Lue keskustelun säännöt.
Mistä löydän kavereita?
25.12.2018 |
Olen yksinäinen nuori nainen. Asun miehen ja koiran kanssa ja arki on meillä todella tylsää. Mies pelaa ja katsoo tv:tä ja minä nukun tai selaan kännykkää. Minulla ei juurikaan ole kavereita. Mistä niitä voi aikuisena löytää? Tuntuu että kaikilla on jo omat kaverit, eikä muilla ole uusille ystäville tarvetta.
Kommentit (17)
Ala harrastaa jtn, mikä sua kiinnostaa. Ite oon ainakin saanu harrastusten kautta aikuisenakin tosi hyviä ja samanhenkisiä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset, työ, opiskelu ja erilaiset nettiyhteisöt tulee ainakin mieleen. Kavereita voi myös etsiä netistä suorilla ilmoituksilla. Ehkä tähänkin keskusteluun voi laittaa paikkakunnan ja mailiosoitteen, johon halukkaat voi ottaa yhteyttä?
Harrastuksista voi löytyä, kuten joku jo mainitsikin.
Minulla on noin 100 työkaveria. Heistä olen löytänyt myös.
Toisaalta sanotaan, ettei työkavereiden kanssa kannattaisi ystävystyä, mutta kovin tiivistä kanssakäymisemme ei ole työpaikan ulkopuolella. Joskus lähetellään tekstiviestejä, muttei muuta isompaa. Keskustelukaverikin on hieno juttu.
Tutustuisitko koiraa lenkittäessä muihin, vaikka koiraihmisiin.
Tsemppiä ja toivottavasti löydät ystäviä :)
Vierailija kirjoitti:
Ala harrastaa jtn, mikä sua kiinnostaa. Ite oon ainakin saanu harrastusten kautta aikuisenakin tosi hyviä ja samanhenkisiä kavereita.
Mulla on käynyt harrastuskavereiden kohdalla aina niin, että yhteydenpito harrastusten ulkopuolella on jäänyt korkeintaan pinnallisiin someviesteihin. Miten harrastuskavereista saisi ihan oikeita kavereita, joiden kanssa voi tavata ja viettää aikaa kasvotusten ihan muuten vaan?
Onko kukaan kokeillu laittaa viestiä jollekin ystäväpalstalle? Vastaileeko kukaan niihin viesteihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kokeillu laittaa viestiä jollekin ystäväpalstalle? Vastaileeko kukaan niihin viesteihin?
Ainakin mielenterveysongelmaiset, enemmän tai vähemmän syrjäytyneet tyypit vastailee...
Näitä aloituksia on vaikka kuinka täällä. Ongelma ei ole, etteikö ihmiset tietäisi, miten ystäviä eli alussa tuttavuuksia hankitaan. Sitä ei vaan viitsisitä tehdä sitä työtä, mikä kuluu kaverisuhteen syventämiseen ja ylläpitoon. Sitten tehdään edes aloitus, että tuntuisi, että tekee edes jotain asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina auta, vaikka yrittäisi kuinka. Sitten onnistuu saamaan jotain hyvänpäivän tuttuja. Niistä välttämättä synny mitään suuria ystävyyssuhteita. Siinä mielessä en kyllä syyttäisi yksinäisiä. Moni yrittää kyllä. Niinkuin minäkin. Kai minäkin olen silti jo syrjäytynyt ihminen jos nyt halutaan totuus saada esiin. Varsinkin jos verrataan samanikäisiin. Silti olen melko tavallinen ihminen kaikesta huolimatta, vaikka joku voisi ajatella toisin. Olen myös nuori nainen. Ilman poikaystävää ja ilman ystäviä. En halua valittaa, mutta välillä tunnelmat ovat melko surkeat.
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia on vaikka kuinka täällä. Ongelma ei ole, etteikö ihmiset tietäisi, miten ystäviä eli alussa tuttavuuksia hankitaan. Sitä ei vaan viitsisitä tehdä sitä työtä, mikä kuluu kaverisuhteen syventämiseen ja ylläpitoon. Sitten tehdään edes aloitus, että tuntuisi, että tekee edes jotain asian eteen.
