”Vain avoäidit, perhepinnarit ja rikolliset tarvitsevat uuden nimilain” – Vaimon oikeudesta ”tyttönimen” pitämiseen syttyi 1980-luvulla sanasota
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kysyin äidiltäni aikanaan, että miksei pitänyt harvinaista, kaunista tyttönimeään mennessään naimisiin -88. Isäni ja samalla myös minun sukunimi on tylsä, tyyliin Korhonen. Sanoi että siihen oli niin tottunut, että naisen täytyy luopua nimestään. Itse toivoo, että minä itse en alistuisi samaan.
Vaihda nyt siihen äitisi tyttönimeen ja pidä se loppuelämäsi :)
Karu tuo ev.lut kirkon huoli, että sittenhän ei näkyisi mitään eroa aviottomien ja avioliitossa syntyneiden lasten välillä. Ikään kuin se olisi paha asia. Siinä sitä oikein armollisuutta ja ihmisrakkautta.
Uuden nimilain myötä myös avoliitossa on mahdollista ottaa yhteinen sukunimi. Olenko ainoa, joka ei ymmärrä, miksi? Miksi on saatava yhteinen sukunimi, jos ei halua kuitenkaan mennä naimisiin? Mitä konkreettista hyötyä yhteisestä sukunimestä on?
”Jos lapsella on pääsääntöisesti äidin sukunimi, aviottomat lapset ja avioliitossa syntyneet lapset eivät millään tavoin erottuisi toisistaan”, esitti tuomiorovasti Mauri Larkio Ylen haastattelussa
No niin!
Onko tuo siis oikein vai väärin kirkon mielestä?
Kysyin äidiltäni aikanaan, että miksei pitänyt harvinaista, kaunista tyttönimeään mennessään naimisiin -88. Isäni ja samalla myös minun sukunimi on tylsä, tyyliin Korhonen. Sanoi että siihen oli niin tottunut, että naisen täytyy luopua nimestään. Itse toivoo, että minä itse en alistuisi samaan.