Lue keskustelun säännöt.
Onko lapselle tarpeeksi aikaa?
23.12.2018 |
Jos kaikki sujuu hyvin syntyy meille keväällä ensimmäinen lapsi. Nyt raskaana ollessa on tullut mietittyä erinäisiä asioita liittyen tulevaisuuteen, mm. sitä, miten haluamme omalla kasvatuksella tukea lapsen kehitystä ja kasvua.
Yksi asia, mikä on alkanut mietityttämään on se, miten lapselle olisi tarpeeksi aikaa. Toki tätä ajattelin jo joskus aikaisemmin, mutta nyt ajatus on jotenkin konkretisoitunut. Äitiyslomalla/vanheinpainvapaalla olen ajatellut olla noin 1-1,5 vuotta ja mieheni tämän jälkeen ainakin 6 kk. Toki nämä suunnitelmat voivat sitten elävässä elämässä muuttua ja riippuvat paljon mm. taloudellisesta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa lapsen siirtyessä päivähoitoon en näkisi lasta noin 8-9 tuntiin arkipäivisin (työaika + matkat). Toki lapsen hoitopäivästä ei tule ihan noin pitkää kun toinen vanhempi voi hakea ja toinen tuoda, mutta se ei muuta sitä, että töissä on oltava päivittäin ko. aika. Eihän tämän jälkeen jää kuin pari tuntia päivässä, kun lasta ehtii näkemään. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä sitten harrastamaan liikuntaakin ihan jo oman jaksamisen ja hyvinvoinnin takia. Entäs ystävyyssuhteet, koska niitä ehtii hoitamaan?
On itsestään selvää itselleni, että laitan lapsen ykköseksi ja hyväksyn sen ettei aikaa jää paljoa muulle, mutta kuulisin mielelläni miten muut vanhemmat kokevat sen, että töissä käydessä lapselle/lapsille on niin vähän aikaa? Harrastatteko silti ja miten järjestätte ystävien tapaamisia?
T:Äitiyden ensikertalainen
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Juu juu, mutta jos jos sukulaiset hoitavat, koska itse näet lasta? En kysy tätä ilkeilläkseni vaan, koska asia on myös minulle ajankohtainen, en ole ap.
Jos esim. ehdit olla arkisin taaperon kanssa klo 17->, joka menee nukkumaan noin klo 19-20 niin niinä arkipäivinä, kun haluaa harrastaa tai nähdä ystävää niin eihän siinä ehdi näkemään lasta koko päivänä. Viikonloppuna taas jos haluaa käydä vaikka salilla on se matkoineen noin 2 h reissu, mikä on ihan kohtuullinen aika, mutta eipä siihen halua sitten paljon muuta menoa järjestää missä lapsi ei voi olla mukana. Korkeintaan järjestää hetki parisuhdeaikaa.
Joten ihan vakavissani ja huolestuneena kysyn miten te järjestätte aikaa ystäville? Vai näettekö heitä vaan harvoin, esim. 1-2 kk välein? Vai otatteko lapset välillä mukaan tapaamisiin?
Viimeiseen vastaus: näen lasten kanssa. Ehkä kerran kuussa käyn kahvilla ilman lapsia ja mies on lasten kanssa tuolloin.
OK, nyt ymmärrän paremmin, kiitos vastauksesta. Itse näen yleensä ainakin kerran viikossa jotakin ystävää. Joinain viikkoina useana päivänä. Kenelläkään ystävistäni ei ole (vielä) lapsia, joten olen miettinyt tätä asiaa aika paljon. Ihan hyvä tietää, että sekin on ihan riittävää, että järjestää kerran kuussa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Eihän tuo ole ap:lle mikään lohdutus, kun hän miettii juuri sitä, kuinka surullista on viettää niin vähän aikaa oman lapsen kanssa kun palaa työelämään... Ja kyllä siellä päivähoidossa on muutenkin paljon toisia lapsia ja aikuisia, tuskin ap miettii saako lapsi tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.
Aihetta sivuten, kun meillä meni lapsi hoitoon, niin molempien harrastukset on hoidettu niin että toinen vanhemmista on lapsien kanssa. Lasten harrastuksiin on päiväkoti-iässä menty mukaan. Paljon myös lenkkeillään ja käydään liikuntapaikoissa koko perheenä. Mummolakyläilyt tehdään myös koko perheen kokoonpanona. Sukulaisten lastenhoitoapua käytetään varmaan 4-6 kertaa vuodessa, kun halutaan tehdä kahdestaan jotain.
Oletko ap harkinnut esim. osittaista hoitovapaata tai lyhennettyä päivää? Kyllä se siitä ajan kanssa lähtee, pitää tehdä oman perheen näkökulmasta parhaat ratkaisut, eikä miettiä miten muut tekee.
