Lue keskustelun säännöt.
Onko lapselle tarpeeksi aikaa?
23.12.2018 |
Jos kaikki sujuu hyvin syntyy meille keväällä ensimmäinen lapsi. Nyt raskaana ollessa on tullut mietittyä erinäisiä asioita liittyen tulevaisuuteen, mm. sitä, miten haluamme omalla kasvatuksella tukea lapsen kehitystä ja kasvua.
Yksi asia, mikä on alkanut mietityttämään on se, miten lapselle olisi tarpeeksi aikaa. Toki tätä ajattelin jo joskus aikaisemmin, mutta nyt ajatus on jotenkin konkretisoitunut. Äitiyslomalla/vanheinpainvapaalla olen ajatellut olla noin 1-1,5 vuotta ja mieheni tämän jälkeen ainakin 6 kk. Toki nämä suunnitelmat voivat sitten elävässä elämässä muuttua ja riippuvat paljon mm. taloudellisesta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa lapsen siirtyessä päivähoitoon en näkisi lasta noin 8-9 tuntiin arkipäivisin (työaika + matkat). Toki lapsen hoitopäivästä ei tule ihan noin pitkää kun toinen vanhempi voi hakea ja toinen tuoda, mutta se ei muuta sitä, että töissä on oltava päivittäin ko. aika. Eihän tämän jälkeen jää kuin pari tuntia päivässä, kun lasta ehtii näkemään. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä sitten harrastamaan liikuntaakin ihan jo oman jaksamisen ja hyvinvoinnin takia. Entäs ystävyyssuhteet, koska niitä ehtii hoitamaan?
On itsestään selvää itselleni, että laitan lapsen ykköseksi ja hyväksyn sen ettei aikaa jää paljoa muulle, mutta kuulisin mielelläni miten muut vanhemmat kokevat sen, että töissä käydessä lapselle/lapsille on niin vähän aikaa? Harrastatteko silti ja miten järjestätte ystävien tapaamisia?
T:Äitiyden ensikertalainen
Kommentit (31)
Tämän takia en halua lapsia, ei olisi enää aikaa yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se raskasta, en käy valehtelmaan. Meillä lapsi meni päiväkotiin ollessaan 1,5 v. Ihan hyvin on sujunut, mutta tuntuu että oman lapsen kanssa ei ehdi olla tarpeeksi. Rauhoitan niin pitkälle kuin mahdollista viikonloput perheen yhteiseksi ajaksi.
Välillä ihmettelen erästä ystävääni, jolla on 7v. poika. Lapsella on yhteishuoltajuus, joten on vuoroviikot isällään. Lisäksi tosi usein mummolassa hoidossa ja äiti milloin milläkin koko viikonlopun kestävällä kurssilla yms. Asia ei minulle mitenkään kuulu, mutta joskus hiljaa omassa päässäni mietin ettei äiti ehdi kovinkaan paljoa kyllä olla lapsensa kanssa. Itse en haluaisi olla erossa lapsesta noin paljoa, kun nytkin jo ahdistaa.
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Kävin tänään lenkillä ja oli todella surullista miten paljon pieniä lapsia vaelsi tuolla ulkona yksinään aika apean näköisinä. :(
Olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä ainakin aluksi 80% työviikkoa? Taitaa olla osittainen hoitovapaa. Käsittääkseni sitä saa tehdä lapsen ollessa alle 4v. Vaikuttaa toki tuloihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai harrastan ja tapaan ystäviä. Lapsella on isä ja heillä oikeus yhteiseen aikaan. Isä ei ole mikään perheen varavanhempi jolle suodaan isyys äidin armosta.
En harrastanut. Ystäville aikaa lähinnä somessa, mutta kesäisin käyvät mökillämme.
Hoitoon menivät 4- ja 6-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä ainakin aluksi 80% työviikkoa? Taitaa olla osittainen hoitovapaa. Käsittääkseni sitä saa tehdä lapsen ollessa alle 4v. Vaikuttaa toki tuloihin...
