Lahjoista kiittäminen
Meillä on kaksi jo lähes aikuista lasta ja olen aina painottanut että lahjan antajaa täytyy muistaa kiittää. Se on vähintäänkin kohtuullinen huomio antajalle joka on nähnyt vaivaa lahjan eteen ja käyttänyt rahaansa siihen. Olen jo vuosia kiinnittänyt huomiota kun ollaan annettu kummilapsille synttäri- tai joululahjoja niin ei mitään kiitosta. Lahjat on kuitenkin mietittyjä/toivottuja ja monen kympin arvoisiakin En nyt odota mitään hirveää huomiota, mutta pieni kiitos tekisi hyvän mielen itsellekin. Tämä kiitoksen puute koskee kyllä osaa aikuisiakin, joten eipä sitä voi odottaa lapsiltakaan silloin.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o. Kummilapsi on vasta neljävuotias joten hän luulee lahjojen olevan joulupukilta, mutta eipä vanhemmilta ole kiitosta tännekään kuulunut. Viime vuonna lähetin paketin postitse, ei tullut ilmoitusta perilletulosta eikä jouluna tai sen jälkeen mitään kiitosta.
Tämän vuoden lahja vietiin itse heille, kun oltiin ajamassa ohi omaan joulunviettoomme. Jätin lahjan kassissa vähän kauemmaksi ovesta ja sisään mentyämme sanoin lasten äidille, että se on sit tuossa ulkona. Kaveri siihen että ok, hän nostaa sen myöhemmin sisälle jemmaan. Ei siis kiitosta sen parin tunni aikana kun kylässä olimme, eikä varmaan tulekaan.Ja mieluisia lahjoja pitäisi kyllä ihan olla, kun kysyn kaverilta aina mitä kummilapseni toivoo. Sieltä tulee joku toive ja sen myös toteutan, yleensä useamman kympin arvoinen.
Viimeksi synttärilahjaksi toivottiin lahjakorttia HopLopiin ja kun lapsi sen sai, niin sinne se meni pöydälle pyörimään lasten leikkeihin muiden lahjojen joukkoon. Toivottavasti kukaan ei repinyt tms. sitä, kun joukossa oli hyvin pieniä lapsia. Kyllä mä vähän ajattelin että näinkö paljon täällä perheessä tosiaan lahjoja arvostetaan, itse olisin vanhempana ehkä kuitenkin tuollaiset paperinpalat korjannut talteen...Niin, joku tekee toisin kuin sinä ja se ei ole ok sinulle.
Kysyn vaan: pääsikö lapsi sinne Hopp Loppiin vai hajosiko se lahjakortti? 😂
Ehkä sun pitäisi vähän löysentää pipoa?Kyllä, minusta se ei ole ok jos ei kiitetä tai jos tuollainen helposti rikottava jätetään pöydille pyörimään. Äkkiäkös joku pikkulapsi sen repii tms.
En tiedä lahjakortin kohtaloa, en kysynyt kun totesin mielessäni että ihan miten vaan sitten, maksakoot omistaan jos kortti on kohta entinen.Niin, sinusta on noin. Mutta me ollaan kaikki erilaisia. Minusta on riittävää että kiitetään lähdön hetkellä.
Minusta on liioiteltua kiittää kun näkee, kun saa lahjan, kun avaa lahjan ja näkee sisällön ja kun vieras lähtee pois.Minusta taas pienien lasten kanssa jännitys voi määritellä hetkeä miten vieras otetaan vastaan.
Ja pienten lasten juhlat saattaa olla vauhdikkaat, joten en ainakaan itse arvostele muita ihmisiä tuollaisissa hetkissä kun juhlat pitää aikuisen järjestää siinä kokoajan on jotain tekemistä. Kuulostaa todella pahalta että siinä joku kyttää vielä ihmisien puheet.
Tilanne helpottaa kun ihmiset poistuu, silloin voi vielä kiittää. Miksi se ei ole riittävästi sinulle? Et ehkä itse tuota noteeraa koska olet jo tuominnut tuon perheen ja joka kerta kun sinua ei kiitetä toivomallasi tavalla, vahvistat negatiivisia tunteita heistä. Tuo on surullista.