Miksi on niin vaikea tajuta, että monelle kavereiden saaminen on kaikkea muuta kuin helppoa? Vaikka olisi aktiivinen ja ehdottaisi tapaamilleen ihmisille lähempää tuttavuutta, joukosta ei välttämättä löydy ketään jonka kanssa voisi ystävystyä. Osalla on jo niin paljon kavereita ennestäänkin, että aika ei oikeasti riitä uusille, ja osa käyttää kiireitä tekosyynä kun ei tahdo loukata toisen tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja et voi hengata miehesi kanssa koska...? Mihin tarvitset kavereita? Mitä sellaista haluaisit kavereiden kanssa tehdä johon mies ei kelpaa?
Pidätkö sitä jotenkin ihanteellisena tilanteena, että koko sosiaalinen elämä pyörii yhden ainoan ihmisen ympärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja et voi hengata miehesi kanssa koska...? Mihin tarvitset kavereita? Mitä sellaista haluaisit kavereiden kanssa tehdä johon mies ei kelpaa?
Pidätkö sitä jotenkin ihanteellisena tilanteena, että koko sosiaalinen elämä pyörii yhden ainoan ihmisen ympärillä?
Mullakaa ei ollu kavereita, mut sitte opettelin juttelee itteni kanssa. Riidat on helppo sopia ja yhteisymmärrykseen päästään helposti. Aina on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia on vaikka kuinka täällä. Ongelma ei ole, etteikö ihmiset tietäisi, miten ystäviä eli alussa tuttavuuksia hankitaan. Sitä ei vaan viitsisitä tehdä sitä työtä, mikä kuluu kaverisuhteen syventämiseen ja ylläpitoon. Sitten tehdään edes aloitus, että tuntuisi, että tekee edes jotain asian eteen.
Ainakin mulle kavereiden löytäminen on todellinen ongelma: En ihan oikeasti osaa hankkia ystäviä enkä tiedä, mistä ja miten kannattaisi lähteä liikkeelle. Mulla oli viimeksi kavereita joskus lapsena ja olen ollut pitkään yksin. Olen myös tullut väärin tulkituksi ja torjutuksi niin monta kertaa, että kynnys aktiiviseen yrittämiseen on nykyään todella korkealla. Sosiaalinen elämä on tuottanut mulle aina vaikeuksia ja epäilen vahvasti syyksi Aspergeria, vaikka diagnoosi puuttuu (tutkimuksiin on vaikea päästä, kun mulla on kunnon työpaikka ja pärjään muutenkin ilman muiden apua, enkä tahdo maksaa itseäni kipeäksi yksityislääkäristä).
Sekin täytyy muistaa, että ystävyyteen tarvitaan sitä kuuluisaa kemiaa tai ainakin riittävästi yhteistä. Kuka tahansa ei voi ystävystyä kenen tahansa kanssa, vaikka molemmat yrittäisi tosissaan, vaan jokaisen täytyy löytää itselleen sopiva ihminen ystäväksi. Joillekin tällaisten ihmisten löytäminen on paljon vaikeampaa kuin toisille.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kokeillu laittaa viestiä jollekin ystäväpalstalle? Vastaileeko kukaan niihin viesteihin?
Sain muutama vuosi sitten hyvän ystävän kirjeenvaihtopalstalla olleen ilmoituksen avulla. Muutama muukin vastasi, mutta niiden kanssa ei montaa viestiä vaihdettu ennen kuin ne lopetti kirjoittamisen. Ilmoitukseni oli sellainen, että etsin lähiseudulta kaveria joka tahtoo tavata vähintään muutaman kerran vuodessa tai useamminkin, jos tullaan hyvin juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina auta, vaikka yrittäisi kuinka. Sitten onnistuu saamaan jotain hyvänpäivän tuttuja. Niistä välttämättä synny mitään suuria ystävyyssuhteita. Siinä mielessä en kyllä syyttäisi yksinäisiä. Moni yrittää kyllä. Niinkuin minäkin. Kai minäkin olen silti jo syrjäytynyt ihminen jos nyt halutaan totuus saada esiin. Varsinkin jos verrataan samanikäisiin. Silti olen melko tavallinen ihminen kaikesta huolimatta, vaikka joku voisi ajatella toisin. Olen myös nuori nainen. Ilman poikaystävää ja ilman ystäviä. En halua valittaa, mutta välillä tunnelmat ovat melko surkeat.
