vaikka kauppaan ja takaisin.

Tässä nyt vastaa kaikki joilla on oikeasti koulumatkaa pitkälti. Asun tien varrella, jonka päässä on alakoulu. Kenelläkään koululaisella ei ole tuohon kouluun yli kahta kilometriä matkaa, silti joka aamu ja iltapäivä tuolla kapealla kadulla on aivan hulvaton trafiikki kun koululaisia kuskataan. En ymmärrä yhtään miksi noin lyhyttä matkaa pitää kuskata.