Perheelliset, mitä mieltä olette tällaisesta työnjaosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo eikä käytännössä toteuttamiskelpoinen idea. Kysypä huviksesi, miksi mies haluaa lapsen?

Niin siis meidän vauva on 1 kk ikäinen. Ennen syntymää puhuttiin, että yhdessä tehdään kaikkea molemmat, nyt mies on muuttanut mielensä. Ap

No miten se meni se yhteinen vauvanhoito? Saiko mies koko ajan valitusta ja huutoa, ettei osaa valita oikean värisiä potkuhousuja ja tehdä kaikkea muutakin juuri niin kuin sinä haluat? Moni mies vetäytyy lastenhoidosta juuri tuosta syystä. Kuka jaksaa koko ajan olla toisen kyttäyksen alla, että onko kaikki varmaan tehty just niin, kuin äiti haluaa.

Miksi miehen pitää olla tossu? Aikuinen ihminen kantaa vastuun ja perustelee ratkaisunsa, vaikka toinen olisi eri mieltä.

Ja tuollaista että nainen määrää potkuhousujen värin voi varmaan olla joissain perheissä, mutta voin kertoa, että sektion jälkeen sairaalassa opetetaan miehelle ne vaipan vaihdot ja vauvan pukemiset kun nainen makaa toisaalla toipumassa siitä leikkauksesta. Ja kun nainen pystyy sitten vauvaa hoitamaan, niin mies opettaa naiselle ne asiat siten kun ne on miehelle siellä sairaalassa opetettu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo eikä käytännössä toteuttamiskelpoinen idea. Kysypä huviksesi, miksi mies haluaa lapsen?

Niin siis meidän vauva on 1 kk ikäinen. Ennen syntymää puhuttiin, että yhdessä tehdään kaikkea molemmat, nyt mies on muuttanut mielensä. Ap

No miten se meni se yhteinen vauvanhoito? Saiko mies koko ajan valitusta ja huutoa, ettei osaa valita oikean värisiä potkuhousuja ja tehdä kaikkea muutakin juuri niin kuin sinä haluat? Moni mies vetäytyy lastenhoidosta juuri tuosta syystä. Kuka jaksaa koko ajan olla toisen kyttäyksen alla, että onko kaikki varmaan tehty just niin, kuin äiti haluaa.

Vauva oli siis KUUKAUDEN. Jos mies romahtaa ja luovuttaa kuukauden jälkeen niin saa syyttää vain itseään. Sitäpaitsi ekan kuukauden aikana ei kukaan ehdi päsmäröidä toisen vanhemmuutta, se on lähinnä vauvan siirtelyä sylistä toiseen ja imetyksestä vaipanvaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo eikä käytännössä toteuttamiskelpoinen idea. Kysypä huviksesi, miksi mies haluaa lapsen?

Niin siis meidän vauva on 1 kk ikäinen. Ennen syntymää puhuttiin, että yhdessä tehdään kaikkea molemmat, nyt mies on muuttanut mielensä. Ap

No miten se meni se yhteinen vauvanhoito? Saiko mies koko ajan valitusta ja huutoa, ettei osaa valita oikean värisiä potkuhousuja ja tehdä kaikkea muutakin juuri niin kuin sinä haluat? Moni mies vetäytyy lastenhoidosta juuri tuosta syystä. Kuka jaksaa koko ajan olla toisen kyttäyksen alla, että onko kaikki varmaan tehty just niin, kuin äiti haluaa.

Kuten kirjoitin, niin olen tämän koko kuukauden ajan ollut aika kipeä sektion ja siihen liittyvien komplikaatioiden jälkeen, ja pystynyt lähinnä makaamaan sängyssä imettämässä ja vauvaa nukuttamassa (ja lepäämässä nukkuvan vauvan vieressä). Kipujen takia minua ei voisi vähempää kiinnostaa potkuhousujen värit tai miehen tapa pukea ne. Kipujen takia minua ei myöskään kiinnosta huutaa miehelle tai mitään muutakaan sellaista jota tunnut kuvittelevan. On vähän muutakin mietittävää kuin potkuhousujen väri. Ap

Miten joku voi alapeukuttaa tätä? Ääliö.