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta!
Olen miettinyt osittaista hoitovapaata, se voisi olla parhaimmillaan yksi helpottava tekijä arjessa, ainakin jonkin aikaa. Minun täytyy selvitellä asiaa lisää. Olen vain huolissani siitä, vaikuttaako se työpaikan saantiin... Tilanteeni on siis se, että määräaikainen työsuhteeni päättyy äitiysloman aikana eli työnhaku on edessä palatessani työelämään.
Tämä kiinnostaisi myös! Onko kellään kokemusta työpaikan hakemisesta ko. tilanteessa? Vaikuttiko työpaikan saamiseen?
Mulla meni lapsi hoitoon vasta 2.5 vuotiaana ja tarkoitus tämän toisenkin aikaisintaan sillo mennä. Itse olin kotona siihen asti. Rahat oli tiukilla mutta aika lapsen kanssa mulle tärkeämpää kuin raha. Lasten jälkeen olen ollut vain osa-aikatöissä niin että päässyt töistä jo klo.14 ja joskus 15. Silloin jää hyvin aikaa lapsen kanssa olemiseen ja joskus omaankin harrastamiseen. Vähällä kyllä ollut oma harrastaminen nyt kun 2 lapsen yh ja toinen vasta 1v. eikä sovittu viä tapaamisia lasten isän kanssa. Ystäviä tapaan joka kuukausi mutta en välttämättä ihan joka viikko. Kaikilla omat perhe ym. kiireensä. Pienemmän kans käydään muskarissa ja perhekerhoissa. Isompi jo koulussa.
Tämä vaan yks ratkaisu eli kotona pidempään jos mahdollista ja sitten osa-aikatyö. Ite en ois jaksanut kokoaika työtä lasten ja kodin lisäksi. Ehkä siinä tapauksessa jos ois mies apuna ja sellainen joka oikeasti tekee eikä aiheuta vain lisätyötä olemalla yks lapsi lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Juu juu, mutta jos jos sukulaiset hoitavat, koska itse näet lasta? En kysy tätä ilkeilläkseni vaan, koska asia on myös minulle ajankohtainen, en ole ap.
Jos esim. ehdit olla arkisin taaperon kanssa klo 17->, joka menee nukkumaan noin klo 19-20 niin niinä arkipäivinä, kun haluaa harrastaa tai nähdä ystävää niin eihän siinä ehdi näkemään lasta koko päivänä. Viikonloppuna taas jos haluaa käydä vaikka salilla on se matkoineen noin 2 h reissu, mikä on ihan kohtuullinen aika, mutta eipä siihen halua sitten paljon muuta menoa järjestää missä lapsi ei voi olla mukana. Korkeintaan järjestää hetki parisuhdeaikaa.
Joten ihan vakavissani ja huolestuneena kysyn miten te järjestätte aikaa ystäville? Vai näettekö heitä vaan harvoin, esim. 1-2 kk välein? Vai otatteko lapset välillä mukaan tapaamisiin?
Viimeiseen vastaus: näen lasten kanssa. Ehkä kerran kuussa käyn kahvilla ilman lapsia ja mies on lasten kanssa tuolloin.
OK, nyt ymmärrän paremmin, kiitos vastauksesta. Itse näen yleensä ainakin kerran viikossa jotakin ystävää. Joinain viikkoina useana päivänä. Kenelläkään ystävistäni ei ole (vielä) lapsia, joten olen miettinyt tätä asiaa aika paljon. Ihan hyvä tietää, että sekin on ihan riittävää, että järjestää kerran kuussa jotain.
Miksi alapeukut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset voivat aina silloin tällöin auttaa ja hoitaa. On hyvää, että lapsi tutustuu muihin ihmisiin ja ymmärtävät, että muuallakin on turvallista olla ja muihin voi luottaa. Ei se harrastuksiin ja suhteisiin vaikuta juurikaan.
Juu juu, mutta jos jos sukulaiset hoitavat, koska itse näet lasta? En kysy tätä ilkeilläkseni vaan, koska asia on myös minulle ajankohtainen, en ole ap.
Jos esim. ehdit olla arkisin taaperon kanssa klo 17->, joka menee nukkumaan noin klo 19-20 niin niinä arkipäivinä, kun haluaa harrastaa tai nähdä ystävää niin eihän siinä ehdi näkemään lasta koko päivänä. Viikonloppuna taas jos haluaa käydä vaikka salilla on se matkoineen noin 2 h reissu, mikä on ihan kohtuullinen aika, mutta eipä siihen halua sitten paljon muuta menoa järjestää missä lapsi ei voi olla mukana. Korkeintaan järjestää hetki parisuhdeaikaa.
