Mitä on emotionaalinen tuki parisuhteessa? Antakaa käytännön esimerkkejä tyhmälle

Emotional reasoning on ajattelun virhe: "Minusta tuntuu, että X, joten X on pakko olla totta". Tuota kannattaa parisuhteessa välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioidaan toisen elämäntilanne ja kuulumiset. Otetaan huomioon,jos toinen on väsynyt,stressaantunut,surullinen.. ollaan vierellä kriisissä ja kuunnellaan ja kannustetaan,annetaan tilaa tarvittaessa,otetaan enempi vastuuta arjesta,jos toinen esim. väsynyt. Iloitaan toisen iloista. Annetaan toiselle huomiota: mitä kuuluu? Ollaan avoimia omista kuulumisista. Läsnäoloa.

Kuulostaa jotenkin todella raskaalta.

Jep, sama. Todella high maintenence ihminen, jos tarvitsee tuollaista kaikkea. Itse sanon yleensä: "Minulla on nyt huono fiilis. Se menee kyllä ohi, mytts voisinko saada halauksen?" Sen enempää emotionaalista työtä ei tarvitse tehdä.

Minua hieman kiinnostaa miksi haluat kertoa kumppanillesi että sinulla on huono olo, mutta samaan aikaan vakuuttaa että kaikki on hallinnassasi. Etkö luota kumppanisi tukeen? Itse ainakin haluaisin puhua ja kommunikoida kumppanin kanssa enemmän. Sekin että pitää erikseen pyytää halausta vaikuttaa omituiselta.

Olen meditoinut monta vuotta ja tiedän kokemuksesta, että tunteet tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Ikäväkin fiilis taittuu kyllä nopeasti, eikä sille tarvitse antaa sen kummempaa merkitystä. Ne ovat vain tilapäisiä mielenkiinnosta tuotoksia.

Se halaus on nimenomaan sitä mitä tarvitsen, en puhetta ja turhaa vatvomista "kommunikoinnin" varjolla.

Toisaalta ymmärrän tämän, ideana laskea kymmeneen, kun hermo menee. Mutta toisaalta, tahdon parisuhteen, jossa saa ilmaista itseään spontaanisti ja välittömästi, ilman mitään puolen tunnin joogapumpulia siinä välissä. Haluan korostaa tässä ihmisten temperamenttien eroja, kaikista ei tule joogaajia ja hyvä niin. "Lootusasentoon liian levoton mä oon".

Vierailija kirjoitti:

Emotional reasoning on ajattelun virhe: "Minusta tuntuu, että X, joten X on pakko olla totta". Tuota kannattaa parisuhteessa välttää.

Niin, tunne ei ole fakta. Mutta silti, raivostuttavimpia asioita mitä kumppani voi sanoa, kun mulla menee hermo. on: "susta vaan tuntuu siltä". Sana VAAN pilaa kaiken, siis tunteillani ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioidaan toisen elämäntilanne ja kuulumiset. Otetaan huomioon,jos toinen on väsynyt,stressaantunut,surullinen.. ollaan vierellä kriisissä ja kuunnellaan ja kannustetaan,annetaan tilaa tarvittaessa,otetaan enempi vastuuta arjesta,jos toinen esim. väsynyt. Iloitaan toisen iloista. Annetaan toiselle huomiota: mitä kuuluu? Ollaan avoimia omista kuulumisista. Läsnäoloa.

Kuulostaa jotenkin todella raskaalta.

Jep, sama. Todella high maintenence ihminen, jos tarvitsee tuollaista kaikkea. Itse sanon yleensä: "Minulla on nyt huono fiilis. Se menee kyllä ohi, mytts voisinko saada halauksen?" Sen enempää emotionaalista työtä ei tarvitse tehdä.

