Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa yhteen esikoispojan kanssa
30.12.2018 |
Ja siis poika vasta 6v. Minusta mies ei anna tarpeeksi positiivista huomiota ja huonoon käytökseen puuttuu hanakasti sekä jakelee kohtuuttomia rangaistuksia ja antaa uhkavaatimuksia herkästi. Mies on paljon poissa töiden takia. Nyt poika alkaa kuitenkin olla niin iso että reagoi miehen käytökseen huutamalla takaisin ja pahimmillaan tilanteet menee fyysiseksi "tappeluksi" (poika käy isän kimppuun). Poika tietenkin ymmärtää että häntä kohdellaan väärin ja puolustautuu. Kun mies on poissa, näitä tappeluita ei ole.
Mies alentuu näissä ihan lapsen tasolle ja kun koitan rauhassa keskustella asiasta niin syyttää vain lasta. "Kun se tekee niin ja se ei koskaan..."
Miehellä on hyvin samanlainen suhde omaan isäänsä ja anoppi on sanonut että he olivat muinoin toistensa kimpussa jatkuvasti. Jopa sukujuhlissa niin pahasti että piti lähteä kesken kaiken pois. Ja ei, en tiennyt tätä ennenkuin saimme omia lapsia ja esikoinen kasvoi n. 3-4-vuotiaaksi, silloin tätä alkoi ilmetä.
Me olemme miehen kanssa tekemässä kaiken päälle avioeroa juuri nyt, mies ei ole vielä muuttanut pois mutta muuttaa kohta. Se rauhoittaa tilannetta varmasti täällä kotona, mutta huolettaa mitä tilanteet on sitten kun miehen vuoro pitää lapsia. Nuoremman kanssa mies ei ota yhteen tällä tavalla.
Onko muilla kokemusta samasta?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika ei kunnioita isäänsä.
Ei tietenkään kunnioita kun ei ole mitään syytä kunnioittaa, eikä mies kunnioita poikaa. Kyllä se on kaksisuuntainen katu ja tässä kohtaa vastuu on mielestäni aikuisella, ei lapsella.
Ap
Aika rajulta kuulostaa. Meillä nuorin on kuus vuotias ja sehän on vielä pieni lapsi. Ei tosiaan ole yhteenottoja isän ei äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aika rajulta kuulostaa. Meillä nuorin on kuus vuotias ja sehän on vielä pieni lapsi. Ei tosiaan ole yhteenottoja isän ei äidin kanssa.
Niin? Anteeksi mutta en nyt kaipaa mitään "ei meillä vaan- viestejä", kun tasan tarkkaan tiedän ettei tilanne ole tavallinen tai normaali. Etsin jotakuta joka pystyisi antamaan vertaistukea tässä vaikeassa tilanteessa ja miten jaksaa eteenpäin, kun toinen vanhempi ei ole yhteistyökykyinen asiassa.
Ap
Kunnioitus rakentuu keskustelusta, kompromisseista, välittämisestä ja työstä suhteen edistämiseksi sekä halusta ymmärtää toista. Ehkä isä tuntee itsensä avuttomaksi, kun ei tunne poikaansa tarpeeksi hyvin ja on omaksunut muutenkin huonot kasvatusmallit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus rakentuu keskustelusta, kompromisseista, välittämisestä ja työstä suhteen edistämiseksi sekä halusta ymmärtää toista. Ehkä isä tuntee itsensä avuttomaksi, kun ei tunne poikaansa tarpeeksi hyvin ja on omaksunut muutenkin huonot kasvatusmallit.
Juuri näin. Mies ei pysty toimintaansa yksin muuttamaan eikä suostu apua hakemaan. Yritetty on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus rakentuu keskustelusta, kompromisseista, välittämisestä ja työstä suhteen edistämiseksi sekä halusta ymmärtää toista. Ehkä isä tuntee itsensä avuttomaksi, kun ei tunne poikaansa tarpeeksi hyvin ja on omaksunut muutenkin huonot kasvatusmallit.
Eikä poikaakaan innosta totella raivoavaa isää, jota ei muutenkaan kiinnosta pojan elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheterapia, yhteiset harrastukset?
Siinä vaiheessa kun mies joutuu viikonlopunkin pärjäämään itsekseen poikansa kanssa niin vielä koittaa se sunnuntai, kun poika palaa kotiin piestynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa apua perheenä ja sillä asenteella, että te kaikki olette osasyyllisiä tilanteeseen. On nöyrtymisen paikka. Voimia!
Kun poika kasvaa, voi jommalla kummalla olla hengenlähtö lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä on pahoja psyykkisiä ongelmia. Aiemmin mitään merkkejä?
Taitaa olla avioeroprosessin aiheuttamaa väritystä mukana.
Hakeutukaa perheenä perheneuvolaan, auttavat juuri kuvailemissasi tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun poika kasvaa, voi jommalla kummalla olla hengenlähtö lähellä.
No ei nyt ihan sellaisesta ongelmasta ole kyse. Mies ei ole fyysisesti väkivaltainen. Mutta todellinen vaara on että mitään suhdetta ei heidän välillään jossain kohtaa ole, jos negatiivisen vuorovaikutuksen kierre jatkuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rajulta kuulostaa. Meillä nuorin on kuus vuotias ja sehän on vielä pieni lapsi. Ei tosiaan ole yhteenottoja isän ei äidin kanssa.
Niin? Anteeksi mutta en nyt kaipaa mitään "ei meillä vaan- viestejä", kun tasan tarkkaan tiedän ettei tilanne ole tavallinen tai normaali. Etsin jotakuta joka pystyisi antamaan vertaistukea tässä vaikeassa tilanteessa ja miten jaksaa eteenpäin, kun toinen vanhempi ei ole yhteistyökykyinen asiassa.
Ensin halutaan kommentteja ja kun niitä antaa, niin ei halutakaan. Perseestä on teidän perheen tilanne. Ite ootte soppanne keittäny. Onnea valitsemallenne tielle.
Ap[/quote
:O