Haluaisin elää askeettista elämää

Ottamalla eron ja muuttamalla omaan kotiin. Jätät lapset isälle.

Minä tykkään askeettisesta elämästä. Meillä ei ole isoa taloa eikä venettä, kaksi autoa kyllä on että päästään töihin. Omistaminen tuo vaan lisävaivaa ja kuluja, siksi nautin siitä kun en omista paljoa. On vapauttavaa, kun tietää että vaikka jäisi työttömäksi molemmat yhtä aikaa, niin pärjättäisiin kyllä.

En oikeastaan edes ymmärrä miksi niin monet haaveilevat ap:n kuvailemasta elämästä tällä hetkellä. Pakko raataa ihan hulluna töissä että saa tuo ”hienouden” katettua.

Pienempää tavarasta on helpompaa karsia. Ota vaikka kolme tavaraa käteen joka päivä ja mieti onko välttämätön. Jos ei ole, hankkiudu eroon. Pienestä turhasta tavarasta eroon pääseminen helpottaa elämää paljon.

Mulla on rantatontti+ metsää johon aion pienen talon rakentaa ilman ihmeempiä juttuja, joskus mietin että jos oisi jonkun kyläyhteisön sinne perustanut, mutta yksin aloitan kuitenkin. M

Johtuuko tuo usean auton ostaminen yksinkertaisuudesta vai mistä? Auto on käytössä 5% ajasta ja yhtä autoa voi hyvin käyttää useampi henkilö samasssa kotitaloudessa ellei julkiset ole saavuttamattomissa.

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko tuo usean auton ostaminen yksinkertaisuudesta vai mistä? Auto on käytössä 5% ajasta ja yhtä autoa voi hyvin käyttää useampi henkilö samasssa kotitaloudessa ellei julkiset ole saavuttamattomissa.

Ainakin meillä johtuu siitä yksinkertaisuudesta että mun työmatka 28km/suunta, miehen 40 ja eri ilmansuuntiin kotoamme katsoen. Itse myöhästyisin julkisilla vain pari tuntia mutta mies ei pääsisi töihin ollenkaan. Sellaista se joskus sattuu olemaan.

Lue kirja "irti oravanpyörästä" kirjoittaja kaarina davis. Hän kirjoittaa myös blogia. Kirjan voi tilata hänen nettisivuiltaan

Joo, mulla idea! Lähetä tänne mulle kaikki ylimääräset kamasi ja rahasi! Käyttöä löytyy! 

Mulle kans! Tarvitsen yhtä sun toista!

Mä sytytin juuri tänä aamuna tulet makuuhuoneeni takkaan, ja pari päivää sitten, kun oli vielä pakkasia hain lumen naristessa kengän alla puita pihan varastosta. Matkalla pysähdyin katsomaan ylös taivaalle pieniä tuikkivia tähtiä. Kuu loisti lähes täytenä, ja oli ihan hiljaista. Se oli aika upeaa. Noin joka kolmas tai toinen päivä sytyttelen tulet leivinuuniin, en leipoakseni tosin, vaan lämmittääkseni taloa ja keittiötä. Töissä käyn vain 3 tai 4 päivänä viikossa, jotta jää aikaa sille, mitä oikeasti todella tahdon tehdä.

En nyt tiedä, onko tämä kauhean yksinkertaista elämää, mutta on se mukavaa, kun on pakko tehdä jotain sen eteen että on lämpöä, muuten ei tulisi tehtyä oikein mitään :) Ja lumet luotava pihasta, tai et pääse sieltä ulos :D

Tavaraa on liikaa, se on se vaikein rasti, että siinä olisi askeettista, mutta se on seuraava haaste.

Vierailija kirjoitti:

Lue kirja "irti oravanpyörästä" kirjoittaja kaarina davis. Hän kirjoittaa myös blogia. Kirjan voi tilata hänen nettisivuiltaan

Eli käytä tietokonettasi ja nettiliittymääsi ostaaksesi tämä tietty tavara. Tähän kaikkeen tosin tarvitset rahaa, eli on käytävä töissä.

Vierailija kirjoitti:

On iso talo, kaksi autoa, vene, kaikkea tavaraa aivan liikaa. Olen alkanut haaveilemaan askeettisesta elämästä. Haluaisin pienen talon ja vain välttämättömimmät tavarat. Haluaisin käyttää mahdollisimman vähän rahaa elämäiseen.

Esteenä taitaa olla mies ja lapset, jotka eivät halua samaa.. . Mistähän aloittaisin tätä unelmaa kohti?

Mieti ensin tätä. Joskus kun ei ollut mitään haaveilit aviomiehestä, perheestä, lapsista, kodista, autoista ja veneistä. Nyt sinulla on ne kaikki ja haluat jotain muuta.

Eli ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Voit erota, luopua kaikesta, kokea hetken mielihyvää tapahtuneesta muutoksesta elämässä ja sen jälkeen taas alkaa haluamaan jotain muuta?

Jos on iso talo, ota yksi huoneista vain omaan käyttöösi. Sisusta se vain niillä tavaroilla, joita tarvitset. Kappeihin vain ne vaatteet, joita oikeasti tarvitset. Mikään ei kai estä sinua käyttämästä mahdollisimman vähän rahaa omaan elämiseesi? Mies voi käyttää omia rahojaan miten haluaa. 

