70-luvulla syntyneiden upea elämä

Sama. Kiitos tästä ja hyvää uutta vuotta! M77

No aika samaa mieltä muuten, mutta meillä ei ikinä ollut kylpyammetta vaan joskus harvoin käytiin kylvyssä mummon luona.

määritteletkö tarkemmin mitä "kuplia" ei ollut..? talouskuplia? sosiaalisiakuplia? näitä molempia ainakin oli ja on ollut vaikka kuinka pitkään.

Niin haaveilen kylpyammeesta!! Ekassa asunnossa sellainen oli. Siellä tuli luettua kirjat käppyröiksi.

Juu paitsi en tunne ketään, jolla olisi ollut kylpyamme. Ihmisillä oli saunat ja suihkut. Yhdellä kaverilla oli joo isompi poreamme, mutta se oli poikkeus.

Ei meillä kylpyammetta onneksi ollut, olen enemmän suihkuihmisiä, mummoloissa oli kyllä molemmissa ammeet että lilluttuakin tuli.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että on kyllä hienoa että sai olla lapsi ja nuori ennen tätä digitalisaatiovyörytystä ja someaikaa, kyllä elämä oli paljon kivempaa sillon.

Kisokeja ja postejakin oli joka nurkalla, ja myös pikkukauppoja, nyt ei ole kuin tylsiä R-kioskeja joihin on mentävä sisään, ja ne postitkin on sellasissa paikoissa, eli ei oikeita postejakaan ole enää missään... palvelut on huonontuneet, ja maailmasta on tullut masentava paikka, kaikki tuijottavat vain käsissään olevia laattoja, ja ne jotka eivät suostu siihen, tippuvat kelkasta, koska kaikki palvelut muutetaan kohta vain älykännyköillä toimiviksi.

Sääliksi käy vanhuksia. 

Kyllä ulkonäköpaineita oli silloinkin.

80-luku oli henkilökohtainen helvettini. En tiedä miten selvisin hengissä siitä kiusaamisrumbasta. Hermojen kokoaminen takaisin kesti melkein kymmenen vuotta. Ikuinen viha jäi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäköpaineita oli silloinkin.

Mutta ei todellakaan nykyisessä mittakaavassa. Ajatuskin, että 80-90-luvuilla olisi tuhlattu plastiikkakirurgiaan, kosmetologipalveluihin, brasilialaisiin vahauksiin, kestoripsiin, rakennekynsiin, hiusjatkeisiin sun muihin samoja summia kun nykynuoret kuluttavat, on absurdi.

Lisäksi kuvankäsittelyä ei ollut. Pronolehdissäkin naiset olivat luomuja ja kaikki häräpäkkeet ja karvat, syylät ja ihohuokoset näkyivät kuvissa. :D

Lisäksi kun Suosikista sai niitä pop-tähtien jättijulisteita, niissäkin näki kainalon sängen esim. Madonnalta, ihohuokoset ja kaikki pienet normaalit jutut, jotka nykyään phoshopataan tai filtteröidään pois. 

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli henkilökohtainen helvettini. En tiedä miten selvisin hengissä siitä kiusaamisrumbasta. Hermojen kokoaminen takaisin kesti melkein kymmenen vuotta. Ikuinen viha jäi.

Suako ei olisi kiusattu esim. 90-luvulla? Miten se 80-luku oli syypää sun kiusaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäköpaineita oli silloinkin.

Mutta ei todellakaan nykyisessä mittakaavassa. Ajatuskin, että 80-90-luvuilla olisi tuhlattu plastiikkakirurgiaan, kosmetologipalveluihin, brasilialaisiin vahauksiin, kestoripsiin, rakennekynsiin, hiusjatkeisiin sun muihin samoja summia kun nykynuoret kuluttavat, on absurdi.

Lisäksi kuvankäsittelyä ei ollut. Pronolehdissäkin naiset olivat luomuja ja kaikki häräpäkkeet ja karvat, syylät ja ihohuokoset näkyivät kuvissa. :D

Lisäksi kun Suosikista sai niitä pop-tähtien jättijulisteita, niissäkin näki kainalon sängen esim. Madonnalta, ihohuokoset ja kaikki pienet normaalit jutut, jotka nykyään phoshopataan tai filtteröidään pois. 