-ei ap

Mikä tässä järjestelyssä olisi idea? Miksi? Mitä, jos äiti haluaa yksin salille, palkkaa lapsenvahdin kotiin, jossa isä samaan aikaan viikkaa pyykkiä? Mitä sitten, kun äiti on sairaana? Äiti nousee yöllä 40 asteen kuumeessa hoitamaan vauvaa? Mies kääntää kylkeä tyytyväisenä? Mitä, jos lapsi pyytäisi päästä isän syliin? Isä sanoisi, että ei missään tapauksessa?

Miestä pelottaa sen pienen vauvan kanssa oleminen. Ei ymmärrä sitä, pelkää toimivansa väärin, ei ole vielä uskaltanut tutustua vauvaan kun on riittävän hämmennyksissä sinun voinnista ja siitä ahaa-elämykseltä että hän todella on nyt vastuussa muistakin kuin itsestään.

Nyt kannustaen ja miehen potentiaaliin luottaen eteenpäin! Just siksi olette tässä touhussa yhdessä että voitte tukea toisianne ne jännät tai hankalat kohdat.

Miehen ehdotus voi kuulostaa kylmältä tai tylyltä, mutta ei kaikilla - varsinkaan miehillä - kiintymys syty syntymän hetkellä vaan kypsyy ajan kanssa. Siihen asti se vauvan hoito on aika mekaanista ja on helppo erehtyä luulemaan ettei sillä ole väliä kuka sen tekee. Tai jopa että on lapsen parhaaksi että se toinen tekee.

Tärkeintä parisuhteessa on tehdä yhdessä asioita, toki vuorotellakin on hyvä, mutta yhteinen tekeminen liimaa parin yhteen.

Naisosapuolena tuo kävisi minulle, ei minua haittaisi hoitaa lasta kokonaan, mutta uskon että se olisi haitallista lapsen ja isän suhteelle, joten en siksi voisi suostua. 

Minäkin ihmettelen mikä tuossa on ideana. Tulee tunne että mies ei halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Pienessä asunnossa ja kolme ihmistä ei aiheuta kovin paljon kotitöitä, kaupassa käynti pari kertaa viikossa, ruuanlaitto tietysti joka päivä, tiskit ja pyykit ja kerran viikossa imurointi ja lattianpesu jne. ja toki vessan pesu, mutta ei niissä pienessä asunnossa mene päivää kohti tunti-puolitoista. Eikä toki lapsen kanssa oleminenkaan mitään erityistä työtä ole jos lapsi on terve, mutta tylsäksi se käy jos on kiinni lapsessa 24/7.

Ei voi erotella töitä noin, koska kun lapset kasvavat, on tärkeää osallistaa myös heidät kotitöihin, vaikka helpompaa olisi joskus laittaa lastenohjelmat pyörimään ja tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi erotella töitä noin, koska kun lapset kasvavat, on tärkeää osallistaa myös heidät kotitöihin, vaikka helpompaa olisi joskus laittaa lastenohjelmat pyörimään ja tehdä itse.

Voihan olla, että mies haluaisi muuttaa systeemiä kun lapsi on vaikka viisi vuotta tai jotain sellaista. Ap

Tuolla menolla isän ja lapsen välille ei synny sidettä. Se läheisyys syntyy arjen hoivasta ja läsnäolosta - ei satunnaisesta leikittämisestä ja hoplop/hampurilais/leffakäynnistä vanhempana. Miehesi syyttä myöhemmin sinua vieraannuttamisesta vaikka itse nyt näin haluaisi. Ole viisaampi ja pyydä tasapuolista jakoa ja vuorottelua vastuussa, jos toinen on kipeä tai omia menoja. Tai no olisihan se käytännössä helppoa, että mies passaisi valmiiksi kotona kaiken ja tarvittaessa hankkisin lapselle hoitajan, kun en itse pystyisi. En kestäisi tosin tästä syntyvää tunnevajetta ja kylmyyttä lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla menolla isän ja lapsen välille ei synny sidettä. Se läheisyys syntyy arjen hoivasta ja läsnäolosta - ei satunnaisesta leikittämisestä ja hoplop/hampurilais/leffakäynnistä vanhempana. Miehesi syyttä myöhemmin sinua vieraannuttamisesta vaikka itse nyt näin haluaisi. Ole viisaampi ja pyydä tasapuolista jakoa ja vuorottelua vastuussa, jos toinen on kipeä tai omia menoja. Tai no olisihan se käytännössä helppoa, että mies passaisi valmiiksi kotona kaiken ja tarvittaessa hankkisin lapselle hoitajan, kun en itse pystyisi. En kestäisi tosin tästä syntyvää tunnevajetta ja kylmyyttä lasta kohtaan.

