Lupasin 400€ kultakaulakorun vaimolle- Kova riita
Olemme 35v aviopari. Lupasin ostaa vaimolle joululahjaksi vaimon haluaman korun, joka maksoi 400€. Tajusin kuitenkin myöhemmin, ettei ole siihen varaa ja että se on liian kallis. Vaimoni odotti sitä eikä saanut ja nyt on käynnissä sitten riita. En minä nyt voi laittaa 400€ koruun ja puolittain se olikin vitsi.
Kommentit (15)
Siis oletteko kolmevitosia vai olleet sen verran naimisissa...?
Näitä helppoheikkejä on maailma pullollaan, sanansa mittainen mies on harvinaisuus.
Älä vitsaile noin paljon... Ja olisit voinut vaimolle vinkata että anteeksi mutta ei nyt olekkaan varaa ostaa noin kallista lahjaa, tyhmäkö olet... Kyllä normaali aikuinen ymmärtää jos ei rahaa ole mutta nyt kun hän on olettanut että sen saa voi jouluressi nyt purkautua tuon pettymyksen kautta, mutta provohan tää on joten hyvää joulua sinne Porvooseen vaan
No enkai minä nyt millekään tavisvaimolle ostele. Kyllä naisen pitää olla näyttävä, jotta tuollaisia ostellaan.
Sain lahjaksi isältäni suvussa kulkeneen rintaneulan timanteilla vuodelta 1890. Arvo mittaamaton.
Vierailija kirjoitti:
No enkai minä nyt millekään tavisvaimolle ostele. Kyllä naisen pitää olla näyttävä, jotta tuollaisia ostellaan.
Varaa on ollut vain tavisvaumoon vaikka haaveilet jotakin näyttävämmästä? Sellaista se välillä on.
Ihan hyva etta oppii, elamassa aina ei saa sita mita haluaa.
Sano etta et varsinaisesti luvannut mitaan, ainoastaan puhuit sen ostamisesta.
Minun mieheni taas osti joka ikinen joulu kultakoruja (Kalevalan koruja, timanttisormuksia, helminaunoja, kelloja yms, joiden hintaluokka oli n. 300 e - 1500 e ja hinnan häin vasta joskus jälkeenpäin kuitista vakoiltuani), kunnes sanoin, että en ole oikein koruihmisiä, koska ylipukeutuminen kultakoruin arkipäivisin ei ole tyyliäni enkä ole myöskään harakka, joka on kiiltävän perään. Juhlia on harvoin ja olemassa olevat korut riittävät mainiosti. Hän ymmärsi toiveeni emmenkä ole tuhia lahjoja sen jälkeen ostaneet. Kummallakin on hyvät tulot ja kumpikin voi ostaa itse jotakin, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä helppoheikkejä on maailma pullollaan, sanansa mittainen mies on harvinaisuus.
Myös naiset osaa: suhteen alussa ja sen aikana todetaan "mulla on tapana sanoa ajoissa jos joku hiertää"
Päivää ennen ulosheittoa: "Kaikki on hyvin. Rakastan sua"
Sanansa mittainen nainen on harvinaisuus.
Jos ukkoni ostaisi 400 euron korun kyllä varmaan itku pääsisi,mutta en ilkeäisi sanoa että mieluummin olisin ottanut talvirenkaat autoon.
Sain timanttikorvikset ja Diorin kasvovoiteen mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni taas osti joka ikinen joulu kultakoruja (Kalevalan koruja, timanttisormuksia, helminaunoja, kelloja yms, joiden hintaluokka oli n. 300 e - 1500 e ja hinnan häin vasta joskus jälkeenpäin kuitista vakoiltuani), kunnes sanoin, että en ole oikein koruihmisiä, koska ylipukeutuminen kultakoruin arkipäivisin ei ole tyyliäni enkä ole myöskään harakka, joka on kiiltävän perään. Juhlia on harvoin ja olemassa olevat korut riittävät mainiosti. Hän ymmärsi toiveeni emmenkä ole tuhia lahjoja sen jälkeen ostaneet. Kummallakin on hyvät tulot ja kumpikin voi ostaa itse jotakin, jos haluaa.
T. Harmaa hiirulainen, joka on kateellinen tyylitietoisille.
Vierailija kirjoitti:
Olemme 35v aviopari. Lupasin ostaa vaimolle joululahjaksi vaimon haluaman korun, joka maksoi 400€. Tajusin kuitenkin myöhemmin, ettei ole siihen varaa ja että se on liian kallis. Vaimoni odotti sitä eikä saanut ja nyt on käynnissä sitten riita. En minä nyt voi laittaa 400€ koruun ja puolittain se olikin vitsi.
Typerys, lupaukset kannattaa pitää – aina. lisit myyny vaikka peppuasi kiinalaisille turisteille.
Ei se 400 nyt niin paljon ole, etteikö sitä mies voisi ansaita kohtuullisessa ajassa !
Olisit kertonut aikaisemmin ettei nyt olekaan varaa siihen koruun (ja luvannut ostaa vaikka helmikuussa). Olisi ihan varmana ottanut asian paremmin, kun olisi tiennyt siitä eikä vain odottanut lahjaa.
Miksi lupasit jollet pysty toteuttamaan?