Siihen on oikeus siihen asti kun nuorimman lapsen toka luokka loppuu.
Pelkän lapsen kautta elämäninen katkeroittaa auttamatta. Tasapainoinen arki löytyy kyllä. Lapsella on oikeus isään, isovanhempiin, ystäviin, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on kaksi vanhempaa, joiden tulisi jakaa se aika lapsen kanssa ja vastuun ei pitäisi koskaan olla yksin toisen vanhemman harteilla.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Juu juu, mutta jos jos sukulaiset hoitavat, koska itse näet lasta? En kysy tätä ilkeilläkseni vaan, koska asia on myös minulle ajankohtainen, en ole ap.
Jos esim. ehdit olla arkisin taaperon kanssa klo 17->, joka menee nukkumaan noin klo 19-20 niin niinä arkipäivinä, kun haluaa harrastaa tai nähdä ystävää niin eihän siinä ehdi näkemään lasta koko päivänä. Viikonloppuna taas jos haluaa käydä vaikka salilla on se matkoineen noin 2 h reissu, mikä on ihan kohtuullinen aika, mutta eipä siihen halua sitten paljon muuta menoa järjestää missä lapsi ei voi olla mukana. Korkeintaan järjestää hetki parisuhdeaikaa.
Joten ihan vakavissani ja huolestuneena kysyn miten te järjestätte aikaa ystäville? Vai näettekö heitä vaan harvoin, esim. 1-2 kk välein? Vai otatteko lapset välillä mukaan tapaamisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai harrastan ja tapaan ystäviä. Lapsella on isä ja heillä oikeus yhteiseen aikaan. Isä ei ole mikään perheen varavanhempi jolle suodaan isyys äidin armosta.
Mieheni jakaa varmasti hoitovastuun tasaisesti kanssani, sitä en epäile yhtään. Kyse olikin siitä, kuinka paljon sitä itse ehtii olla lapsen kanssa ja miltä ajanpuute tuntuu. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Eihän tuo ole ap:lle mikään lohdutus, kun hän miettii juuri sitä, kuinka surullista on viettää niin vähän aikaa oman lapsen kanssa kun palaa työelämään... Ja kyllä siellä päivähoidossa on muutenkin paljon toisia lapsia ja aikuisia, tuskin ap miettii saako lapsi tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.
Aihetta sivuten, kun meillä meni lapsi hoitoon, niin molempien harrastukset on hoidettu niin että toinen vanhemmista on lapsien kanssa. Lasten harrastuksiin on päiväkoti-iässä menty mukaan. Paljon myös lenkkeillään ja käydään liikuntapaikoissa koko perheenä. Mummolakyläilyt tehdään myös koko perheen kokoonpanona. Sukulaisten lastenhoitoapua käytetään varmaan 4-6 kertaa vuodessa, kun halutaan tehdä kahdestaan jotain.
Oletko ap harkinnut esim. osittaista hoitovapaata tai lyhennettyä päivää? Kyllä se siitä ajan kanssa lähtee, pitää tehdä oman perheen näkökulmasta parhaat ratkaisut, eikä miettiä miten muut tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Eihän tuo ole ap:lle mikään lohdutus, kun hän miettii juuri sitä, kuinka surullista on viettää niin vähän aikaa oman lapsen kanssa kun palaa työelämään... Ja kyllä siellä päivähoidossa on muutenkin paljon toisia lapsia ja aikuisia, tuskin ap miettii saako lapsi tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.
Aihetta sivuten, kun meillä meni lapsi hoitoon, niin molempien harrastukset on hoidettu niin että toinen vanhemmista on lapsien kanssa. Lasten harrastuksiin on päiväkoti-iässä menty mukaan. Paljon myös lenkkeillään ja käydään liikuntapaikoissa koko perheenä. Mummolakyläilyt tehdään myös koko perheen kokoonpanona. Sukulaisten lastenhoitoapua käytetään varmaan 4-6 kertaa vuodessa, kun halutaan tehdä kahdestaan jotain.