Olen samaa mieltä kuin sinä, ja itse siis en halua tuota miehen ehdottamaa työnjakoa. Olen hänelle sitä jo perustellut sillä, että hänelle ei synny sidettä omaan lapseen ja minua ahdistaisi se jne samaa mitä sinäkin kirjoitat, mutta mies pysyy kannassaan, ei ymmärrä ollenkaan mitä edes tarkoitan. En tiedä millä saan hänet ymmärtämään edes osan tuosta? Ap

Ok muuten, mutta kyllä isän pitäs lasta hoitaa. Pihatyöt jos olis kuuluis miehelle, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla menolla isän ja lapsen välille ei synny sidettä. Se läheisyys syntyy arjen hoivasta ja läsnäolosta - ei satunnaisesta leikittämisestä ja hoplop/hampurilais/leffakäynnistä vanhempana. Miehesi syyttä myöhemmin sinua vieraannuttamisesta vaikka itse nyt näin haluaisi. Ole viisaampi ja pyydä tasapuolista jakoa ja vuorottelua vastuussa, jos toinen on kipeä tai omia menoja. Tai no olisihan se käytännössä helppoa, että mies passaisi valmiiksi kotona kaiken ja tarvittaessa hankkisin lapselle hoitajan, kun en itse pystyisi. En kestäisi tosin tästä syntyvää tunnevajetta ja kylmyyttä lasta kohtaan.

Olen samaa mieltä kuin sinä, ja itse siis en halua tuota miehen ehdottamaa työnjakoa. Olen hänelle sitä jo perustellut sillä, että hänelle ei synny sidettä omaan lapseen ja minua ahdistaisi se jne samaa mitä sinäkin kirjoitat, mutta mies pysyy kannassaan, ei ymmärrä ollenkaan mitä edes tarkoitan. En tiedä millä saan hänet ymmärtämään edes osan tuosta? Ap

Kysy siltä mieheltä että aikooko mies tosiaan olla niin ettei koskaan ota lasta syliin tai mitään? Vai onko idea se ettei hänen tarvitse vaihtaa koskaan vaippoja tai syöttää koska se on ällöä? Ja ne yöheräilyt tietty on ikäviä. Ehkä teillä on nyt erilainen kuva siitä miten lasta "hoidetaan" silloin kun ei ole enää vastasyntynyt.

Minä en missään tapauksessa suostuisi tuohon yksin sairaana hoitamiseen, enkä myöskään siihen että toinen hoitaa yöherätykset myös vanhemmalla lapsella kun molemmat käyvät jo töissä.

Miksi mies tuota halua? Voitko vastata?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies tuota halua? Voitko vastata?

En tiedä syytä, hän ei ole osannut (halunnut?) kertoa vaikka olen kysynyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi erotella töitä noin, koska kun lapset kasvavat, on tärkeää osallistaa myös heidät kotitöihin, vaikka helpompaa olisi joskus laittaa lastenohjelmat pyörimään ja tehdä itse.

Voihan olla, että mies haluaisi muuttaa systeemiä kun lapsi on vaikka viisi vuotta tai jotain sellaista. Ap

Mies voi ehkä haluta mutta lapsi ei. Mies on siinä kohtaa lapselle melko vieras kodinhoitaja joka ei osaa hoitaa lapsia eikä tiedä hänen tarpeitaan.

Mikä sektiossa meni pieleen kun vieläkin olet lähes toimintakyvytön?

Jaa lapsi on vasta 1kk ikäinen. Eihän noin pieni tee muuta, kuin syö tissiä ja nuku ensimmäiset puoli vuotta. Tai toki tekee, mutta eipä siitä aikuiselle ole kauheasti iloa.

Ota ihmeessä diili vastaan, miehen mieli kyllä muuttuu, kun lapsi kasvaa siihen ikään, että hänen kanssaan on jopa kiva tehdä asioita yhdessä. Voihan sovittua aina muuttaa.