Joten ihan vakavissani ja huolestuneena kysyn miten te järjestätte aikaa ystäville? Vai näettekö heitä vaan harvoin, esim. 1-2 kk välein? Vai otatteko lapset välillä mukaan tapaamisiin?
Viimeiseen vastaus: näen lasten kanssa. Ehkä kerran kuussa käyn kahvilla ilman lapsia ja mies on lasten kanssa tuolloin.
OK, nyt ymmärrän paremmin, kiitos vastauksesta. Itse näen yleensä ainakin kerran viikossa jotakin ystävää. Joinain viikkoina useana päivänä. Kenelläkään ystävistäni ei ole (vielä) lapsia, joten olen miettinyt tätä asiaa aika paljon. Ihan hyvä tietää, että sekin on ihan riittävää, että järjestää kerran kuussa jotain.
Miksi alapeukut?
Aika lapsellista jos ei itse tajua että perheen myötä elämän painopisteet muuttuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni lapsi hoitoon vasta 2.5 vuotiaana ja tarkoitus tämän toisenkin aikaisintaan sillo mennä. Itse olin kotona siihen asti. Rahat oli tiukilla mutta aika lapsen kanssa mulle tärkeämpää kuin raha. Lasten jälkeen olen ollut vain osa-aikatöissä niin että päässyt töistä jo klo.14 ja joskus 15. Silloin jää hyvin aikaa lapsen kanssa olemiseen ja joskus omaankin harrastamiseen. Vähällä kyllä ollut oma harrastaminen nyt kun 2 lapsen yh ja toinen vasta 1v. eikä sovittu viä tapaamisia lasten isän kanssa. Ystäviä tapaan joka kuukausi mutta en välttämättä ihan joka viikko. Kaikilla omat perhe ym. kiireensä. Pienemmän kans käydään muskarissa ja perhekerhoissa. Isompi jo koulussa.
Tämä vaan yks ratkaisu eli kotona pidempään jos mahdollista ja sitten osa-aikatyö. Ite en ois jaksanut kokoaika työtä lasten ja kodin lisäksi. Ehkä siinä tapauksessa jos ois mies apuna ja sellainen joka oikeasti tekee eikä aiheuta vain lisätyötä olemalla yks lapsi lisää.
Ammatissani osa-aikatyöhön ei ole mitään mahdollisuutta, olen virkamiestyössä, jossa aina täydet työajat. Rakastan ammattiani, joten alanvaihto ei ole realistinen vaihtoehto. Ainoa varteenotettava vaihtoehto olisi osittainen hoitovapaa, mutta olen huolissani palkkaako kukaan, jos ilmoittaa siitä haussa.. Ja siitä on varmaankin pakko ilmoittaa? - Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni lapsi hoitoon vasta 2.5 vuotiaana ja tarkoitus tämän toisenkin aikaisintaan sillo mennä. Itse olin kotona siihen asti. Rahat oli tiukilla mutta aika lapsen kanssa mulle tärkeämpää kuin raha. Lasten jälkeen olen ollut vain osa-aikatöissä niin että päässyt töistä jo klo.14 ja joskus 15. Silloin jää hyvin aikaa lapsen kanssa olemiseen ja joskus omaankin harrastamiseen. Vähällä kyllä ollut oma harrastaminen nyt kun 2 lapsen yh ja toinen vasta 1v. eikä sovittu viä tapaamisia lasten isän kanssa. Ystäviä tapaan joka kuukausi mutta en välttämättä ihan joka viikko. Kaikilla omat perhe ym. kiireensä. Pienemmän kans käydään muskarissa ja perhekerhoissa. Isompi jo koulussa.
Tämä vaan yks ratkaisu eli kotona pidempään jos mahdollista ja sitten osa-aikatyö. Ite en ois jaksanut kokoaika työtä lasten ja kodin lisäksi. Ehkä siinä tapauksessa jos ois mies apuna ja sellainen joka oikeasti tekee eikä aiheuta vain lisätyötä olemalla yks lapsi lisää.Ammatissani osa-aikatyöhön ei ole mitään mahdollisuutta, olen virkamiestyössä, jossa aina täydet työajat. Rakastan ammattiani, joten alanvaihto ei ole realistinen vaihtoehto. Ainoa varteenotettava vaihtoehto olisi osittainen hoitovapaa, mutta olen huolissani palkkaako kukaan, jos ilmoittaa siitä haussa.. Ja siitä on varmaankin pakko ilmoittaa? - Ap
Et sinä saa sitä uudessa työssä.