Usein ongelmana on liian suuret odotukset. Odotetaan samanlaista "sydänystävyyttä" tai "sielunsiskoutta" kuin mitä oli lapsena tai teininä. Suurelle osalle aikuisista riittää yksinäisyyden poistamiseen puoliso jakamaan tärkeimmät asiat ja syvimmät ajatukset sekä muutama kaveri seuraksi tekemään niitä asioita, joita puolisoa ei kiinnosta tehdä. Tästä syystä on vaikea löytää aikuisena sellaisia ihmisiä, joiden kanssa syntyisi suuria ystävyyssuhteita. Tietenkin niitäkin voi syntyä, mutta vain silloin, jos molemmat osapuolet kaipaavat suurta ystävyyssuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina auta, vaikka yrittäisi kuinka. Sitten onnistuu saamaan jotain hyvänpäivän tuttuja. Niistä välttämättä synny mitään suuria ystävyyssuhteita. Siinä mielessä en kyllä syyttäisi yksinäisiä. Moni yrittää kyllä. Niinkuin minäkin. Kai minäkin olen silti jo syrjäytynyt ihminen jos nyt halutaan totuus saada esiin. Varsinkin jos verrataan samanikäisiin. Silti olen melko tavallinen ihminen kaikesta huolimatta, vaikka joku voisi ajatella toisin. Olen myös nuori nainen. Ilman poikaystävää ja ilman ystäviä. En halua valittaa, mutta välillä tunnelmat ovat melko surkeat.
Usein ongelmana on liian suuret odotukset. Odotetaan samanlaista "sydänystävyyttä" tai "sielunsiskoutta" kuin mitä oli lapsena tai teininä. Suurelle osalle aikuisista riittää yksinäisyyden poistamiseen puoliso jakamaan tärkeimmät asiat ja syvimmät ajatukset sekä muutama kaveri seuraksi tekemään niitä asioita, joita puolisoa ei kiinnosta tehdä. Tästä syystä on vaikea löytää aikuisena sellaisia ihmisiä, joiden kanssa syntyisi suuria ystävyyssuhteita. Tietenkin niitäkin voi syntyä, mutta vain silloin, jos molemmat osapuolet kaipaavat suurta ystävyyssuhdetta.
Vaikka puoliso olisi kuinka läheinen, useimmat kaipaa hyvää ystävää jolle voi purkaa parisuhteeseen liittyviä ongelmia ja muita asioita, joita se oma puoliso ei vaan ymmärrä. Enkä nyt tarkoita mitään arjen pikku juttuja, joista voi kertoa kenelle tahansa tuttavalle melkein missä ja milloin vaan, vaan luottamuksellisia asioita, joista avautuminen säikyttäisi kepeää juttuseuraa odottavat hyvänpäiväntutut helposti tiehensä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia on vaikka kuinka täällä. Ongelma ei ole, etteikö ihmiset tietäisi, miten ystäviä eli alussa tuttavuuksia hankitaan. Sitä ei vaan viitsisitä tehdä sitä työtä, mikä kuluu kaverisuhteen syventämiseen ja ylläpitoon. Sitten tehdään edes aloitus, että tuntuisi, että tekee edes jotain asian eteen.
Onpa paksua tekstiä. Se johtuu tietysti yrityksen puutteesta, että vaikka pyydän hyvänpäiväntuttuja kanssani kahville, leffaan, uimaan, erilaisiin tapahtumiin, kotiini yms., melkein kaikki kieltäytyy kiireiden takia eikä muitakaan selvästi kiinnosta tutustua lähemmin. Pitäisikö mun pommittaa kaikkia tuttuja ja tuntemattomia uusilla tapaamisehdotuksilla joka päivä, jotta uskoisit että teen jotain muutakin kuin kyselen netissä neuvoja?
Ja et voi hengata miehesi kanssa koska...? Mihin tarvitset kavereita? Mitä sellaista haluaisit kavereiden kanssa tehdä johon mies ei kelpaa?