Ihminen ja laumavietti

En halua kuulua laumaan.

Kaikki saaliseläimet on laumaeläimiä. Itse olen yksinäinen susi.

Laumavietti, halua kuulua joukkoon on inhimillistä, mutta kaikilla sitä ei ole. Suurimmalla osalla se on ja vaikuttaa siten, että ihminen pyrkii mukautumaan toisten mielipiteisiin tullakseen hyväksytyksi joukkoon. Laumaviettisiinkin ihmisiin uppoaa yksilöllisyyteen vetoava mainonta, mutta heidän yksilöllisyytensä on illuusio, hyväksyttyä yksilöllisyyttä. Tämä on ihan psykologiasta tuttu havainto.

Vähemmistö ihmisistä ei omaa laumaviettiä. He eivät mukauta mielipiteitään saadakseen hyväksyntää ja tunteakseen kuuluvansa joukkoon, koska heillä ei ole sille mitään tarvetta. Heillä on luonnollisesti muita enemmän ristiriitaisia kokemuksia enemmistön mielipiteeseen, koska enemmistön laumaviettiä käytetään yhteiskunnassa monin tavoin heidän "mielipiteensä" muokkaamiseen uskottelemalla esimerkiksi mainonnalla, että jokin asia on suosittua ja sillä saa huomiota ja hyväksyntää tai politiikassa jonkin ideologian tai tavoitteen kannatuksen kohottamiseksi. Sen vuoksi käytetään usein argumenttina sitä, että enemmistö ihmisistä ajattelee näin, kannattaa tätä tai uskoo näin, enemmistö tiedemiehistä, tiedeyhteisöstä jne., ovat tulleet tähän ja tähän tulokseen. Useimmille ihmisille, niille laumasieluisille se riittää perusteluksi "mielipiteelleen".

Halu saada hyväksyntää ja kuulua laumaan vaikuttaa erittäin voimakkaasti melkein kaikkeen elämässä. Puolison valintaan, ammattiin, asumismuotoon, harrastuksiin, matkakohteisiin, kaikkeen. Siihen perustuu myös somen suuri suosio.

Niiden elämä, joilla tätä laumaviettiä ei ole, on tavallaan vaikeampaa, mutta paljon rikkaampaa, koska he voivat vapaammin toteuttaa omia ajatuksiaan ja muodostaa mielipiteitään riippumattomammin. Vaikeutena on laumasielujen negatiivinen suhtautuminen, josta voi aiheutua myös käytännön ongelmia, sosiaalinen painehan ei sinällänsä vaikuta juurikaan siihen, jolta laumavietti puuttuu. Toki hän ottaa muut ihmiset elämässään silti huomioon samalla tavoin kuin kuka tahansa, eli asialla ei ole mitään tekemistä ihmisyyden tai empatiakyvyn kanssa. Päinvastoin, ilman laumaviettiä oleva ei sorru samalla tavoin kaiken maailman "hitlerien" johdateltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Laumavietti, halua kuulua joukkoon on inhimillistä, mutta kaikilla sitä ei ole. Suurimmalla osalla se on ja vaikuttaa siten, että ihminen pyrkii mukautumaan toisten mielipiteisiin tullakseen hyväksytyksi joukkoon. Laumaviettisiinkin ihmisiin uppoaa yksilöllisyyteen vetoava mainonta, mutta heidän yksilöllisyytensä on illuusio, hyväksyttyä yksilöllisyyttä. Tämä on ihan psykologiasta tuttu havainto.

Vähemmistö ihmisistä ei omaa laumaviettiä. He eivät mukauta mielipiteitään saadakseen hyväksyntää ja tunteakseen kuuluvansa joukkoon, koska heillä ei ole sille mitään tarvetta. Heillä on luonnollisesti muita enemmän ristiriitaisia kokemuksia enemmistön mielipiteeseen, koska enemmistön laumaviettiä käytetään yhteiskunnassa monin tavoin heidän "mielipiteensä" muokkaamiseen uskottelemalla esimerkiksi mainonnalla, että jokin asia on suosittua ja sillä saa huomiota ja hyväksyntää tai politiikassa jonkin ideologian tai tavoitteen kannatuksen kohottamiseksi. Sen vuoksi käytetään usein argumenttina sitä, että enemmistö ihmisistä ajattelee näin, kannattaa tätä tai uskoo näin, enemmistö tiedemiehistä, tiedeyhteisöstä jne., ovat tulleet tähän ja tähän tulokseen. Useimmille ihmisille, niille laumasieluisille se riittää perusteluksi "mielipiteelleen".