Minua hieman kiinnostaa miksi haluat kertoa kumppanillesi että sinulla on huono olo, mutta samaan aikaan vakuuttaa että kaikki on hallinnassasi. Etkö luota kumppanisi tukeen? Itse ainakin haluaisin puhua ja kommunikoida kumppanin kanssa enemmän. Sekin että pitää erikseen pyytää halausta vaikuttaa omituiselta.

Olen meditoinut monta vuotta ja tiedän kokemuksesta, että tunteet tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Ikäväkin fiilis taittuu kyllä nopeasti, eikä sille tarvitse antaa sen kummempaa merkitystä. Ne ovat vain tilapäisiä mielenkiinnosta tuotoksia.

Se halaus on nimenomaan sitä mitä tarvitsen, en puhetta ja turhaa vatvomista "kommunikoinnin" varjolla.

Toisaalta ymmärrän tämän, ideana laskea kymmeneen, kun hermo menee. Mutta toisaalta, tahdon parisuhteen, jossa saa ilmaista itseään spontaanisti ja välittömästi, ilman mitään puolen tunnin joogapumpulia siinä välissä. Haluan korostaa tässä ihmisten temperamenttien eroja, kaikista ei tule joogaajia ja hyvä niin. "Lootusasentoon liian levoton mä oon".

Tämä hyväksyvä asennehan nimenomaan vapauttaa tuntemaan tunteita, kun niistä ei tehdä numeroa eikä niitä yritetä sen enempää tukahduttaa kuin pitää ylläkään. Meditointi ei ole tunnekontrollia vaan hyväksyvää läsnäoloa.

Sivuvaikutus tunteiden kanssa olemisesta on toki se, että niiden huomaa noudattavan todella ennakoitavia ja tuttuja reittejä. Kun sama asia vituttaa sadannen kerran, ei siitä niin jaksa enää vauhkoontua.

En tuputa meditointia kenellekään. Mutta meditointi nimenomaan rauhoittaa levotonta mieltä. Ei niin päin, että pitää olla rauhallinen hyötyäkseen meditoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotional reasoning on ajattelun virhe: "Minusta tuntuu, että X, joten X on pakko olla totta". Tuota kannattaa parisuhteessa välttää.

Niin, tunne ei ole fakta. Mutta silti, raivostuttavimpia asioita mitä kumppani voi sanoa, kun mulla menee hermo. on: "susta vaan tuntuu siltä". Sana VAAN pilaa kaiken, siis tunteillani ei ole mitään merkitystä.

Onko tunteilla merkitystä? Kuinka paljon merkitystä ja mihin se perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotional reasoning on ajattelun virhe: "Minusta tuntuu, että X, joten X on pakko olla totta". Tuota kannattaa parisuhteessa välttää.

Niin, tunne ei ole fakta. Mutta silti, raivostuttavimpia asioita mitä kumppani voi sanoa, kun mulla menee hermo. on: "susta vaan tuntuu siltä". Sana VAAN pilaa kaiken, siis tunteillani ei ole mitään merkitystä.

Onko tunteilla merkitystä? Kuinka paljon merkitystä ja mihin se perustuu?

Oletko kone vai ihminen? Tottakai tunteilla on merkitystä. Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen, sillä nokkelimmallakaan tekoälyllä ei ole aitoja tunteita. Simuloituja ehkä, muttei aitoja.

Se on kyllä hienoa että on löytänyt itselleen sopivan tavan käsitellä stressiä kuten tuo meditointi. Itse en alunperin ymmärtänyt sitä koska vaikka vaadin omaa aikaa (olen introvertti) niin silti pitäisin tuollaista etäisyyttä kumppanista liian pitkänä. Että kumppani ei saisi osallistua tunne-elämääni halausta tmv. pidemmälle. Toisaalta en pidä tunteista puhumista mitenkään vatvomisena vaan se voi olla hyvinkin arkista ja teen sitä mielellään jopa positiivissakin yhteyksissä. Tämä toki on yksilöllistä ja ymmärrän että tunteista puhuminen tai edes niiden mainitseminen ei ole kaikkien juttu.