Nuohan keksittiin 80-luvulla, sehän oli kaikista pinnallisin vuosikymmen koskaan siihen mennessä, nykyään toki on jotkut tekoripset jo nuorilla normaaleja joissain piireissä, mutta kyllä 80-luvulla käytiin solariumissa ja naamaa kiristämässä jos oltiin olevinaan jotain julkkiksia.

Oi, meillä oli pitkään sellainen 60-luvun (?) "Istumakylpyamme". Eli siinä oli istuinosa ja syvempi osa jaloille. Sen kun täytti kuumalla vedellä ja istui siellä syvässä osassa jalat silke istuinosalle nostettuna, oli kaulaa myöten lämpimässä vedessä. Kiinteän vesimaksun aikaan sinne pysty liruttamaan jatkuvasti kuumaa vettä ja laskemaan jäähtynyttä vettä pois ja kylpeä kunnes oli sormenpäät ihan rutussa 😂 toki siinä oli suihku jota 99 % käytettiin, mutta kylvyssä istuminen oli ihanaa.

Saunavuoro oli perjantaisin taloyhtiön saunassa, sitten äiti teki pizzaa ja katsottiin Dallas (se tuli siihen aikaan perjantaisin) ja lapsille oli jokaiselle sellainen 0, 33 l lasipullo limsaa.

80-luvun lopulla isä remppasi kylppärin, kylpyamme lähti ja viereisestä vaatehuoneesta tehtiin sauna. No, me oltiin jo siinä vaiheessa yli perheen kanssa saunomisen iän, eli ei suuresti haitannut. Mutta sitä ammetta kyllä kaipaan!

Näin jälkikäteen ajateltuna, olisin kyllä halunnut internetin nuoruuteni, olisi löytynyt ne omat jutut paljon helpommin ja samanhenkistä porukkaa ympärille (koukukavereiden kanssa esim ei ollut mitään yhteistä).

Lukiosta suoraan 90-luvun lamaan ilman opiskelupaikkaa oli melkoinen helvetti. Ja kun vanhemmat oli sukupolvea joka sai töitä kun töitä meni kysymään, niin laiska omahyväinen paskahan mä niiden mielestä olin.

Vm 72

80-luvulla lukiossa "haaveiltiin"että kaljaa voisi ostaa kioskeista. Se oli sellainen läppä ja utopia jonka ei koskaan uskottu toteutuvan.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 70-luvun puolivälissä. Asioita, joista olen kiitollinen:

-Sain elää nuoruuden ilman sosiaalista mediaa. Meillä ei ollut kännyköitä eikä Internettiä. Ensimmäisen kännykän ostin vasta 23-vuotiaana, jolloin kirjoitin ensimmäisen tekstarini (se oli kyllä jännää, uutta ja ihmeellistä!). Ensimmäisen tietokoneeni ostin vasta 22-vuotiaana.

-Sain elää lapsuusvuoteni 80-luvun nousuhuumassa ja aivan upean musiikin parissa! Nykynuoretkin arvostavat kasarimusaa.

-Vapaus ja kaikki oli sallittua tai ainakaan ei niin kiellettyä kuin nykyään.

-Kaikilla oli kotonaan kylpyamme, jossa tuntikausia kölliminen vei stressin pois.

-90-luvun lama ja kenellekään ei ollut rahaa, mutta se ei menoa haitannut. Rahaa ei tarvittu, koska ei ollut samanlaista kulutushysteriää kuin nykyaikana: kellään ei ollut merkkilaukkuja eikä niitä kaivattu, ulkona syöminen oli harvinaista. Ihmiset tapasivat kasvokkain. Muistettiin kavereiden puhelinnumerot ulkoa.

-Ihmisillä oli vielä jonkinlainen yksityisyys. Somesta ei voinut lukea kavereiden lempileffoista ja musatykkäyksistä. Toisista ihmisistä ei tarvinnut tietää kaikkea tarpeetonta nippelitietoa. Ihmisiin tutustuttiin kasvokkain.

-Ei ollut somen tuomaa poliittista kädenvääntöä ja jankkausta. Ei ollut kuplia.