Vanhassa työssä taas siihen on lakisääteinen oikeus. Ei joku pilipali virkamiestyö ole este sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni lapsi hoitoon vasta 2.5 vuotiaana ja tarkoitus tämän toisenkin aikaisintaan sillo mennä. Itse olin kotona siihen asti. Rahat oli tiukilla mutta aika lapsen kanssa mulle tärkeämpää kuin raha. Lasten jälkeen olen ollut vain osa-aikatöissä niin että päässyt töistä jo klo.14 ja joskus 15. Silloin jää hyvin aikaa lapsen kanssa olemiseen ja joskus omaankin harrastamiseen. Vähällä kyllä ollut oma harrastaminen nyt kun 2 lapsen yh ja toinen vasta 1v. eikä sovittu viä tapaamisia lasten isän kanssa. Ystäviä tapaan joka kuukausi mutta en välttämättä ihan joka viikko. Kaikilla omat perhe ym. kiireensä. Pienemmän kans käydään muskarissa ja perhekerhoissa. Isompi jo koulussa.
Tämä vaan yks ratkaisu eli kotona pidempään jos mahdollista ja sitten osa-aikatyö. Ite en ois jaksanut kokoaika työtä lasten ja kodin lisäksi. Ehkä siinä tapauksessa jos ois mies apuna ja sellainen joka oikeasti tekee eikä aiheuta vain lisätyötä olemalla yks lapsi lisää.Ammatissani osa-aikatyöhön ei ole mitään mahdollisuutta, olen virkamiestyössä, jossa aina täydet työajat. Rakastan ammattiani, joten alanvaihto ei ole realistinen vaihtoehto. Ainoa varteenotettava vaihtoehto olisi osittainen hoitovapaa, mutta olen huolissani palkkaako kukaan, jos ilmoittaa siitä haussa.. Ja siitä on varmaankin pakko ilmoittaa? - Ap
Et sinä saa sitä uudessa työssä.
Vanhassa työssä taas siihen on lakisääteinen oikeus. Ei joku pilipali virkamiestyö ole este sille.
OK, voi harmi. :( - Ap
Mä myös koin illat ja viikonloput liian lyhyeksi ajaksi olla pienen lapsen kanssa. Siksi me päätettiin hoitaa lapset kotona n. 3-vuotiaiksi. Mä olin kotona vähän alle 2v per lapsi ja mies vuoden.
Kun olin kotona niin saatoin iltaisin käydä harrastamassa (1-2x/vko) ja kavereita tapaamassa hyvällä omallatunnolla kun olin kaiket päivät lapsen kanssa, tietysti vasta pikkuvauvavaiheen jälkeen, koska imetin. Kotona ollessa saattoi myös käydä esim. mökkireissulla yön yli kaverien kanssa.
Näin kavereita myös lapsen kanssa, etenkin niitä joilla on myös lapsia, mutta henkkoht en oikein välitä siitä, hirveä säätäminen lasten syömisen, nukkumisen ja kaikkien tarpeiden kanssa, juttelu keskeytyy jatkuvasti ym.
Kun olin töissä ja mies lapsen kanssa kotona, niin silloin halusin kyllä olla illat aika tiiviisti lapsen/lasten kanssa, mutta kävin kuitenkin toisinaan harrastuksessani. Treeniajat ovat suht myöhään illalla joten yleensä lähdin vasta kun lapset olivat menossa nukkumaan. Samoin kaverien näkeminen onnistui illalla kun lähdettiin suht myöhään -> ei ollut lasten ajasta pois.
Kun lapset menivät pk ja molemmat töihin niin vähän aikaa oli taas omat jutut hyllyllä mutta sopeutumisvaiheen jälkeen pystyi vähitellen aika hyvin taas palaamaan omiin harrastuksiin ja menoihin koska lapset olivat jo isompia eivätkä niin kiinni meissä.
Suosittelisin ajattelemaan ekaa 3 vuotta poikkeustilana, joka ei jää päälle. Silloin kaverien näkeminen saattaa jäädä vähemmälle, mutta ei se loppuikää kestä. Mulla on nyt 10v ja 4v ja on elämä on erittäin helppoa ja mukavaa ja sekä lapsille että itselle on runsaasti aikaa. Suosittelen myös lämpimästi isoa ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä ainakin aluksi 80% työviikkoa? Taitaa olla osittainen hoitovapaa. Käsittääkseni sitä saa tehdä lapsen ollessa alle 4v. Vaikuttaa toki tuloihin...
Osittaiseen hoitovapaaseen on oikeus lapsen 2. luokan loppuun asti. Kela tukee tätä joustavalla/osittaisella hoitorahalla kun lapsi on alle 3v tai 1.-2.-luokkalainen, mikä kompensoi vähän ansionmenetystä. Vähän.
Menehän kaivamaan jostain vanha anoppiketju, ja sinne jauhamaan.