Erilaiset arvot ja kasvatus?

Olen alkanut yhtäkkiä miettiä, että onkohan meillä miehen kanssa kuitenkin lopulta liian erilaiset arvot.

Suunnitellaan lasta eikä ole vielä tärpännyt. Miehellä yksi lapsi entisestä liitosta.

Mies on jotenkin henkisesti laiska ja saman tavan siirtää lapselleen. Havahduin yhtäkkiä tähän tuon nykyajan lapset ei leiki-ketjun innoittamana. Mies ja lapsi 8-v, molemmat ylipainoisia, makaavat ja tuijottavat puhelinta. Lapsen ylipainoon ei puututa ja hyvä niin, itse uskon että se tasoittuu kun lapsi kasvaa pituutta, toivottavasti (vaikka tähänkin liittyy se, että lapsi syö lähinnä paahtoleipää, ranskalaisia ja karkkia. muu ei maistu). Yhteen mennessä mies oli olevinaan niin urheilullinen. Olen loman aikana havahtunut siihen, että minä olen ollut kohta kaksi viikkoa mm se osapuoli joka on tehnyt polttopuut. Kun olen poissa, mies laittaa viestin ettei ehtinyt lämmittää taloa.

Missä on se urheilullinen ulkoilmamies joka harrasti juoksua? Jouluna joi kolmessa päivässä 16olutta. Rakastan häntä, mutta en tiedä.. itse olen sellainen itselleni hieman ankara ihminen jotta asiat tulee tehtyä, pysyy hyvässä kunnossa jne. Olen vuosia opetellut kurinalaisuutta ja se tuottaa hedelmää. Elämästä voi nauttia paljon enemmän siten.

Omaa lasta en halua kasvattaa laiskaksi ja välittömään tyydytykseen tyytyväksi yksilöksi. Lisäksi mies luulee ettei kasvata lasta sukupuolinormien mukaan vaikka tekee sitä kokoajan, eikä lasta rohkaista mihinkään ja hän pelkää ihan ihmeasioita mitä en itse 8-vuotiaana pelännyt. Minä kiipeilin 8-vuotiaana puissa.

Äh, vai jännittääkö mua nyt vaan tämä oman lapsen yrittäminen niin alan ajatella kriittisesti?