-Ei ollut nuoruudessa samoja ulkonäköpaineita tai vertailua minkään muunkaan suhteen: matkustelu, elämäntavat, sisustaminen... Keskityttiin enemmän olennaisuuksiin.

Kaiken lisäksi olen saanut seurata monia kauhistuttavia sekä ihastuttavia ilmiöitä elämäni aikana: Saksojen yhdistyminen, Tsernobilin ydinvoimaonnettomuus, Neuvostoliiton romahtaminen, 911 jne jne

Olen saanut elää aikaa, jolloin maailma on muuttunut lyhyessä ajassa valtavasti. Erityisen voimakkaasti maailma muuttui 90-luvulla teknologian nopean kehittymisen ansiosta.

Ei kyllä pidä paikkaansa.

Ei kaikki olleet missään nousuhuumassa mukana, päinvastoin asuntolainan korotkin oli 20%. Työttömyyttä oli myös 80-luvulla, lopussa kun oli se kuuluisa kupla, oli hetken aikaa niin että kaikki käytännössä pääsi töihin, mutta sepä sitten olikin vain lyhytaikainen onni,  kun kupla puhkesi heti 90-luvun alussa.

Ei ollut samanlaista vapautta kuin nyt, ei päässyt liikkumaan yhtä helposti, ei voinut kommunikoida yhtä helposti kun ei ollut kännyköitä, kaupat oli vähän aikaa auki, samoin virastot verrattuna nykyaikaan kun virastoasiat on netissä ja kaupat auki joka päivä iltamyöhään.

Ei ollut kaikilla kylpyammetta, vain vanhemmissa kerrostalaoissa, ei edes uusissa omakotitaloissa yleensä ollut, eikä varsinkaan missään vanhoissa rintamamiestaloissa, hyvä jos suihku oli ja sisävessa.

80-luvulla oli jupit joilla todellakin oli merkkivaatteet, laukut, kengät ja aurinkoalasit. Piti olla Lewikset ja Lacostet. Ja tottakai tekorusketus.

Ulkonäköpaineita todellakin oli, piti olla samaan muottiin kuuluva, hyvin harvat olivat  mitenkään omaperäisiä, toki oli punkkareita mutta nekin oli se oma ryhmänsä jotka näytti samalta keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli henkilökohtainen helvettini. En tiedä miten selvisin hengissä siitä kiusaamisrumbasta. Hermojen kokoaminen takaisin kesti melkein kymmenen vuotta. Ikuinen viha jäi.

Suako ei olisi kiusattu esim. 90-luvulla? Miten se 80-luku oli syypää sun kiusaamiseen?

Todennäköisemmin ei, sen perusteella mitä nuoremmat sisarukseni saivat kokea ja miten siihen puututtiin aivan eri tavalla. Paljon vähemmällä pääsivät.

Synnyin 73 eli tietoinen lapsuus on vietetty 80-luvulla. Näin jälkikäteen ajateteltuna siinä oli parasta se, että vietettiin kavereiden kanssa todella paljon aikaa ulkona ilman että meitä pystyi tavoittamaan oikeasti mitenkään. Toki meillä oli tietyt korttelirajat missä sai käydä, mutta eivät ne paljon meitä pidätelleet. Siinä tuli kaupunki tutuksi kun hengattiin välillä ties missä. Oli kivaa kun rappukäytäviin, pyöräkellareihin, pommisuojiin, yms. pääsi vielä ilman avainta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäköpaineita oli silloinkin.

Mutta ei todellakaan nykyisessä mittakaavassa. Ajatuskin, että 80-90-luvuilla olisi tuhlattu plastiikkakirurgiaan, kosmetologipalveluihin, brasilialaisiin vahauksiin, kestoripsiin, rakennekynsiin, hiusjatkeisiin sun muihin samoja summia kun nykynuoret kuluttavat, on absurdi.

Lisäksi kuvankäsittelyä ei ollut. Pronolehdissäkin naiset olivat luomuja ja kaikki häräpäkkeet ja karvat, syylät ja ihohuokoset näkyivät kuvissa. :D

Lisäksi kun Suosikista sai niitä pop-tähtien jättijulisteita, niissäkin näki kainalon sängen esim. Madonnalta, ihohuokoset ja kaikki pienet normaalit jutut, jotka nykyään phoshopataan tai filtteröidään pois. 

