Lue keskustelun säännöt.
Nyt vasta tajusin miksi lastenhoito on niin rankkaa
25.12.2018 |
Olen pohtinut pitkään, miten ihmiset jaksavat lapsiperhearkea. Meillä yhden lapsen politiikka on sementoitu jo varsin varhain lapsemme synnyttyä.
Nyt olen päätynyt lopputulemaan, miksi lapsenhoito on tuntunut niin raskaaalta: En ole tehnyt vapaa-aikanani ennen lasta käytännössä yhtään mitään. Lukenut lähinnä kirjoja ja surffaillut netissä, ollut rauhassa. Siitä kontrasti siihen, että olet kokopäiväinen (tai edes osapäiväinen) viihdyttäjä, ruokkija, huolehtija ja täyden ylläpidon tarjoaja, on valtava. Niin sanotuista saavutetuista eduista luopuminen on ollut suurin ärsytystä ja jaksamishaasteita aiheuttanut asia.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi lasta ja itse asiassa toisen jälkeen oli helpompaa, kun lapset hoitivat toistensa viihdyttämisen. Tätä ei moni yhden lapsen politiikkalainen jostain syystä hoksaa.
Lapset keskittyvät kahdestaan lähinnä riidan haastamiseen keskenään.
Kasvatuskysymys. Aikuinen helposti huomaamattaan palkitsee lasten riitelyä ja moni huomaamattaan oikein usuttaa nuorempaa lastansa härkkimään esikoista. Sitten kun esikoislapsi hermostuu nuoremman prseilyyn, nuorempi ulvoo teatraalisesti ja silloin vanhemmat rientävät puolustamaan pienempää. Ja pienempi tyytyväisenä paistattelee huomiossa. Heti kun vanhemmat poistuvat, pieni aloittaa uudelleen härkkimisen.
Eli jos omat lapset koko ajan riitelevät, kannattaa vähän miettiä sitä omaa toimintaa.
Kyllä se on myös lasten luonnekysymys. Neljän lapsen kokemuksella sanon tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkuus johtuu vain asenteesta
Mutta kun keksittiin se metatyö.
Ette usko kuinka vaikeaksi on tullut pyykinpesukin.
Viikkokausia sitä pohtii oikeaa mahdollisimman ympäristöystävällistä pyykinpesuainetta, pohtii perheen kannalta parasta pyykinpesuaikaa, ottaa huomioon pörssihäkön rajoitukset, naaapurit, perheen pesuaineallergiat, lajittelee pyykit raidalliset, punaiset, kainalo kainalomittoihin sopivaan läjitykseen ja sitten se vasta metatyön jälkikäynti valkaa kun ne pitäisi vielä ripustaa kuivumaan, minne, milloin, missä järjestyksessä, käskyttäisikö jotakuta, tuleeko vieraita, tekisikö itse jne jne.
Joo, kyllähän se elämä on niille vaikeaa, jotka ihan vapaaehtoisesti haluavat tehdä siitä vaikeaa .
Lastenhoito ei minusta ole läheskään niin stressaavaa kuin työelämä. Työssä stressiä aiheuttavat tekemättömät työt ja tiukat määräajat. Lasten kanssa kotona asiat on tässä ja nyt, tulevat ja menevät, ei isompaa stressiä mistään. Kaikkein ikävintä lapsiinkin liittyen on kaikenlainen organisointi ja suunnittelu. esim jos lapsi sairastuu, ja erityislapsen hoitoon, terapioihin ja muihin sellaisiin liittyvät selvittelyt ja järjestelemiset. Normaali arki on oikeastaan aika iisiä.