Jätetyn miehen kysymykset vaimolle
Mitä tein ansaitakseni tämän?
Miksi et kertonut olevasi onneton?
Miten voit edes ajatella että perheemme rikkominen olisi hyvä asia?
Miksi et anna minulle enää mahdollisuutta?
Olisi kiva tietää.
Kommentit (13)
Tämähän se on. Miehet eivät kuuntele "nalkutusta" ja sitten ollaan yllättyneitä kun muija lähtee muksut mukanaan. Oisko kannattanut kuunnella herkemmin aikanaan. Jos ei yhtään tajua missä oli vikaa, kannattaa niitä syitä sieltä peilistä etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tein ansaitakseni tämän?
Miksi et kertonut olevasi onneton?
Miten voit edes ajatella että perheemme rikkominen olisi hyvä asia?
Miksi et anna minulle enää mahdollisuutta?Olisi kiva tietää.
Mitäs lihosit, nalkutit ja pihtasit. Katso peiliin, siide...eiku kaljavalas.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on. Miehet eivät kuuntele "nalkutusta" ja sitten ollaan yllättyneitä kun muija lähtee muksut mukanaan. Oisko kannattanut kuunnella herkemmin aikanaan. Jos ei yhtään tajua missä oli vikaa, kannattaa niitä syitä sieltä peilistä etsiä.
Nalkutus ei kannata. Puhu suoraan, jos ei mene perille, ei auta kuin lähteä. Muksut voi jättää isällekin.
Liitto oli loppuun eletty ja rakkaus loppunut. Siinä on tarpeeksi sinulle syitä. Ei ole mitään järkeä jatkaa jos tunne yksipuolista. Tätä on monen miehen vaikea ymmärtää! Säälistä ei kannata jäädä liittoon jos omat tunteet kuolleet, siihen voi olla moniakin syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on. Miehet eivät kuuntele "nalkutusta" ja sitten ollaan yllättyneitä kun muija lähtee muksut mukanaan. Oisko kannattanut kuunnella herkemmin aikanaan. Jos ei yhtään tajua missä oli vikaa, kannattaa niitä syitä sieltä peilistä etsiä.
Nalkutus ei kannata. Puhu suoraan, jos ei mene perille, ei auta kuin lähteä. Muksut voi jättää isällekin.
Pointti oli varmaan, että vaimo on sanonut suoraan, mutta mies on sivuuttanut sen "nalkutuksena".
(Sitäpaitsi, eikö nalkutus ole tyypillisesti sellaista, että vie roskat, imuroi, luo lumet - miten paljon suorempaan asiat pitäisi sanoa?)
Kerroin kyllä, että meillä menee huonosti. Et ottanut kuuleviin korviin. Et kiinnostunut asiasta. Jatkoit samoin.
Et ollut paikalla, tunteeni loppuivat.
En ole ollut onneton, en tuntenut syytä miksi olisimme yhdessä.
Perheemme on rikki vain jos sinä jatkat samaa rataa etkä ole kiinnostunut lapsestasi. Hän osaa kyllä olla onnellinen ilman sinua, kuten on ollut tähänkin asti.
Mahdollisuuden mihin? Tuntuu ettet sinäkään halua olla minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tein ansaitakseni tämän?
Miksi et kertonut olevasi onneton?
Miten voit edes ajatella että perheemme rikkominen olisi hyvä asia?
Miksi et anna minulle enää mahdollisuutta?Olisi kiva tietää.
Sinä ansaitsit minut, minä sinut, mutta et osannut ymmärtää mitä ansaitsit. Toivoin monta vuotta, että ymmärtäisit sen kaiken.
Se, etten kertonut olevani onneton vaati monta vuotta ymmärtää olevani onneton. Yritin niin paljon yhteisen hyvän eteen. Kun lopulta kerroin olin jo väsynyt ja koin oloni todella pieneksi sinun rinnallasi. Oli aika lähteä kasvamaan omaksi itsekseni.
Olen vanhempi, rakastan lapsiamme, joten kannan vastuuni heistä edelleenkin. Lapsille on parempi onnelliset vanhemmat erikseen kuin onnettomat vanhemmat yhdessä. On kohtuutonta laittaa lapsia sijaiskärsijöiksi meidän ongelmiemme vuoksi. Lapset ovat viisampia kuin uskotkaan. Nyt sinulla on mahdollisuus olla heille todella hyvä isä silloin kun heidät taas tapaat.
Voimme olla ystäviä, mutta emme sovi saman katon alle enää. Jos haluat miettiä asioita muullakin tavalla kuin syyttämällä minua nyt, niin se varmasti auttaisi sinua ymmärtämään minua ja meitä. Elämä on kasvamista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tein ansaitakseni tämän?
Miksi et kertonut olevasi onneton?
Miten voit edes ajatella että perheemme rikkominen olisi hyvä asia?
Miksi et anna minulle enää mahdollisuutta?Olisi kiva tietää.
Olit äitisi tossun alla ja annoit hänen nöyryyttä ja kiusata minua vuosia tekemättä asialle mitään.
Lihoit muodotyomaksi ja lopetit hygieniasta huolehtimisen olettaen että haluan sinua silti.
Kerroin ja myös näytin useaan otteeseen olevani onneton, et halunnut ymmärtää/et välittänyt koska pidit minua itsestään selvyytenä.
Perheemme oli rikki kun olimme yhdessä. Nyt se ja minä olemme ehjiä.
Sait mahdollisuuksia kymmenittäin.
Et uskonut että jonain päivänä oikeasti sairas suhteesi äitiisi riittäisi minulle lopullisesti.
Toisen jätetyn miehen vastaukset:
1) Et kertonut selvästi - nalkutit asioista, mutta et itse ollut valmis tulemaan vastaan puolitiehen
2) Rakkautesi ei loppunut, sitä vaan ei tainnut koskaan ollakaan - raha kyllä kelpasi
3) Tein pitkää päivää enkä jaksanut enää lähteä salille - jos olisit rahannut lä*kiperseesi töihin olisi minulle jäänyt aikaa ja voimia hoitaa omaa kuntoani
Koska annoin sinulle tuhat mahdollisuutta jo aiemmin, mutta et uskonut, että olin tosissani.
Ei niinkään mikään, mitä teit vaan ne mitä jätit tekemättä.
Valitettavasti et mitään ja juuri siksi näin on parempi.
Tuo taas osoittaa se että et koskaan edes kuunnellut (et tehnyt sitäkään).
Perheeni on nyt ehjempi kuin koskaan. Jos sinä rikoit omasi ehkä sitä kannattaa miettiä ihan keskenään.
Jossain tulee raja vastaan. Kuinka monta niitä vielä olisi pitänyt antaa?