Kuulostaa paradoksaaliselta, mutta me todettiin, että lapsiperheenä omalla tavallaan askeettisuus onnistuu helpoimmin asuessa isomman kaupungin keskustassa. Ei tarvita autoa, moneen paikkaan pääsee kävellen ja loppuihinkin julkisilla. Meillä toisen vanhemman työpaikka ja lasten koulut ja päiväkodit ovat lähellä, joten voidaan kävellä. Samoin kauppaan, kirjastoon, moniin lasten harrastuksiin jne.

Lähellä on silti uimaranta, metsää, mutta myös leikkipuistoja, kirjastot ja kaikenlaista "kaupunki"tekemistä. Kaiken tekemisen (ja tavaran) ei siis tarvitse olla kotona, kun sitä löytyy haluttaessa läheltä. Eikä tarvitse lähteä välttämättä matkalle, jos haluaa jotain erityistä, vaan vaihtelua löytyy läheltäkin.

Ainoa iso miinus on, että asuminen on niin kallista.

Aloita vaikka joulusta, ostat muille lahjoja itse et ota.

Kaikki aiotut keräyksiin vähävaraisille.

Asketismi on terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Lue kirja "irti oravanpyörästä" kirjoittaja kaarina davis. Hän kirjoittaa myös blogia. Kirjan voi tilata hänen nettisivuiltaan

Ei  tuohon mitään kirjoja tarvita, kyllä pärjää maalaisjärjellä ellei  ole täysin uusavuton.

Olen haaveillut samasta jo vuosia. Mies ja lapset eivät meilläkään koskaan innostuneet asiasta, joten oli vain pakko jaksaa tätä mitäänsanomatonta arkea. Omasta elämästäni karsinkin kaiken mahdollisen ylimääräisen, en ole vuosiin ostanut muuta kuin sellaista, mitä ilman en tule toimeen ja sittenkin aina käytettynä, mikäli mahdollista. Tiskaan käsin, leikkaan vanhat vaatteet matonkuteiksi (saan joskus kangaspuut perinnöksi), neulon ja ompelen, kasvatan kasveja kasvimaalla, marjastan, sienestän, kierrätän ja kompostoin. Mies on monesti ollut vihainenkin tästä "hörhöilystäni", mutta iän myötä ei enää ole niinkään jaksanut välittää.

Nyt kun lapset ovat jo aikuisia tai lähes aikuisia ja esikoinen opiskelee Helsingissä, niin hekin ovat alkaneet ilmaista tulevaisuudentoiveenaan niukemman elämän jossain pohjoisessa. Missään tapauksessa eivät halua oravanpyörään eikä suureen kaupunkiin vaan joko pieneen maalaiskuntaan tai melko korpeen. Ja mieskin on vähitellen väsynyt hulluun työntekoon ja kaikenlainen tavara on alkanut meneettää merkitystään. Hän on alkanut haaveilla jopa Lappiin muutosta ja suunnittelee leppoisampaa elämää. Ehkä vielä saan sen, mistä olen vuosia haaveillut. 

Askeettisuus ei ole sitä, että luovutaan turhasta ja ylimääräisestä, vaan kaikesta paitsi välttämättömästä. Ruoka on vain polttoainetta, seksiä ei edes ajatella ja ihmissuhteistakin olisi irtaannuttava. Ei siis mummonmökkiä ja kiikkutuolia.

Te askeettisuudesta haaveilevat: Miettikää tarkkaan mitä se teille todella on ja mitä siinä kaipaatte. Mitä ovat ne elementit ja miten ne voisi saavuttaa?

Onko muutto korpeen Lappiin tarpeellista tai tuoko se edes sitä mitä haluatte? Jos haluatte kiireettömyyttä, onko arki teinien kanssa kiireetöntä, jos pitää toimia jatkuvasti kuskina tai lukioon/ammattikouluun pitää muuttaa pois kotoa?

Jos haluatte vähemmän tavaraa, onko asuinpaikalla silloin merkitystä?

Jos haluatte hiljaisuutta ja pimeyttä tai monta kertaa viikosta suoraan takaovelta metsästämään, se onnistunee helpoiten korvessa. Mutta jos ei kuitenkaan ehdi tai halua kuin puolen tunnin kävelylenkille metsään, onnistuisiko se yhtä helposti (tai jopa helpommin) muualla? Jos töissä on kuitenkin käytävä, ehtisikö sinne metsään helpommin, jos asuisi lähellä työpaikkaansa?

Mun kaveripiirini asuu hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja ainakaan työssäkäyvillä lapsiperheillä se ei mene ollenkaan niin, että asuinpaikka määrittäisi kuinka rauhallista arkea tai askeettisesti elää.

Ei kannata ihastua johonkin haavekuvaan elämästä revontulien alla ennen kuin ymmärtää mitä oikeasti tavoittelee ja mitkä ovat oman elämän reunaehdot. Tunnen hyvin askeettisesti korvessa elämänsä onnellisena eläneen, mutta yhtä lailla tunnen korvessa hektistä ja materialistista lapsiperhearkea elävän. En siis usko, että korpi itsessään tuo onnea, tai asketismia, kuin joillekin. Se rauha voi löytyä paljon lähempääkin kuin sieltä jostain kaukaa.

Tiedän pariskunnan joka asuu vedettömässä ja sähköttömässä mökissä. Eipä he kovin onnellisia taida olla.