Mistä löydän sen varakkaan puolison joka antaa mulle hyvän elintason?

Samat tunteet. Olen mies, joka köyhänä opiskelijana tarvitsee rikkaan tyttöystävän/vaimon. Ei tunnu löytyvän.

Minkä ikäinen olet? Tässä ois yks kiinnostunut.

No jos et jaksa opiskella, niin panosta sitten ulkonäköösi ja koita päästä Playboy-malliksi ja sitä kautta rahakkaisiin hommiin. Ja mitä nyt tekstisi luin, niin edesottamuksillasi saatkin ulkonäköösi panostaa, jos rikkaan miehen haluat. Rikkailla miehillä kun on varaa valita, heidän kun ei tarvitse ottaa ensimmäistä vastaantulevaa naista.

Varakas kumppani ei välttämättä anna puolison käyttää rahojaan. Itse olen aika hyväpalkkainen, mutta puolisoni saa ihan itse tienata omiin menoihinsa rahat.

Keskipalkalla ei kovin paljon premiumia osteta, kahdelle ihmiselle. Jos vielä hankki lapsia, niin premiumit loppui siihen, tuommoisessa asetelmassa.

No, en minä tiedä mitä sillä premiumilla oikein tarkoitetaan. Itse tienaan suurin piirtein keskipalkkaa, mutta elän yksin ja aika bulkki-elämää, kaiketi. Joku matka tai pari vuodessa, on ehkä se ylellisyys mitä sallin itselleni. Omasta mielestä elämänlaatu ei nousisi juuri ollenkaan, jos vaikka popsisi sisäfilettä koko ajan, tai kävisi ravintoloissa useasti. Nuorempana vielä kävin, mutta tuhlaustahan se oli. Muutin ytimestä pois, auto on vanha enkä käy ravintoloissa paljon. Reilu tonni jää säästöön kuussa, suurin osa sijoituksiin, ja sitten ne matkat. Kai sillä jotain premiumia saisi ostettua, mutta silloin tuskin pääse ikinä eläkkeelle.

Että tarttisko APn oikeasti löytää jonkun ylimmästä keskiluokasta, tai rikkaan?

Pysy hoikkana ja miellytä miestä. Olihan näistä esimerkkeinä muutama instaaja/blogaajakin.

Vierailija kirjoitti:

Keskipalkalla ei kovin paljon premiumia osteta, kahdelle ihmiselle. Jos vielä hankki lapsia, niin premiumit loppui siihen, tuommoisessa asetelmassa.

No, en minä tiedä mitä sillä premiumilla oikein tarkoitetaan. Itse tienaan suurin piirtein keskipalkkaa, mutta elän yksin ja aika bulkki-elämää, kaiketi. Joku matka tai pari vuodessa, on ehkä se ylellisyys mitä sallin itselleni. Omasta mielestä elämänlaatu ei nousisi juuri ollenkaan, jos vaikka popsisi sisäfilettä koko ajan, tai kävisi ravintoloissa useasti. Nuorempana vielä kävin, mutta tuhlaustahan se oli. Muutin ytimestä pois, auto on vanha enkä käy ravintoloissa paljon. Reilu tonni jää säästöön kuussa, suurin osa sijoituksiin, ja sitten ne matkat. Kai sillä jotain premiumia saisi ostettua, mutta silloin tuskin pääse ikinä eläkkeelle.

Että tarttisko APn oikeasti löytää jonkun ylimmästä keskiluokasta, tai rikkaan?

En tarkoittanut sellaista turhaa pröystäilyä, että sisäfilettä joka päivä tai ravintolassa syötäisiin. Vaan esimerkiksi ravinnon suhteen pystyisi päättämään että syödään laadukkaasti (motiivina siis vain terveys!). Köyhä joutuu syömään halpaa. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan. Ehkä premium oli vähän huono sanavalinta. Haluaisin elää siten, ettei hinnat määritä elämääni. Se ei tarkoita turhaa kulutusta vaan tarpeellisen hankkimista kunnollisena.

Mäkin haaveilen rikkaasta ja rakkaasta.

Taitaa olla mahdotonta.

Rikkaisiin naimisiin? kirjoitti:

Samat tunteet. Olen mies, joka köyhänä opiskelijana tarvitsee rikkaan tyttöystävän/vaimon. Ei tunnu löytyvän.

Olethan kuitenkin ansainnut premium tason ja tehnyt parhaasi. Nyt se rikas vaimo tänne!