Tästä olen eri mieltä. On käsiteltyjä kuvia ja oli ennenkin lehtikuviin tehty korjauksia ja meikattiin vartalokin. Ihanteena oli Caludia S ja kumppanit, langanlaihoja malleja ym näyttelijöt samoin. Ihanne oli silloin laihuus, ei lihakset.

Nykyisin median ansiosta nuoreni ovat nähneet kuvia aidoista naisista ja uskaltavat olla omia itsejään. He tietävät miltä tavallinen nainen näyttää, he tietää miltä näyttää synnyttänyt nainen ja julkkis ilman kuvankäsittelyä. Näitähän on nykyään netissä paljon kun julkkiksetkin avautuvat kuvin miltä aidosti näyttävät.

Tuollaista mahdollisuutta ei nuoruudessani ollut ja vain ne lehtikuvat ja telkkari väitti väärääkin todeksi. Nuoret uskoi ja pyrki monet samaan.

Julkkiksia on seurattu aina ja aina joku menee liiallisuuksiin.

Leikkauksia oli silloinkin, mutta hinta ei tavoittanut taviksia. Nykyään tavoittaa ja jotkut hairahtavat teettämään itselleen useitakin leikkauksia velaksi asti, mutta sellaiset ihmiset olisi ollut eri tavalla ongelmaisia muinakin aikakausina ja seuranneet sairaalloisesti jotenkin muuten haluamaansa.

Näen, että medialla on nykyään kahdet kasvot. Löytyy se tavallisuus niiden käsiteltyjen kuvien ym lisäksi ja senon todella hyvä.

Paljon muuttavat perheen lapset voivat pitää yhteyttä ystäviinsä helposti nykyvälineiden avulla, kirjeiden lähettäminen oli hidasta eikä suhde usein säilynyt.

Nykyään suhteet (ystävyys ja parisuhteet) jopa syntyy netin välityksellä eli se entisajan yksinäinen nuori voi nykypäivänä keskustella netissä ihmisten kanssa ja saada sitäkin kautta kaverin tosielämään.

Summa summarum: kaikella on puolensa.

Aika monella negatiivisella kommentoijalla menee pointit kokonaan ohi.

Kerrataan vielä:

Juu, oli ulkonäköpaineita, niitä on ollut aina ja kaikkina ajanjaksoina ihmisen historiassa. Nykyisessä mittakaavassa rahaa ei kuitenkaan käytetty ulkonäköön samalla tavalla 80-90-luvuilla kuin nykyään.

Juu, kaikilla ei ollut kylpyammeita. Ammeet olivat kuitenkin _todella_ yleisiä. Nykyäänhän kylpyammeet ovat todella harvinaisia.

Ehkä se isoin pointti aloituksessani oli se, että 70-luvulla syntyneet ovat syntyneet juuri oikeaan aikaan (siis jos ovat vielä elossa) kokeakseen maailman hurjaa ja rajua muuttumista äärimmäisen lyhyessä ajassa. Koskaan ennen ei ole maailma muuttunut esim. teknologian vuoksi näin rajusti ja näin nopeasti. Mee 70-luvulla syntyneet olemme olleet aitiopaikalla kokemassa maailman vaihtumisen analogisesta digitaaliseen.

Sen lisäksi olemme saaneet aitiopaikalta kokea ja nähdä niin monta elämää rikastuttavaa ja opettavaista asiaa, että harvalla sukupolvella on ollut tällaista.

Elämä ei ole ollut helppoa eikä yksikään ajanjakso ole toista parempi: kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Mutta on aivan huikeaa ajatella, että on syntynyt juuri oikeaan aikaan kokeakseen kaiken tämän. Mielestäni on siunaus, että on saanut elää 70-luvulta tähän päivään. Tämä on itseasiassa yksi siisteimpiä juttuja ikinä kun olen kelannut läpi elämääni keski-iän kriisissä & yksi asia josta koen olevani todella onnekas, vaikka elämä olisi muuten kolhinutkin.

Peace & iloista uuttavuotta kaikille!

-ap, that 70s baby.