No kun pointti ei ole minun eikä ilmeisesti kenenkään muunkaan viesteissä siitä että pitäisi kiittää lahjaa antaessa, lähtiessä ja lahjan avattua, vaan kun sitä kiitosta ei tule siis ollenkaan missään vaiheessa! Hyvänen aika, kyllä se kerran kiittäminen minulle ja varmasti muillekin riittäisi. Kiitos on hyvin pieni sana, mutta ilmeisen ylivoimainen joillekin sanoa...
Vierailija kirjoitti:
Tietynlaiset ihmiset vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä
T. aina kiitoksensa saanut
Kyllä!
Raiskaaja -> raiskattava
Tappaja -> tapettu
Jne
Taas täällä tapellaan samasta asiasta, josta oli viime vuonnakin keskustelu. Toiset kiukuttelee kun ei tule kiitosta ja toiset kiukuttelee kun pitäisi kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kiitetään sitä lahjan antajaa eli joulupukkia. Jos pukki on jättänyt paketit kuusen alle, on kiitetty sitä perheenjäsentä, joka paketin ottaa ja saajalle ojentaa.
Toisaalta me vanhemmat olemme kiittäneet sitä oikeaa antajaa siinä vaiheessa, kun meille on lasten paketit tuotu. Postin kautta saapuneista paketeista on heti niiden saavuttua soitettu lähettäjälle, kerrottu paketin tulleen perille ja kiitetty lähettäjää.
Lahjasta on siis kiitetty jo kahdesti, joten miten moneen kertaan ap ja muut haluavat kiitoksia kuulla?Mä ymmärsin ap:n aloituksesta että ihan yksikin kerta riittäisi? Miten sä ymmärsit sen?
Ymmärsin, että lahjasta tulee kiittää uudestaan sitten, kun paketin on avannut. Eli ensin pitää kiittää paketista ja sitten pitää uudestaan kiittää siitä sisällöstä.
Ai jaa. Mä en kyllä löytänyt siitä sellaista kohtaa. Vain että lahjan antajaa pitää kiittää.
Jos joulupukki antaa lahjan ja lapsi sanoo kiitos, niin miksi pitää erikseen vielä kiittää jotakuta? Tai jo kummitäti antaa äidille lahjan aattona kummilapselle annettavaksi ja äiti kiittää, niin miksi kummitäti kaipaa kiitosta vielä kummilapselta?
Pointti on, että iän mukaisesti toimitaan. Tuskin kukaan 4-vuotiaalta odottaa jälkikiitoksia, mutta 16-vuotiaalta jo saattaisi odottaakin.
Siis lahjasta pitää mielestäsi kiittää kahteen kertaan? Ensin silloin, kun se paketti saadaan ja uudestaan sen jälkeen, kun paketti on avattu.
Kiitätkö itse kahvista silloin, kun sitä kaadetaan kuppiin ja uudestaan, kun olet ottanut kulauksen?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, harva lapsi on tuollainen ja pahimmillaan jopa koulutetaan kotona ylikiltiksi joka myös kostautuu lasta itseään vastaan.
Erikoinen ajattelutapa, että jos lapsi opetetaan kiittämään saamastaan lahjasta, hänestä tulee ylikiltti hyväksikäytettävä kynnysmatto.
Kyllä. Ja joku saattaa siinä koko suvun edessä huomauttaa lapselle ettei tämä kiittänyt. Mikä saattaa ujolle lapselle olla haitallista. Jos vaikka isä sanoo isoon ääneen että käyhän kiittämässä pukkia, niin siellä on tilanne mennyt jo eteenpäin ja seuraavaa pakettia jo jaetaan. Osa vieraista saattaa nauraa tilannetta ja lapsi ajatella että hänelle nauretaan.
Mieti nyt itse mitä sinä vaadit. Kiitosta ja kasvatusta!
Minä sanoin että kyllä lapsi oppii kasvaessaan kiittämään. Ei kaikkien kuulu olla pikkuaikuisia, tuo on outoa että joku ajattelee että pienien lasten kuuluu olla sellaisia. Ei ole, harva lapsi on tuollainen ja pahimmillaan jopa koulutetaan kotona ylikiltiksi joka myös kostautuu lasta itseään vastaan.