Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei syö kunnolla ruoka-aikana ja vinkuu väliajat
02.01.2019 |
3v kyseessä. Ja olen ollut tiukkana etten anna naposteltavia väliaikoina. Sama juttu juomisen kanssa. Ruuan kanssa jää puolilasia juomatta ja ei jaksa kuulemma yhtään, ja sit 30 min päästä on kuolemassa janoon...
Raskasta vääntää joka päivä samasta asiasta kun ei tunnu menevän perille.
Kommentit (21)
Mulla on supernirso 5-vuotias, joka ei vieläkään usko, että jos jättää koskematta ruokaan, nälkä tulee aika pian. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kunhan et ala syöttää sille karkkia ruoka-aikojen välissä...
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi. Älä anna niin tapahtua! Ruoka-ajat on ruoka-ajat syystä ja väliaikanapostelut on reitti hampaiden reikiintymiselle, lohtusyömiselle ja ylipainolle.
Vettä janojuomana, spessuna joskus mehulasillinen, tuossa iässä.
Ja vettä toki hyvä juoda muutenkin kuin vain ruoka-aikoina. Xylitol-tuotteet kehiin ellei jo olekin, ruokailujen päälle täysxylitol-pastilli liukenemaan kielelle ja purkkaakin voi koetella.
Meillä alkoi kys tuotteiden syöminen 1,5v iässä siirtyen purukumiin noilla paikkeilla ja yhä sama tapa ja ovat teinejä ja reikiä 0 :)
Hän testaa sinua, pysy lujana! Näen tuota päivittäin töissäni, eri tilanteissa ja eri ikäisillä:)
Kiitos vinkeistä ja tsempeistä 😊 Täytyy siis vaan pysyä tiukkana vaikka hermoja koettelee! ap
Vierailija kirjoitti:
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi.
No, ei 3-vuotias kyllä ole noin suunnitelmallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi.
No, ei 3-vuotias kyllä ole noin suunnitelmallinen.
Haha, kyllä ne osaa jo tosi pienestä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi.
No, ei 3-vuotias kyllä ole noin suunnitelmallinen.
Haha, kyllä ne osaa jo tosi pienestä :D
Ei 3-vuotias ole mikään Bond-leffojen pahis, joka hioo suunnitelmiaan "jos kiukuttelen määrätietoisesti aterioiden välissä, äiti varmasti antaa jossain vaiheessa periksi ja antaa välipaloja". Ei se noin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi.
No, ei 3-vuotias kyllä ole noin suunnitelmallinen.
Haha, kyllä ne osaa jo tosi pienestä :D
Ei 3-vuotias ole mikään Bond-leffojen pahis, joka hioo suunnitelmiaan "jos kiukuttelen määrätietoisesti aterioiden välissä, äiti varmasti antaa jossain vaiheessa periksi ja antaa välipaloja". Ei se noin mene.
Kyllä muuten menee, jos lapsi on huomannut tämän taktiikan toimivaksi.
Joopajoo-o kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi.
No, ei 3-vuotias kyllä ole noin suunnitelmallinen.
Haha, kyllä ne osaa jo tosi pienestä :D
Ei 3-vuotias ole mikään Bond-leffojen pahis, joka hioo suunnitelmiaan "jos kiukuttelen määrätietoisesti aterioiden välissä, äiti varmasti antaa jossain vaiheessa periksi ja antaa välipaloja". Ei se noin mene.
Kyllä muuten menee, jos lapsi on huomannut tämän taktiikan toimivaksi.
No eikös aloittaja sanonut, että hän ei ole antanut niitä välipaloja? Eli miten se lapsen "taktiikka" tässä nyt on toiminut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on jo 7-vuotias samaa lajia, niin että älkää pidätelkö henkeänne kun odotatte sen menevän ohi.
