Miten selvitä suosta...

vaivata. Ja rupee itte syömään edes että jaksat. Häntä pystyyn!

Miten olisi mesennuslääkitys ja terapia itsellesi, kuullostat masentuneelta?

tekee väitöskirjaa apurahalla, joka ei riitä mihinkään...



Olen totta vie masentunut, mutta tuntuu kornilta piristää itseänsä pillereillä, kun olo varmasti kohenisi kummasti olosuhteita kohentamalla. Näin en kyllä kohta enää jaksa mitään, tämä on ihan mieletöntä :(



ap

Mikään ukko ei ole sen arvoinen, että sen takia kannattaa terveytensä pilata. Jos hän ei itse näe sun tilanteen vakavuutta, niin jätä hänen mielipiteensä omaan arvoonsa.



Itsesi ja lapsesi takia jotain pitää tapahtua. Työkunnossa et varmastikaan nyt ole. Lapsen sairastuminen huonon syömisen takia olisi viimeinen niitti. Jos saat todistuksen lääkäriltä, voit saada kotihoidontukea, vaikka lapsi olisi päivähoidossa. Ja sitten oma itse kuntoon.

sairaanhoitajilla on nyt tosi hyvä työtilanne ja paremmaksi muuttuu, ehkä palkkakin kun siitä nyt koko ajan puhutaan.

Ota elämäsi omiin käsiisi, pois miehesi " alta" . Kuulostaa siltä, että miehesi haluaa käyttää valtaa sinuun näin, että painostaa sinua olemaan kotona tai sitten " rahakkaisiin" hommiin. Ei se apurahaelämäkään ole mitään rahakasta eikä varsinkaan pitkällä tähtäimellä turvallista. Sinulla on mahdollisuus pätkien kautta saada vakituinen virka. Sairaanhoitajan palkka on lisineen yli 2000 euroa kuukaudessa. Sillä sitten jo elättää itsensä ja lapsen, jos vaikka erokin tulisi.

Ja tähän mun olikin sitten hyvä lopettaa tää päivä netissä! :D



Toi kohta " imetän vuoden vanhaa ku ei oo ruokaan rahaa" oli kyllä ihan kohokohta!!!



Kiitti nauruista! :))

olet kotona ja sinun pitäisi saada lastenhoitaja ja siivooja.... mitä sinun itsesi sitten pitäisi siellä kotona mielestäsi tehdä??

Minulla on kolme lasta joista nuorimmaisesta äitiyslomalla ja kaikki lapset kotihoidossa, ja silti jaksan siivota ja kokata ja ulkoilla lasten kanssa. Ja se on minun mielestäni ihan normaalia, en ole mitenkään ylipirteä tai ylitehokas persoona, vaan ihan tavallinen.

Minusta sinä olet todellakin hyvin masentunut ja se, että sinusta olosuhteita muuttamalla, eli siivoojalla ja lastenhoitajalla, masennuksesi paranisi, on kyllä ihan huinua. Ei sellainen olisi normaalia, ei normaali terve ihminen tarvitse tällaisia palveluja pärjätäkseen normaali arkielämässä.

Se, että ajatteletkaan mitään tällaista, osoittaa, että et ole henkisesti ihan terve tällä hetkellä.

Soita heti maanantaina neuvolaan ja pyydä aika neuvolapsykologille, siitä pääset alkuun.

lastenhoitajalla ja siivoojalla sitä että mä tarttisin ehdottomasti lomaa vastuusta koska mä en jaksa kantaa sitä! Kyllä nyt ruokaan sentään rahaa riittäisi (ei kyllä juur mihinkään muuhun " ylimääräiseen" ), mutta en vaan jaksa raahautua kauppaan tai vääntää sitä ruokaa.

Olen tosi kade eräälle tutulleni. Hän sairastui masennukseen ja miehensä otti vuorotteluvapaata hoitaakseen lapset ja huushollin. Vaimo on saanut maata ja koota voimia jo kohta puoli vuotta (saa myös lääkitystä ja terapiaa). Mulla ei ole ketään joka siihen suostuisi eikä ole varaa palkata ketään. Olen ihan varma siitä että pääsisin jaloilleni jos edes välillä saisin kokea että olen sen arvoinen että joku tekee minun edestäni jotain, edes rahasta. Vaikka popsisin lääkkeitä ja laittaisin lapsen hoitoon niin auttaisiko se kun mies halveksisi mua ja karjuisi mulle että mä tuhlaan meidän rahat turhuuksiin ja koti kuvastaisi edelleen mun sielunmaisemaa eli paskaa kaulaan asti :(

Mutta anna lapselles RUOKAA.

Ennekaikkea kaipaat toisen ihmisen läheisyyttä, tukea ja rakkautta. Minulla on sinulle uutinen; jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi siten.

Kylmyydessä eläminen tappaa elämänhalun ja itsetunnon.



Pidä puoliasi, huolehdi itsestäsi ja mieti miten saisit elämäsi (ja lapsesi elämän) taas raiteilleen?



Ole rohkea ja juttele vaikkapa neuvolapsykologille, ota selvää vaihtoehdoistasi.



Miehesi ei voi seistä onnesi edessä! Se on varmaa!



Tsemppiä!

Jotain kai pitäisi tehdä, mutta en tässä sumussa saa oikein ajateltua että mitä.



