Ihastuin täysin tuntemattomaan mieheen enkä saa nyt häntä mielestäni!

Oletko täysi - ikäinen?

Ohhoh

Olen 37.v ja kahden lapsen äiti

Järkevä, kunnollinen, huumorintajuinen enkä ymmärrä ollenkaan mikä minuun meni.

Ap

Pariutuminen sehän on kemiaa.

Ota järki käyttöön. Niin helppoa.

Ja nyt tämä mies pyörii päässäni aivan koko ajan. Jotenkin tässä lyhyessä kohtaamisessa oli ihan älytön lataus ja tuntui olevan molemminpuolinen. Molemmat kuitenkin perheellisiä ja kunnollisia, mutta haluaisin aivan hirveästi nähdä hänet uudelleen ja tutustua. Mutta en pettää miestäni enkä perhettäni. On vain saatava tietää mikä tämä juttu oikein on.

Ap

Vierasta sun teki mieli :D tunnusta pois.

Perheenäiti joulupäivänä kapakkakierroksella? 

Sulla on tylsää. Pidä tämä juttu kivana muistona äläkä vaan yritä kaivaa miestä esille jostain. Todellisuus pilaa aina nämä tämmöiset.

Ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Ihastuminen on ihan normaalia, vaikka olisitkin suhteessa. Ehkä olit jo unohtanut miltä se tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ihme minua vaivaa!? Aivan käsittämätön tapaus sattui joulupäivänä.

Olin kavereiden kanssa kivan illan vietossa, perheellinen kahden lapsen äiti, meheni kanssa yhdessä avioliittoa takana 7.vuotta. Täysin hyvillä mielin lähtenyt liikenteeseen, ei riitoja taustalla taikka mitään muutakaan ihmeellistä. Ilta oli ollut kiva ja aika huppelissa menin kolmen maissa taksijonoon välttääkseni pitkät jonotukset. Takanani seisoi pariskunta ja heidän taakseen tuli tummansiniseen villakangastakkiin pukeutunut mielestäni aivan ihana mies. Jo tämä ajatus on ihan käsittämätön! En ole koko avioliittoni aikana katsonut muita miehiä sillä tavalla erityisen komeina, vaikka sellaisia on monta vastaan tullutkin. Tämä mies kuitenkin vei lähes jalat alta, en tiedä miksi. Täysin vastoin tapojani kysyin häneltä oletko menossa x:n (kaupunginosa) ja hän hymyili takaisin että valitettavasti on aivan eri suunta. Pariskunta siinä takanani sitten jutteli kanssani niitä näitä ja näin miehen tuijottelevan minua sivusilmällä koko ajan. Hymyilin hänelle vielä uudestaan ja kysyin että oletko varma ettet ole menossa x:n suuntaan johon hän vastasi että en valitettavasti, mutta ajatus olisi kyllä todella kiehtova. Vastasin hänelle, että en ole todellakaan etsimässä seuraa taksijonosta, vaan olisi ollut vaan kiva jutella hetken aikaa. Siihen hän hymyili ja vastasi että niin olisi ollut. Tämä keskustelu oli aivan käsittämätön, en ikinä ikinä maailmassa ole tehnyt mitään tällaista!

Odotin siinä sitten taksia, ja kun vuoroni tuli ja taksi ajoi vierelleni, tämä mies tuli sieltä jonosta viereeni ja sanoi että ”mennään”. Kysyin häneltä aivan ihmeissäni, että tämä kyllä tekee sinun matkaasi aikamoisen lenkin, en siis ole etsimässä seuraa vaan olisi ollut kiva vain tutustua. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi ”aivan sama, nyt on pakko tehdä näin.”

Sinne taksin takapenkille sitten hypättiin, käteltiin ja kerrottiin etunimemme. Juteltiin niitä näitä, juttu luisti, molemmat kerrottiin jouluistamme perheidemme kanssa, kumpikin oli perheellinen ja ilmeisesti ihan kunnollinen, loppumatkasta mies huokaisi syvään ja silitti minua olkapäästä ja sanoi sen perään ”anteeksi” ja huokaisi lisää. Radiosta soi Jenni Vartiaisen Made in Heaven ja minusta tuntui että perhoset lentää mahanpohjassa tuhatta ja sataa. Taksi ajoi kotipihaan, toivotin hyvät yöt tälle miehelle ja ehkä vielä joskus nähdään. Hän vastasi että sitä toivoo todella. Sitten kömmin kotiin mieheni ja lasten luokse nukkumaan.

Olen ollut nyt pari päivää aivan ällikällä lyöty mikä tämä juttu oikein oli. Miksi tunsin yhtäkkiä niin vahvasti täysin tuntematonta kohtaan ja miten ilmeisen molemminpuolinen tuo tunne oli? Onko teille koskaan käynyt näin että kemia tuntemattoman kanssa menee aivan yli järjen?

Mitä ihmettä tapahtuu jos joskus vielä törmään tähän mieheen? Olen aivan ihmeellisen tunteen vallassa, joka varmaan vastaa ihastusta, mutta en käsitä mitä näin lyhyessä ajassa oikein voi tapahtua tällainen tunnereaktio tuntematonta kohtaan.

Jos nyt näihin uskoo niin olette ehkä olleet todella kiihkeässä rakkaussuhteessa edellisessä elämässä. Tai olette toistenne sielunkumppanit. Vetovoima on niin suuri että sitä ei voi millään vastustaa eikä järjellä voittaa.