Meillä sama taistelu 6-vuotiaan kanssa. Varmaan siitä 1v asti tapeltu tästä. Ja ei ole tarjolla napostelua tai välipaloja. Todella ärsyttävää ja hermoja raastavaa. Lapsi syö ruoalla tyyliin puolikkaan perunan, sanoo ettei jaksa enempää ja tulee vartin päästä kitisemään nälkäänsä.
Yleensä sanon että pitää syödä vielä esim. 6 haarukallista ja sitten saa poistua pöydästä. Ei se kuitenkaan juuri auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Janon kanssa käytä klassista suomalaista sanontaa "Juo vaikka koko hana tyhjäksi". Kyllä se siitä, kun pitää raamit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaa sitä hetkeä kun "prakaat" ja rupeat antamaan periksi.
No, ei 3-vuotias kyllä ole noin suunnitelmallinen.
Haha, kyllä ne osaa jo tosi pienestä :D
Ei 3-vuotias ole mikään Bond-leffojen pahis, joka hioo suunnitelmiaan "jos kiukuttelen määrätietoisesti aterioiden välissä, äiti varmasti antaa jossain vaiheessa periksi ja antaa välipaloja". Ei se noin mene.
Juuri noin se menee :D meillä menee vielä niinkin että lapsi on huomannut isänsä olevan se heikkolenkki, minulta ei tule edes ruinaamaan mitään, mutta isältään pyytää monta minuuttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä syömisrumbaa odotellessa, tähän mennessä 2v lapsi syö 3-4 haarukallista/lusikallista itse, loput olen syöttänyt. Nyt alkanut ettei anna syöttää, en tiedä miten painon käy jos ei syö, kylkiluut näkyy jo muutenkin.
En ole siis voinut luottaa siihen että syö itse tarpeeksi.
Lapsen serkku taas voi välillä syödä niinpaljon että oksentaa, nuorempi kuin minun lapsi, mutta jo painavampi.
Toinen ääripääkään ei ole hyvä, lihavuus odottaa tuota toista lasta kun omani on kohta liian laiha, miksi ei voi syödä normaalisti?
Ei lapsi tietenkään suunnittele tietoisesti "nytpä jätän syömättä ja ruinaan sitten", mutta kyllä ihan eläimetkin oppii että kerjäämällä voi saada ruokaa. Ei siis tarvitse olla mikään Bond-pahis.
Tee ruuastasi riittävän kaloripitoista. Käytä voita ja kermaa - joo, tiedän jo etukäteen millainen keskustelu tästä seuraa.
Toinen vinkki ruokailuun: istu alas yhdessä ruokailemaan lapsesi kanssa. Juttele mukavia, kerro vaikka jännä tarina - joka jatkuu, kun lapsi on laittanut yhden lusikallisen/haarukallisen ruokaa suuhunsa. Tärkeää on, että tämä lusikallinen tai haarukallinen ruokaa menee tarinan ohessa huomaattomasti, numeroa tekemättä, suuhun.
Mulla oli tarinan lisäksi käytössä myös sormet, jotka esittivät pupun korvia ja häntää, tai tassuja, tms. Aina kun lusikallinen ruokaa katosi, niin yksi sormi hävisi piiloon. Ja tarina pupusta jatkui...
Ruokien väliaikoina touhua ja leiki yhdesässä ainakin vähän aikaa lapsen kanssa. Sisältöä elämään.
Paras keino: lähde ulos kahdeksi, kolmeksi tunniksi ja tule sitten syömään. Kata kauniisti - ja kas kummaa, ruoka maistuu.
Vierailija kirjoitti:
Tee ruuastasi riittävän kaloripitoista. Käytä voita ja kermaa - joo, tiedän jo etukäteen millainen keskustelu tästä seuraa.
Toinen vinkki ruokailuun: istu alas yhdessä ruokailemaan lapsesi kanssa. Juttele mukavia, kerro vaikka jännä tarina - joka jatkuu, kun lapsi on laittanut yhden lusikallisen/haarukallisen ruokaa suuhunsa. Tärkeää on, että tämä lusikallinen tai haarukallinen ruokaa menee tarinan ohessa huomaattomasti, numeroa tekemättä, suuhun.
