Mies on kuin märkä lapanen
En tiedä mitähän hittoa tässä pitäisi tehdä.
Ongelmana on siis miehen velttous. Joka ikinen asia tehdään mahdollisimman hitaasti ja vetkutellen ja samalla huokaillaan äänekkäästi. Iso osa päivästä kotona kuluu tähän huokailuun, ensin huokaillaan ja pötkötellään sängyssä ja siitä siirrytään sohvalle jatkamaan. Mitään ei voi tehdä kuten normaali ihmiset esim. puhua. Tyyppi saattaa tuntitolkulla huokailla ja odottaa että minä alan kyselemään "Noh mikäs nyt" ja tähän vastaus on yleensä Ei mikään.. ja huokailu jatkuu. Samaa kissahiiri leikkiä voi jatkua aamusta iltaan ja vasta kymmenien kyselyjen ja jankutuksen jälkeen saattaa vastata. Oma aloitteisestiei puhu mulle nykyään enää oikein yhtään mitään, tai jos puhuu niin ei edes kokonaisin lausein. RAAH SAATANA. Ja siis tuo huokailu on juuri semmoista "olen vähän pahoittanut mieleni, mutta odotan että sinä huomaat sen".
Tämä alkoi suoraan sanottuna vituttaa aivan liikaa joitain kuukausia sitten, ja aloin itse samanlaiseksi. Ajattelin lopettaa siis sen keskutelujen ylläpidon ja asioiden lypsämisen, luulin että tyyppi alkaisi ehkä sitten itsekkin kommunikoimaan, ilman minun aloitettani.
Väärässä olin. Tilanne on siis edennyt jo siihen, että joinain päivinä emme puhu toisillemme yhtään mitään. Vaikka kumpikin olisi ihan hyvällä tuulellakin jne. Mitään ei yhdessä tehdä ja missään ei yhdessä käydä, ei edes ruokakaupassa.
Tosin kun lapasen kaverit soittaa, niin johan herrasta kuoriutuu oikein supliikki vitsiniekka ja puhelun päätyttyä kämppään laskeutuu taas täysi hiljaisuus.
Eroa olen alkanut pyörittelemään mielessäni, mutta en vaan jaksaisi alkaa siihen, koska minunhan se pitäisi sekin homma hoitaa itsekseni.
Onko kellään muulla vastaavaa, ja oletteko saanut lapasta herätettyä enää.
Kommentit (29)
No ei ole trolli vaan kolmekymppinen nainem keski-suomesta, jolla on mitta täynnä.
Miehellä ei siis masennusta? Eikä väsyttävää sairautta? Vaan on laiska ja ottanut marttyyriasenteen? En tiedä miten herätellä, jos ei suoran asiallinen puhe tehoa.
Jätä moinen löysäperseinenpersenaama.
Veikkaa alkuperän olevan miehen vanhempien keskinäisessä suhteessa jos kuitenkin kavereille osaa puhua.
Jos niin, niin tilanne saattaa vaatia raskaan pariterapian korjautuakseen.
Onko mies vaivan arvoinen vai menisikö vähemmän elämää hukkaan jos nyt lähdet vaihtamaan?
Ainut keino on puhua miehen kanssa
Tässä olisi ainekset hyvään telkkarisarjaan. Anteeksi! 😂
Ei ole masennusta tai sairauksia. Ihan vain asennevamma, jonka tarkkaa syntyaikaa en osaa sanoa. Taloudessa siis alle kouluikäinen lapsi myös, ja välillä tuntuu että äijä on taantunut lapsen kanssa samalle tasolle.
Kotityöt jää myös tekemättä, ja tavarat hujan hajan yms. Kas kun hampaat saa itsenäisesti pestyä, ilman että mun täytyy ensin asiasta huomattaa.
Arkena en ole asian kanssa näin hiilenä, mutta nyt loman aikaan tuo vetelehtiminen on jo niin silmiinpistävää, että melkekn naurattaa.
Et jaksa erota? Etkö ole sitten itsekin lapanen, vai mitä se nyt tarkoittaakin.
Mutta itseasiassa, tuolla lapsuuden perhe yhteydellä voi olla myös perää. Mun anoppi on siis ihan ihana tyyppi, mutta appi on myös ns. Perinteinen äijä, joka töistä tultuaan nostaa jalat pöydälle ja illan tullen karkaa kavereidensa kanssa menoihin, kun anoppi hoitaa kodin ja koirat ynnä muut menot.
Ja ei, en jaksa enkä oikeastaan haluaisi erota. Haluaisin että tuo mies heräisi tästä ihme horroksesta ja ottaisi vähän ryhtiä touhuun.
Yksiä helevetin lapasia ootte molemmat, toinen on saamaton ukonkuvatus ja eukkonsa saamaton mäkättäjä, joka ei ymmärrä erota. Tehkää kumpikin muille ihmisille palvelus ja hypätkää katolta.
No en minä aio katolta hyppiä, ja toivottavasti ei tuo mieskään.
Olen myös pohtinut, voiko näin nuorella olla esim. Testoissa vajetta, mikä aiheuttaisi vastaavaa velttoilua. Koska nimenomaan veltoillua on myös kammarin puolella ja ne hommat onkin kokolailla myös jäissä.
Mä voisin tulla panemaan sua.
Ps. Mulla on helevetin ISO vehje
Hitto vie kirjoitti:
Ja ei, en jaksa enkä oikeastaan haluaisi erota. Haluaisin että tuo mies heräisi tästä ihme horroksesta ja ottaisi vähän ryhtiä touhuun.
Ei se tuosta herää. Ei kannata odotella että toinen muuttuu, vaan miettiä onko siinä jotain sellaista, että sen kanssa haluaa jatkaa vaikka se pysyy tuollaisena.
Käykö mies töissä? Voisiko siihen suhtautua kuin kodinkoneeseen? Eli kuten et pyykkikoneeltakaan odota juttelua vaan että se pesee pyykit, niin et mieheltäkään odota muuta kuin että se tuo rahaa. Siinä sen tehtävä.
Vähän tulee kuva että miehen tulisi elää sun ehdoilla sun määrittämällä tavalla ja häntä se ei kiinnosta. Piristyy kun pääsee pois kavereiden kanssa ja saa olla oma itsensä. Voit mäkättää vaikka kuinka paljon, mutta ainoo mikä auttaa on että mies tuntee kodin mielekkääksi paikaksi.
Ihanaa olla sinkkuäiti,ilman velttoilevaa miestä. Lapsen isän kanssa ollaan hyvissä väleissä,vaan hoidamme omat taloutemme;)
Onko se sun mies sellaista herkästi loukkaantuvaa tyyppiä? Mun mies on sellainen ettei sais mitään sanoa kun vetää herneen nokkaan ja sitten alkaa mykkäkoulu. Se on tosi inhottavaa kun ei sais edes huomauttaa. Alkaa jurotus. Mutta sä voisit nauttia hiljaisuudesta. (Vaikka ei siitä nauti kun toinen osoittaa mieltä).
0/5 miesvihatrolli