Jos tarkoitat sellaista taloudellista vakautta eikä maaseutu ole sinulle vieras niin suuntaa itsesi jonkun maaseututaajaman viihdepaikkaan jonakin viikonloppuna. Ole kuitenkin tarkkana ja pysy kaukana "yhden sadon tuottajista" eli niistä jotka ovat erikoistuneet tuottamaan yhden sadon vuodessa esim. perunaa ja joutuvat elämään sillä koko vuoden. Valitse mielellään ympärivuotista satoa tuottava henkilö/ tila, vaikka maito- tai sikatilallinen, ehkä lisänä jotain muuta, metsää tai vihannesviljelyä. Pröystäilyä ei niissäkään harrasteta muiden kuin tuotantohyödykkeiden suhteen mutta tietty vakaus on mahdollinen. Elämäntapa saattaa olla perinteisempi käytännön syistä mutta kyllä naisetkin ajavat traktoria tai metsätyökonetta. Mene siis oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja pidä silmäsi auki.

Rikkaat ovat harvemmin ihan hirveän tyhmiä, vaikka poikkeuksia on. Jos et ole pohjimmiltaan muusta kiinnostunut kuin rahasta, harvempi rikas on sinusta kiinnostunut mitenkään kokonaisvaltaisesti.

Olet kertonut mitä haluat. Kerro nyt miksi ansaitset sen?

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat ovat harvemmin ihan hirveän tyhmiä, vaikka poikkeuksia on. Jos et ole pohjimmiltaan muusta kiinnostunut kuin rahasta, harvempi rikas on sinusta kiinnostunut mitenkään kokonaisvaltaisesti.

Totta kai rakkaus olisi rahaa tärkeämpää. Mutta en siedä epävarmuutta, raha toisi turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet kertonut mitä haluat. Kerro nyt miksi ansaitset sen?

Koska vastineeksi olisin ihana ja paras puoliso. Ehkä jopa keskivertoa parempi.

Minusta kuulostaa että saisit itsekin hommattua elintasosi ihan vaikka helpommallakin koulutuksella?

Itse olen lähihoitaja, tosin kohta valmis sairaanhoitaja, mutta aiemmin kun tein lähihoitajan töitä ja asuin yksin niin palkkani oli bruttona keskimäärin 3000€/kk eikä minulla ollut mitään hätää. Kohtuullisen uusi auto, matkustelin jonkun verran eikä todella tarvinnut miettiä mitä kaupasta voi ostaa. Olin ihan tyytyväinen, ja säästöönkin jäi joka kuukausi monta sataa. Ei se lähihoitajan koulutus ainakaan mikään äärettömän haastava ollut, eikä kyllä sairaanhoitajankaan.

Nykyään tosiaan opiskelen ja aviomies tienaa paljon enemmän kuin tuo lähihoitajan palkka, en edes tiedä paljonko. Mitään ei minulla kuitenkaan puutu edelleenkään eikä tarvitse miettiä mitä ostetaan mistäkin, mutta yksi henkilö tosiaan pärjää aika hyvin jo tuolla noin 2000 kuussa nettona. Vai kaipaatko vielä suurempia luksuksia?

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat sellaista taloudellista vakautta eikä maaseutu ole sinulle vieras niin suuntaa itsesi jonkun maaseututaajaman viihdepaikkaan jonakin viikonloppuna. Ole kuitenkin tarkkana ja pysy kaukana "yhden sadon tuottajista" eli niistä jotka ovat erikoistuneet tuottamaan yhden sadon vuodessa esim. perunaa ja joutuvat elämään sillä koko vuoden. Valitse mielellään ympärivuotista satoa tuottava henkilö/ tila, vaikka maito- tai sikatilallinen, ehkä lisänä jotain muuta, metsää tai vihannesviljelyä. Pröystäilyä ei niissäkään harrasteta muiden kuin tuotantohyödykkeiden suhteen mutta tietty vakaus on mahdollinen. Elämäntapa saattaa olla perinteisempi käytännön syistä mutta kyllä naisetkin ajavat traktoria tai metsätyökonetta. Mene siis oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja pidä silmäsi auki.

Ei aloittajasta oo maalaisjuntille vaimoks.