Mulla oli tarinan lisäksi käytössä myös sormet, jotka esittivät pupun korvia ja häntää, tai tassuja, tms. Aina kun lusikallinen ruokaa katosi, niin yksi sormi hävisi piiloon. Ja tarina pupusta jatkui...
Ruokien väliaikoina touhua ja leiki yhdesässä ainakin vähän aikaa lapsen kanssa. Sisältöä elämään.
Paras keino: lähde ulos kahdeksi, kolmeksi tunniksi ja tule sitten syömään. Kata kauniisti - ja kas kummaa, ruoka maistuu.
Eipä tuota "pari tuntia ulkoilua ja sitten syömään" voi juuri toteuttaa. Ei aamupalalla, ei päiväkodin jälkeen päivällisellä, eikä vapaapäivinäkään kuin ehkä lounaan ja päivällisen kanssa. Eikä arkisinkaan ehdi ennen iltapalaa ulkoilla mitään paria tuntia, hyvä jos ollenkaan. Meillä tämä ongelma on ainakin jokaikisellä aterialla. Eikä auta, vaikka lapsi on päiväkodissa ollut iltapäivällä sen 2h ulkona ennen kotiinlähtöä, silti ei syö kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Tee ruuastasi riittävän kaloripitoista. Käytä voita ja kermaa - joo, tiedän jo etukäteen millainen keskustelu tästä seuraa.
Toinen vinkki ruokailuun: istu alas yhdessä ruokailemaan lapsesi kanssa. Juttele mukavia, kerro vaikka jännä tarina - joka jatkuu, kun lapsi on laittanut yhden lusikallisen/haarukallisen ruokaa suuhunsa. Tärkeää on, että tämä lusikallinen tai haarukallinen ruokaa menee tarinan ohessa huomaattomasti, numeroa tekemättä, suuhun.
Mulla oli tarinan lisäksi käytössä myös sormet, jotka esittivät pupun korvia ja häntää, tai tassuja, tms. Aina kun lusikallinen ruokaa katosi, niin yksi sormi hävisi piiloon. Ja tarina pupusta jatkui...
Ruokien väliaikoina touhua ja leiki yhdesässä ainakin vähän aikaa lapsen kanssa. Sisältöä elämään.
Paras keino: lähde ulos kahdeksi, kolmeksi tunniksi ja tule sitten syömään. Kata kauniisti - ja kas kummaa, ruoka maistuu.
Älä huijaa ja houkuttele lasta syömään. Siinä tehdään valtataistelu asiasta josta ei ole mitään järkeä vääntää. Ota lapsi mukaan ruuan hankintaan, valmistukseen ja päätöksentekoon sopivassa mittakaavassa (esim. haluaako makaronilaatikon ja parsakaalin lisäksi kurkkua vai paprikaa, anna vaikuttaa maustamiseen itselle yhdentekevässä kohdassa). Tarjoile (myös) ruokaa jota tiedät hänen pystyvän syömään (huomioi allergiat, aistisäätely, selkeät inhokit jne.) ja sitten keskityt siihen mukavaan ruokailuhetkeen ilman vahtimista ja maanittelua. Syö minkä syö!
Eihän lapsella ole jostain ruoka-aineesta yliherkkyyttä? Esim. meillä lapselle ei sovi maitopitoiset ruoat, ei myöskään jotkut viljat. Kun ne jätettiin kokonaan pois, alkoi ruokakin maistua.
Alue: Aihe vapaa
Vettä juotavaksi niin paljon kuin tahtoo, ruoka-ajat noin niinkuin oletkin toiminut. Tuon ikäinen testailee omaa tahtoa ja sen voimaa niinkuin kuuluukin. Tsemppiä!