Oletko ap harkinnut esim. osittaista hoitovapaata tai lyhennettyä päivää? Kyllä se siitä ajan kanssa lähtee, pitää tehdä oman perheen näkökulmasta parhaat ratkaisut, eikä miettiä miten muut tekee.
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta!
Olen miettinyt osittaista hoitovapaata, se voisi olla parhaimmillaan yksi helpottava tekijä arjessa, ainakin jonkin aikaa. Minun täytyy selvitellä asiaa lisää. Olen vain huolissani siitä, vaikuttaako se työpaikan saantiin... Tilanteeni on siis se, että määräaikainen työsuhteeni päättyy äitiysloman aikana eli työnhaku on edessä palatessani työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Eihän tuo ole ap:lle mikään lohdutus, kun hän miettii juuri sitä, kuinka surullista on viettää niin vähän aikaa oman lapsen kanssa kun palaa työelämään... Ja kyllä siellä päivähoidossa on muutenkin paljon toisia lapsia ja aikuisia, tuskin ap miettii saako lapsi tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.
Aihetta sivuten, kun meillä meni lapsi hoitoon, niin molempien harrastukset on hoidettu niin että toinen vanhemmista on lapsien kanssa. Lasten harrastuksiin on päiväkoti-iässä menty mukaan. Paljon myös lenkkeillään ja käydään liikuntapaikoissa koko perheenä. Mummolakyläilyt tehdään myös koko perheen kokoonpanona. Sukulaisten lastenhoitoapua käytetään varmaan 4-6 kertaa vuodessa, kun halutaan tehdä kahdestaan jotain.
Oletko ap harkinnut esim. osittaista hoitovapaata tai lyhennettyä päivää? Kyllä se siitä ajan kanssa lähtee, pitää tehdä oman perheen näkökulmasta parhaat ratkaisut, eikä miettiä miten muut tekee.
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta!
Olen miettinyt osittaista hoitovapaata, se voisi olla parhaimmillaan yksi helpottava tekijä arjessa, ainakin jonkin aikaa. Minun täytyy selvitellä asiaa lisää. Olen vain huolissani siitä, vaikuttaako se työpaikan saantiin... Tilanteeni on siis se, että määräaikainen työsuhteeni päättyy äitiysloman aikana eli työnhaku on edessä palatessani työelämään.
No etpähän sinä sitä osittaista saa uudessa työpaikassa.
Tänne varmaan on nyt eksynyt pari anoppiketjujen vakkarimummoa toitottamaan, kuinka kaikkeen on nyt ratkaisu vaan työntää se lapsi mummolaan tai isän kanssa mummolaan.
AP:n ongelma oli, kuinka vähän työelämässä jää aikaa lapselle. Tämä on ihan tuttu ongelma jokaiselle normaalille vanhemmille, ei vain uhrautuville marttyyrimammoille. Kun lapsia tekee, niin niiden kanssa haluaisi viettää enemmänkin aikaa kuin 2-3h/ilta.
AP, meillä on molemmilla liukuvat työajat. Tehdään paljon niin, että toisena päivänä mies menee aikaisin töihin, minä vien lapsen tarhaan klo 9 ja mies hakee klo 15. Seuraavana päivänä toisinpäin. Tämä ei toki ole kaikille mahdollista! Tehkää miehen kanssa laskelmat, pystyykö jompi kumpi tekemään vaikka vuoden 80% työaikaa?
Meidän lapset on sukulaisilla hoidossa kun sille on meidän vanhempien puolesta tarvetta, muutaman kerran vuodessa. Mummoja tavataan kuitenkin n. kerran kuussa koko perheenä. Päiväkotiarki on todella kuormittavaa. On sulaa hulluutta viedä lapsi "sosiaalisten suhteiden" vuoksi päiväkotipäivän päälle mummolaan/tädille/jne. Varsinkin jos vanhemmat ikävöi lastaan ja lapsi vanhempiaan.
