Tutustun ihmisiin helposti ja monet haluavat olla tekemissä jonkun aikaa mutta kyllästyvät pian. Mistä johtuu?
Olen ilmeisesti helposti lähestyttävä ihminen. Monen kanssa tulen helposti juttuun ja syntyy kaverisuhteita. Sitten kuitenkin muutamassa vuodessa ihmiset häipyvät elämästäni. Minä olen se, joka ottaa enää yhteyttä, nähdään harvoin jne.
Mistä ihmeestä tämä johtuu?
Onko kaikkien elämä tällaista että elämäntilanteiden mukaan tutustutaan ja sitten muutaman vuoden päästä ei enää välitetäkään nähdä?
Itselläni on ollut todella vaikeita vuosia ja olen näistä avoimesti kertonut. Kaipaan ystäviltä myös tukemista. Onko niin, että ihmiset eivät jaksa sitä, jos jollain on keskimääräistä enemmän tullut vastoinkäymisiä elämässään? Ei osata kuunnella, auttaa, mieluummin häivytään taka-alalle?
Olen kyllä ihan iloistakin seuraa varmasti joskus, mutta en aina. Pitäisikö siis teennäisesti näyttää myös vaikeina aikoina iloista naamaa?
Kaipaan kovasti ystäviä ja ihmisten seuraa. Nyt tuntuu siltä, että sen eteen täytyy ponnistella. Ja pitäisi pitää omat murheet taka-alalla ja olla vuodattamatta niistä. Mutta tiedän että murheet paistavat naamasta ja elämä on raskasta. Sellainen teatteri on mulle todella kuluttavaa. Mutta ystävien seuraa kaipaan.
Miten ihmeessä saan ihmiset pysymään elämässäni ja haluamaan olla kanssani tekemisissä niin että myös he ottavat yhteyttä joskus enkä vain minä?
Kommentit (13)
Mulla käy useasti samalla tavalla. Mä oon tosi miellyttämisenhaluinen ihminen, enkä oikein osaa kertoa mielipiteitäni, jos ne on eriävät keskustelukumppanin mielipiteistä. Päädyn siis usein vain myötäilemään. Olen varmaan tosi tylsä, ja siksi kaikki ystävyyssuhteet lässähtää. Aluksi huomaan olevani ainoa, joka ottaa yhteyttää ja ehdottaa tapaamista, ja jossain vaiheessa vain yhteydenotot jää kokonaan, kun lakkaan olemasta aloitteellinen. Harmi juttu, olen yrittänyt opetella tuosta myötäilystä pois, mutta aika hidasta on.
Ei kukaan jaksa kaltaisasi ripustautujaa, jolle ystävystyminen on suunnaton ponnistus.
Ystävyyssuhde on vastavuoroinen suhde. Kuunteletko, kyseletkö kiinnostuneena muiden kuulumisia? Muistatko puhua myös heidän asioistaan ilman, että käännät keskustelun jatkuvasti itseesi? Nämä taidot ovat monelta hukassa, mutta niitä voi hyvällä menestyksellä harjoitella myös aikuisena.
Jos elämässäsi on ollut kovin raskaita asioita, kannattaa hakeutua julkisen terveydenhoidon kautta keskusteluavun piiriin.
Ammattilainen osaa ohjata ajatuksiasi tulevaisuuteen, etkä jää pyörimään menneisyyteen.
Ystävät eivät jaksa kauaa olla ilmaisia terapeutteja.
Suurin osa ihmissuhteista on lyhytaikaisia. Jos jo parikin vuotta saat pidettyä tuttavuudet / jonkinlaiset kaverit, niin sehän on ihan hyvin. Tärkeät ystävät ovat tietenkin asia erikseen, mutta kenelläkään ei ole sellaisia montaakaan.
Plussaa on se, että tutustut helposti ihmisiin. Siitä määrästä, joihin tutustut karsiutuu väkisinkin heti alussa jo kaikkein pinnallisimmat. Joidenkin kanssa voi olla jotakin yhteistä sen hetkisten elämäntilanteiden vuoksi, muutama vuosi, mutta sitten taas tilanteet muuttuvat ja tarve löytää toisenlaista seuraa on aivan normaalia. Mutta kun tutustuu helposti voi jatkaa vaan eteenpäin uusien ihmisten seurassa.
Jos on tarve jakaa vaikeat asiat, purkaa sydäntään ei sellaisia ihmisiä ole erityisesti kuuntelemassa. Ihmisiä ei oikeastikaan kiinnosta toistensa asiat, ellei siitä ole heille jollakin tavalla hyötyä tai ovat itse saman ongelman äärellä. Läheiset ystävät ovat tietysti asia erikseen ja joista kannattaa pitää kiinni, arvostaa ystävyyttä huolehtien ystävyyden säilymisestä.
Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa.— Aristoteles
Ihan normaalia tuo, että kaverisuhteet kestävät vain sen ajan kun ollaan tekemisissä työn, opiskelun, muiden ihmissuhteiden jne. kautta. Kun tämä side loppuu, tulee tilalle uudet piirit ja uudet ihmiset.
Kääntäen: harva on niin karismaattinen tai hyödyllinen, että häneen on tarvetta luoda suhdetta vain hänen itsensä takia.
Vierailija kirjoitti:
Pesaisepas jatkossa peräaukkosi ulostamisen jälkeen. Hajuhaitta vähenee. Samoin virtsalta housujen läpi käryävä karvatussu ei varsinaisesti ilahduta keskustelukumppania.
:D Vitsillä varmaan kirjoitettu, mutta pahanhajuisia ihmisiä ei tosiaankaan kiinnosta tavata kovin intensiivisen keskustelun merkeissä, jos lainkaan.
En tiedä. Ehkä annat ensiksi itsestäsi niin "hyvän" kuvan, että se on liian hyvää ollakseen totta. Sitten, kun totuus (jonka ei tarvitse edes olla mikään kauhea, ilkeä ja törkeä salaisuus) paljastuu - vaikka se, että oletkin aika tavallinen ihminen hyveinesi ja vikoinesi, he ikään kuin kyllästyvät ja häipyvät. Vedät siis tavallaan puoleesi vääränlaisia ihmisiä, sellaisia, jotka viehättyvät jonkinlaisesta julkisuuskuvastasi, joka ei välttämättä ole sinä.
En myöskään tiedä, mitä sinun tulisi tehdä asiaa muuttaksesi. Parhaiten ehkä olemalla niin oma itsesi kuin vain kykenet. Varmaan sitä oletkin, mutta jotenkin elämääsi ehkä eksyy tavallaan vääränlaisia ihmisiä. Toisaalta kaikki ihmissuhteet eivät kestäisi millään, osa ihmisistä tulee ja menee elämässäsi, eikä siinä ole mitään pahaa. Ymmärrän kyllä toiveesi sellaiseen pysyvään ihmissuhteeseen, enkä nyt tarkoita parisuhdetta. Hyvä ja syvä ystävyys on tavoittelemisen ja säilyttämisen arvoista. Toivon, että löydät aidon ja pysyvän ystävän elämääsi.
Kylläpä ennen vanhaa jaksettiin toisiaanne!!!
Sosiaalisuus ei pitkään riitä jos äly, sivistys ja persoonallisuus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ehkä annat ensiksi itsestäsi niin "hyvän" kuvan, että se on liian hyvää ollakseen totta. Sitten, kun totuus (jonka ei tarvitse edes olla mikään kauhea, ilkeä ja törkeä salaisuus) paljastuu - vaikka se, että oletkin aika tavallinen ihminen hyveinesi ja vikoinesi, he ikään kuin kyllästyvät ja häipyvät. Vedät siis tavallaan puoleesi vääränlaisia ihmisiä, sellaisia, jotka viehättyvät jonkinlaisesta julkisuuskuvastasi, joka ei välttämättä ole sinä.
En myöskään tiedä, mitä sinun tulisi tehdä asiaa muuttaksesi. Parhaiten ehkä olemalla niin oma itsesi kuin vain kykenet. Varmaan sitä oletkin, mutta jotenkin elämääsi ehkä eksyy tavallaan vääränlaisia ihmisiä. Toisaalta kaikki ihmissuhteet eivät kestäisi millään, osa ihmisistä tulee ja menee elämässäsi, eikä siinä ole mitään pahaa. Ymmärrän kyllä toiveesi sellaiseen pysyvään ihmissuhteeseen, enkä nyt tarkoita parisuhdetta. Hyvä ja syvä ystävyys on tavoittelemisen ja säilyttämisen arvoista. Toivon, että löydät aidon ja pysyvän ystävän elämääsi.
Tuo on kyllä totta. Ihmiset helposti ihastuvat ja haluavat tutustua minuun jostain syystä. Ehkä annan jostain syystä liian hyvän kuvan. Olen aika avoin ja se varmaan herättää luottamusta. Vaikea näyttää huonoja puolia heti alussa - varmaankin jonkinlaisen miellyttämishalun takia.
Muutama ihan hyvä ystävä onkin, mutta sen lisäksi kaipaisin paljon kavereita ja sitä etten minä olisi aina se joka ottaa yhteyttä.
Mietin myös tuota että kun ihmiset katoavat elämästäni aina muutaman vuoden päästä. Mutta hyvä kuulla etten ole siinä mikään poikkeus.
ap
Jos on vain tuttava, pitää vaikeuksista huolimatta näyttää iloista naamaa