Sielunkumppaneita ei ole olemassakaan. Mikä se on?

Minäkin ihasruin lähemmäs viisikymppisenä samoin aivan tuntemattomaan ensi näkemältä. Joku evoluution voima siinä vetää joitakin ihmisiä puoleensa, ei asiaa voi muuten selittää.

Muutoin oli vähän Regina-novellin tuntua tuossa tarinassa... varsinkin siinä taksissa soineessa kappaleessa, se oli vähän yliyritystä.

Unohtamasi jännityksen ja ihastumisen tunne, siinä se. Keskity oman suhteesi piristämiseen koska tämän muiston turhan hanakka vaaliminen ja kertaaminen voi pahimmillaan johtaa pakkomielteiseen olotilaan ja samalla kenkkuilet rakkaalle miehellesi.

"enhän mä v*ttu mitää vesaa rakasta, mullahan alko menkat"

Ehkä sulle kävi Ellut. :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä tapahtuu jos joskus vielä törmään tähän mieheen? Olen aivan ihmeellisen tunteen vallassa, joka varmaan vastaa ihastusta, mutta en käsitä mitä näin lyhyessä ajassa oikein voi tapahtua tällainen tunnereaktio tuntematonta kohtaan.

Petät miestäsi, rikot perheesi ja heräät jossain vaiheessa todellisuuteen. Nuo jutut mitä mies puhui ja teki on ihan normaalia supliikin pelimiehen juttusia.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihasruin lähemmäs viisikymppisenä samoin aivan tuntemattomaan ensi näkemältä. Joku evoluution voima siinä vetää joitakin ihmisiä puoleensa, ei asiaa voi muuten selittää.

Muutoin oli vähän Regina-novellin tuntua tuossa tarinassa... varsinkin siinä taksissa soineessa kappaleessa, se oli vähän yliyritystä.

Kaikkein oudointa on se, että just tuota samaa kappaletta olen luukuttanut ihan hulluna jo ennen joulunpyhiä ja miettinyt että mikä tässä iskee niin kovaa. Outoa. Ja just sitten se että se sama biisi soi taksissa kun mulla tuntuu että menee jalat alta. ”Leikitään tää hetki et me tunnettaan, sano joku valhe, sano vaikka beibe...”

Ei voi mitään. Ei mitään järkeä. Ehkä mulla tosiaan on ollut viime aikoina vähän tylsää ja tämä oli se piristys tavata joku tuntematon taksijonossa, joka näin sykähdytti. Eikä tehnyt vierasta mieli. Olin jo illan ajan naureskellut miesten jutuille baarissa, ja miettinyt miten typerää sekin homma siellä on kiertää juomat kädessä musiikin tahtiin, onneksi ei tarvii enää seuraa etsiä. Ja sitten alkoi tapahtua. Aivan täyttä flirttiä minulta, siis ihan tunsin miten silmissä kipinöi. Ei yhtään tapaistani, ei yhtään.

Ap

En ymmärrä alapeukkuja. Kiva pikku piristysruiske suotakoon jokaiselle välillä. Perheenäiti + baari + joulupäivä -yhtälö kyllä vähän vähensi sympatiapojoja, mutta noh.

Onhan näitä kohtaamisia itsellenikin sattunut, lentelet aikasi pilvissä ja kaikki on ihanaa. Värit on kirkkaammat ja selkeämmät, ihanat tunteet riehuu sisällä ym.

Eipä mulla tuohon ole parannusehdotuksia, olet rakastunut rakkauden tunteeseen, jonka tuo mies sinussa herätti. Hän tietää miten nainen saadaan syttymään ja nauttii siitä vallan tunteesta. Pelimies. Älä koske äläkä perään haikaile, vaikka kuinka haluaisit.

Luulen, että löysin tämän miehen Facebookista. Sydän hakkaa ihan hulluna. Todella kunnollinen, työssäkäyvä perheenisä. Eipä tässä varmaan tämän enempää voi asialle tehdä kun ihmetellä tilannetta. En uskalla mitään viestiä laittaa, koska pelkään että saatan aiheuttaa riitaa kun nykylaitteilla saattaa kaikki viestit sykronoitua vaikka perheen yhteiseen iPadiin, enkä todella halua hänelle mitään harmia aiheuttaa tästä harmittomasta kivasta taksimatkasta.

Mieleni tekisi kyllä tietää, mitä hän ajatteli tästä tilanteesta. Itse olen analysoinut paljon sitä, että miksi ihmeessä tunsin noin. Miksi maaperä oli juuri nyt otollinen tällaiselle? Tylsyys omaan elämään iski juuri sillä hetkellä? Se jalat alta vievä tunne ja se ajatus siitä, että juuri tuolle ihmisille minun on nyt puhuttava. Ja miten koko oma olemus lähtee siihen flirttiin mukaan, vaikka en ole yhtään flirttailevaa tyyppiä. Ennemminkin jalat maassa oleva, realistinen ja järkevä.

Vieläkin pyörii päässä tämä juttu. Että mitä ihmettä tässä tapahtui. Jos tämä sama olis tapahtunut kummankin ollessa sinkkuna, se olis ollut niiiin menoa. Ehkä tosiaan jotain sielunkumppanuutta, jotain selittämätöntä. Onhan tässä maailmassa paljon sitäkin.

Ap