Kyllä varmasti ap ratkaisuja löydätte, jos olette valmiita tiputtamaan tulotasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Juu juu, mutta jos jos sukulaiset hoitavat, koska itse näet lasta? En kysy tätä ilkeilläkseni vaan, koska asia on myös minulle ajankohtainen, en ole ap.
Jos esim. ehdit olla arkisin taaperon kanssa klo 17->, joka menee nukkumaan noin klo 19-20 niin niinä arkipäivinä, kun haluaa harrastaa tai nähdä ystävää niin eihän siinä ehdi näkemään lasta koko päivänä. Viikonloppuna taas jos haluaa käydä vaikka salilla on se matkoineen noin 2 h reissu, mikä on ihan kohtuullinen aika, mutta eipä siihen halua sitten paljon muuta menoa järjestää missä lapsi ei voi olla mukana. Korkeintaan järjestää hetki parisuhdeaikaa.
Joten ihan vakavissani ja huolestuneena kysyn miten te järjestätte aikaa ystäville? Vai näettekö heitä vaan harvoin, esim. 1-2 kk välein? Vai otatteko lapset välillä mukaan tapaamisiin?
Viimeiseen vastaus: näen lasten kanssa. Ehkä kerran kuussa käyn kahvilla ilman lapsia ja mies on lasten kanssa tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai harrastan ja tapaan ystäviä. Lapsella on isä ja heillä oikeus yhteiseen aikaan. Isä ei ole mikään perheen varavanhempi jolle suodaan isyys äidin armosta.
Mieheni jakaa varmasti hoitovastuun tasaisesti kanssani, sitä en epäile yhtään. Kyse olikin siitä, kuinka paljon sitä itse ehtii olla lapsen kanssa ja miltä ajanpuute tuntuu. - Ap
Itse, itse ja itse. Lapset on kautta aikojen kasvanut osaksi yhteisöä eikä yhdenkään äidin tärkeyden tunteen välikappaleeksi.
Tää on oikeasti asia, jota en osannut yhtään ennakoida vanhemmuudessa. Ennen lapsen saantia ahdisti ajatus oman ajan puutteesta, koska olen aina ollut paljon omaa aikaa tarvitseva ihminen. Lapsen synnyttyä ja palattuani työelämään alkoi toden teolla rassata se ettei lapselle tuntunut koskaan olevan tarpeeksi aikaa. Olisi halunnut olla hänen kanssaan paljon enemmän! Jotkut ystävät eivät ymmärtäneet ettei aikaa heille vaan enää ollut samalla tavalla kuin ennen lasta, mutta eipä voi mitään. Nyt tilanne tasoittunut, kun lapsi on kouluikäinen ja omatoiminen ja paljon jo omissa menoissa ja harrastuksissa.
Vauva- ja taaperoaika ei kestä loppujen lopuksi kovin kauaa, ehtii sitä sitten taas humputella kaverien kanssa. Hyvät ystävät ymmärtävät, että aika on todella kortilla pikkuisen kanssa.
Olen itse äitiyslomalla, töihin olisi tarkoitin palata maaliskuussa ja jo nyt ahdistaa, miten vähän tulen näkemään lasta. :( Nyt myös ymmärrän paljon paremmin ystäviäni, jotka äidiksi tultuaan kieltäytyivät niin monista riennoista ihan vaan ollakseen lapsensa kanssa. Onneksi on puhelimet keksitty ja vaatii vaan vähän enemmän viitseliäisyyttä sopia tapaamisia hyvissä ajoin etukäteen, niin hoito saadaan järjestymään. Mutta joo, kyllä ahdistaa ajanpuute täälläkin! Kun ei aika vaan repeä kaikille, on pakko priorisoida. Ja tällä hetkellä oma lapsi menee kyllä muun edelle.