Mitä annettavaa sinulla on hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat sellaista taloudellista vakautta eikä maaseutu ole sinulle vieras niin suuntaa itsesi jonkun maaseututaajaman viihdepaikkaan jonakin viikonloppuna. Ole kuitenkin tarkkana ja pysy kaukana "yhden sadon tuottajista" eli niistä jotka ovat erikoistuneet tuottamaan yhden sadon vuodessa esim. perunaa ja joutuvat elämään sillä koko vuoden. Valitse mielellään ympärivuotista satoa tuottava henkilö/ tila, vaikka maito- tai sikatilallinen, ehkä lisänä jotain muuta, metsää tai vihannesviljelyä. Pröystäilyä ei niissäkään harrasteta muiden kuin tuotantohyödykkeiden suhteen mutta tietty vakaus on mahdollinen. Elämäntapa saattaa olla perinteisempi käytännön syistä mutta kyllä naisetkin ajavat traktoria tai metsätyökonetta. Mene siis oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja pidä silmäsi auki.

Ei aloittajasta oo maalaisjuntille vaimoks.

  Kuka jollekkin sikatilalle haluais haisemaan? Johonkin hikiselle landelle. Eihän siellä oo ees kauppaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa että saisit itsekin hommattua elintasosi ihan vaikka helpommallakin koulutuksella?

Itse olen lähihoitaja, tosin kohta valmis sairaanhoitaja, mutta aiemmin kun tein lähihoitajan töitä ja asuin yksin niin palkkani oli bruttona keskimäärin 3000€/kk eikä minulla ollut mitään hätää. Kohtuullisen uusi auto, matkustelin jonkun verran eikä todella tarvinnut miettiä mitä kaupasta voi ostaa. Olin ihan tyytyväinen, ja säästöönkin jäi joka kuukausi monta sataa. Ei se lähihoitajan koulutus ainakaan mikään äärettömän haastava ollut, eikä kyllä sairaanhoitajankaan.

Nykyään tosiaan opiskelen ja aviomies tienaa paljon enemmän kuin tuo lähihoitajan palkka, en edes tiedä paljonko. Mitään ei minulla kuitenkaan puutu edelleenkään eikä tarvitse miettiä mitä ostetaan mistäkin, mutta yksi henkilö tosiaan pärjää aika hyvin jo tuolla noin 2000 kuussa nettona. Vai kaipaatko vielä suurempia luksuksia?

Miksi sitten eräät marisevat, että kun ei palkka riitä mihinkään? Asuminen ja ruoka vie kaiken. Toinen ääripää sanoo tätä että lähihoitajallakin monta sataa säästöön, ei tarvitse miettiä mitä ostaa...

Ensimmäinen tapaus ei ehkä osaa käyttää rahaa, toinen kenties jättää jotain kertomatta. Realismi on jossain tässä välillä, mutta onko SE riittävästi?

Vierailija kirjoitti:

Totuin jo lapsuudessa siihen että hankitaan kaikkea kivaa. Koskaan ei ole törkeästi mällätty, mutta aina on ollut halutut premiumina. Nyt kun olen asunut omillani, olen joutunut luopumaan joistakin asioista, esim. ravinto on melko bulkkia verrattuna entiseen. Koska minulla ei ole älykkyyttä opiskella, enkä pääse duunaritöihinkään hyville tuntipalkoille (töitä, oikeitakin sellaisia jaksaisin kyllä tehdä) niin tarvitsen miehen jonka kanssa saan elämänlaatuni takaisin. Elämästä puuttuu nyt se ihana premium-taso, ja tunnen että olen jotenkin tukossa. Mistä löytyy hyvä mies tähän? Enkä pyydä mitään rikkauksia, vaan ihan alemman, ehkä ylemmän keskiluokan palkkakin on riittävä. Itse olen tehnyt parhaani, minua on turha tästä syyttää. Hyviä ideoita otetaan kyllä vastaan, mutta ei maailmassa saa rahaa ihan ilmaiseksi. Jos en osaa mitään erityistä vaan osaan tehdä sitä mitä kuka tahansa, eihän siitä minulle ihmeitä makseta.

Itse välttelen tollasia pummeja. Opiskelin hyvän ammatin hyvällä liksalla ja kun aikoinaan aloin kumppania etsimään, niin oli sillä toimeentulolla merkitystä. En vaadi samoja tuloja kuin itsellä, mutta sellasia kuitenkin ettei tarvitse elättää ja voi rakentaa tulevaisuuden samoilla arvoilla. Ja löysin juristivaimoni jolla oli myös sama ajatusmaailma ja hän ei myöskään raahaa ketään perässä enää ja rupea elättämään. Vaimoni elätti aikoinaan ja maksoi kaiken kun oli exänsä kanssa. Ei enää suostunut siihen touhuun, kun se oli epäreilu tilanne ja ei ollut mitään tulevaisuutta. Hän myös tiesi minkälaista elämää haluaa elää.