Kerronpa nyt tämänkin äitienpäiväaamun tapahtumat :(

Mies tuli ensinnäkin kotiin vasta joskus keskiyöllä (istuu työpaikallaan tekemässä tutkimustaan usein öisinkin). Aamuyöllä lapsi sitten alkoi ensin kitistä ja sitten huutaa. Mies ärjäisi mulle että pistä se hiljaiseksi, joten loppuyön kanniskelin ja hyssyttelin toisessa päässä taloa. Aamukahdeksalta lääkäriin, josta sain päivystyspakkauksen antibioottia korvatulehdukseen. Nyt istun taas tässä koneella lapsi sylissä. Söi rintaa ja nyt nukkuu. Mies kuorsaa vieläkin sängyssään...



Yksi mitä pelkään on se että lapsi otetaan huostaan. Olen kuullut niin monia juttuja siitä että häntä ei enää niin vaan takaisin saakaan. Siksi kai en ole saanut puhuttua kenellekään. Eihän minulla olisi mitään syytä elää jos lastakaan ei enää olisi. Ruuasta nyt sen verran, etä kyllä lapseni saa pari-kolme kertaa päivässä purkkiruokaa, leipää tai vastaavaa. Tosin ei ole mikään innokas syöjä, mikä varmaan johtuu siitä että on ihan jatkuvasti rinnoilla imemässä. Ja onhan se maitokin ruokaa...

Ei lasta pois oteta jos haet apua, mutta jos tilanne pahenee niin sitten otetaan. Miksi olet miehen kanssa? Sehän pistää sua ihan kuusnolla. Kerää kaikki voimasi ja hae apua, ota vaikka ero, pärjäät paremmin. Lapsen saat hoitoon väsymyksesi perusteella. Ala välittää itsestäsi nainen!

Itse olin huonossa jamassa vuosi sitten ja hain apua kriisikeskuksesta. Alussa vain itkin ja puhuin. Sitten aloin suunnitella eroa ja siinä vaiheessa mies havahtui. Nyt menee hyvin,olen opiskelemassa ja lapsi hoidossa.

Tsemppiä!

Itsellesi ja lapsellesi. Ymmärrän sinua täysin, nuorimmainen imi musta kaikki " mehut" ja siitä suosta noustaan vieläkin (nuorimmainen täytti keväällä 5v).



Mene lääkäriin ja pyydä apua - ne pilleritkin auttais sua jaksamaan, saisitte paranemisprosessin alkuun. Lääkäri luultavasti ohjaa sut psykologin juttusille, tai soita neuvolaan ja pyydä että auttavat sinua eteenpäin.



Pääasia on että teet asialle jotakin! Sillä mitä kauemmin odotat ja masennus syvenee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä olette kohta lastensuojelun kanssa tekemisissä!



Sano sille miehelle, että nyt on tilanne tämä ja jos ei kestä, niin pitää ainakin suunsa kiinni eikä hauku tai huuda ensinkään! Jos ei itse hoida jälkikasvuaan, niin silloin ei ole oikeutta " valittaa" toisellekaan! Ellet pysty miehellesi puhumaan, niin anna olla ja puhu neuvolassa/lääkärissä!



Ellet pidä itsestäsi huolta, lapsesikin kärsii - kuten olet itse jo huomannutkin.

Lupaa, että heti huomenna menet puhumaan asiasta ja suostut ottamaan ne pillerit vaikka avuksi, että saat mielialasi nousemaan ja pääsette taas lapsesi kanssa jaloillenne. Äläkä salaa lääkäriltä mitään, vaan kerro rehellisesti että olet tosi huonossa kunnossa.



Tsemppiä sinulle tosi kovasti!

Tukitoimena lapsen päivähoito on ilmaista. Jos malttaisit antaa lapsen hoitoon vaikka muutamaksi päiväksi viikossa ja antaa itsesi levätä. Tiedän että vaikka lapsi olisi hoidossa, niin et varmasti saa kotona aikaiseksi vaikka miten yrittäisi, kun olet tuossa jamassa. Hae kuitenki ajoissa itsellesi apua. Ei ne sossut heti oo lasta huostaan ottamassa. Ensin annetaan (tai aiankin yritetaan) apu kotiin.

Ap miettii asioita ja ottaa mielellään vastaan lisääkin kommentteja...

Nyt ukolle sanot kovan sanan, että asioiden on muututtava. Sinä tunnut olevan masentunut, niinkuin kovin moni muukin tänä päivänä. Teidän liittonne tarvitsee hoitoa ja toimivaa keskusteluyhteyttä. Sinä tarvitset jotain, mikä auttaa sinua jaksamaan. Suosittelisin, että lapsi menisi vaikka puolipäivähoitoon, ellei sitten ihan kokopäiväiseksi. Saisi ruuan yms. Sitten sinä hoitaisit itsesi kuntoon. Katsot alkaako miehes sua arvostamaan. Ja menet töihin, hankit omaa rahaa.

Mies haukkuu mut pystyyn kun yritän ehdottaa lapselle hoitajaa tai hoitopaikkaa. Pitäis kuulema hoitaa talous ja lapsi tai sitten mennä kunnon rahakkaisiin töihin. Mutta mulle olis vaan sairaanhoitajan pienipalkaisia pätkätöitä ja paniikki iskee kun ajattelenkin että sitä pitäis jaksaa... ja kuka sitä lasta hoitais ilta- ja yövuoroilla, ei toi ukko ainakaan...

Taisin tehdä typerän valinnan...