Halu saada hyväksyntää ja kuulua laumaan vaikuttaa erittäin voimakkaasti melkein kaikkeen elämässä. Puolison valintaan, ammattiin, asumismuotoon, harrastuksiin, matkakohteisiin, kaikkeen. Siihen perustuu myös somen suuri suosio.

Niiden elämä, joilla tätä laumaviettiä ei ole, on tavallaan vaikeampaa, mutta paljon rikkaampaa, koska he voivat vapaammin toteuttaa omia ajatuksiaan ja muodostaa mielipiteitään riippumattomammin. Vaikeutena on laumasielujen negatiivinen suhtautuminen, josta voi aiheutua myös käytännön ongelmia, sosiaalinen painehan ei sinällänsä vaikuta juurikaan siihen, jolta laumavietti puuttuu. Toki hän ottaa muut ihmiset elämässään silti huomioon samalla tavoin kuin kuka tahansa, eli asialla ei ole mitään tekemistä ihmisyyden tai empatiakyvyn kanssa. Päinvastoin, ilman laumaviettiä oleva ei sorru samalla tavoin kaiken maailman "hitlerien" johdateltavaksi.

Lisään tähän kirjoitukseeni sen, että esimerkiksi omalla kohdalla ei ole minkäänlaista ahdistusta olla suurissakaan ihmisjoukoissa, vaikken omaa lainkaan tarvetta kuulua joukkoon. Ystäviä meilläkin silti on, ihmissuhteet rakentuvat sellaisten yksilöiden kesken, jotka eivät pyri millään tavoin hallitsemaan ja manipuloimaan toisia ja sallivat jokaisen olla asioista mitä mieltä tahansa. Suhteet rakentuvat kiinnostuksen kohteiden ja intohimojen ympärille, jotka omaamme myös yksin ollessa ja harjoitammekin niitä myös itsekseen. Olen vuosikymmeniä tarkkaillut ihmisten käyttäytymistä yksin ja ryhmissä ja ymmärrän kyllä esimerkiksi festareilla laumasielujen kokeman positiivisen yhteenkuuluvuuden tunteen, joka on erittäin voimakas ja hyvä kokemus, siinä ei ole mitään moitittavaa. Yhdessä koetut suuret tunteet voimistuvat moninkertaiseksi. Pystyn samaistumaan tuohon tunteeseen sen vuoksi, että kykenen kokemaan myös itse yhteyden tunnetta toisen tai toisten ihmisten kanssa esimerkiksi keskusteltaessa jostain hyvin mielenkiintoisesta asiasta ja havaitessa sekä tuntiessa, että jaamme saman kokemuksen ja tunteen. Tai sanattomasti läheisen ihmisen kanssa vaikkapa kauniin maiseman äärellä. Mutta vieraista tai tutuistakaan ihmisistä koostuvassa isossa laumassa en sitä saavuta. Siinä missä laumaihminen kokee suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta sulautuessaan samoin kokevaan joukkoon, minä tunnen kadottavani itseni ja tilanteen oudoksi ja vieraaksi, festareilla siis istun ja nautin musiikista ilman, että olen mukana laulamassa ja antamassa aaltoja tuhansien kanssa. 

Tämä on ihmisellä vähän niin kuin vaikka itsenäisten rotujen (esim. kauan sitten itsenäiseen työhön, esim. rottien hävittämiseen talleilta ja navetoista eli kissan duuneihin jalostettujen rotujen) koirilla: osalla laumavietti on vahvakin, osalla sitä ei ole juuri lainkaan. 

Itse ole niitä ei-ollenkaan-laumaviettisiä, aika erakko. Mutta suurin osa on sellaisia että on jonkinlaista laumaan kuulumisen tarvetta, mutta pystyy olemaan itsekseenkin. Sitten osa on sellaisia että heillä on paras olla kun on aina jokin lauma ympärillä, eivätkä kaipaa juuri ollenkaan omaa aikaa yksin.