Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä - pojat saavat tyttöjä helpommin hyviä numeroita
Hämmästynyt äiti
22.12.2018 |
Minulla on kaksi lasta, esikoispoika ja kuopustyttö. Poika jo yläasteella, tyttö neljännellä. Poika on luonteeltaan ulospäin suuntautunut, verbaalisesti lahjakas ja vaikka itse sanonkin - komea. Pitkä ja harteikas, suosittu myös tyttöjen keskuudessa. Uskaltaa puhua aikuisille, katsoo silmiin, on peruskohtelias.
Kävi aikanaan samaa ala-astetta kuin tytär nyt. Sai opettajilta usein kehuja Wilmassa, ja suoritukset arvioitiin usein yläkanttiin. Esim. jos sai matikan kokeista lukukauden aikana 8 ja 7:n, matikannumero todistuksessa 8. Jos sai kokeista 8 ja 9:n, numero 9. Mikäs siinä, hyvä homma, sama meininki jatkunut yläasteella.
Nyt tytär sai kuitenkin ekan numerotodistuksensa samalta ala-asteelta, jota velikin kävi. Hän on sulkeutuneempi luonne, hiljainen, silmälasit, tykkää nypertää itsekseen. Joskus tuntuu, että opet eivät muista hänen nimeään ennen kuin lukukauden alusta mennyt monta viikkoa. Saa harvoin Wilma-merkintöjä, ne harvat kyllä ehdottoman positiivisia. Tyttö on tavallaan siis persoonallisuudeltaan huomaamaton oppilas, mutta erittäin terävä. Kokeisiin kuulustellessa huomaan, että hänellä lähes valokuvamuisti. Lukee paljon, tutkii maailmankarttaa, muistaa monenmoista nippelitietoa luonnonhistoriasta, maantieteestä jne.
Siispä hämmästyin kovasti katsellessani hänen ensimmäistä todistustaan. Jos oli saanut matikankokeista esim 10 ja 9:n, numero 9. Jos 8 ja 9:n, todistusnumero 8. Samoissa tilanteissa, joissa veljen numeroita säännönmukaisesti pyöristettiin ylöspäin, tyttären numeroita pyöristetty alaspäin.
Siispä heidän keskiarvonsa samalta luokkatasolta erittäin lähellä toisiaan, vaikka molempia kokeisiin luvussa ja läksyjenteossa auttaneena voin sanoa, että objektiivisesti katsottuna tytär selkeästi akateemisesti vahvempi oppilas. Pojan persoonallisuus ehkä vieraiden silmissä kuitenkin viehättävämpi.
Voiko sukupuoli ja persoonallisuus oikeasti vaikuttaa näin paljon? Oletteko te äidit, joilla sekä tyttöjä että poikia, huomanneet samantapaista meininkiä? Mitä ajattelette aihesta?
Kommentit (31)
Jos poika pärjää niin se johtuu positiivisesta suosimisesta. Jos poika ei pärjää niin se on oma vika koska on hulivili ja rasavilli eikä asialle voi mitään.
Jos tyttö ei pärjää niin se johtuu valtarakenteista ja syrjimisestä. Ja jos tyttö pärjää niin se johtuu siitä että tyttö on niin lahjakas ja motivoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koitin yläasteella viitata, mutta minulle ei juurikaan annettu puheenvuoroa eikä viittaaminen siten vaikuttanut arvosanoihin, nolo olin.
Opetan yläkoululaisia ja tilanne on keskimäärin seuraava:
Poikien tuntiaktiivisuus on keskimäärin tuplat tyttöihin verrattuna. Murrosikäinen tyttö vaikenee ja häpeilee itseään.
Läksyjen teossa tytöt voittavat pojat kirkkaasti.
Kokeissa tyttöjen vastaukset ovat yleensä selkeästi kypsempiä poikiin verrattuna. Tytöt osaavat yleensä kirjoittaa lauseita ja jopa tehdä tekstiinsä kappalejaon. Osalla pojista on yläkoulussa 3 luokkalaisen kirjoitustaito... Muutamat hyvät pojat ovat yhtä hyviä kuin tytöt.
Ryhmätöissä tms. tytöt tekevät keskimäärin nurisematta hommia. Pojat jakautuvat todellisiin työmyyriin ja innovaattoireihin tai sitten täydellisiin vapaamatkustajiin.
Ei ole arviointi helppoa...
Ihmettelen kovasti väitettä, että peruskoulu ja opettajat suosivat tyttöjä. Oma tyttäreni fiksu ja rauhallinen lapsi, joka kärsinyt luokan villistä poikajoukosta aina. Ope pistää rauhallisia tyttöjä villien poikien viereen istumaan ”rauhoittaakseen” näitä, mikä lähinnä vain häiritsee fiksumpien tyttöjen opiskelua. Tytöt pannaan usein keskenään pelaamaan lautapelejä tai lukemaan pulpettikirjoja, kun ovat saaneet tehtävänsä valmiiksi ja open aika menee luuserijätkien paimentamiseen... kuinkahan hyviä tytöt olisivatkaan, jos saisivat tasoistaan opetusta rauhallisessa pienryhmässä, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellä alakoulussa englannissa kaikista kokeista 10, todistuksessa 9. Syynä viittauksen puute tunnilla. Ennen tätä opettajaa numero oli 10, kuten myös tämän opettajan jälkeenkin.
Meillä lapsi on kaksikielisessä kodissa ja olemme molemmat puhuneet lapselle äidinkieliämme systemaattisesti. Lapsi ei sotke kieliä keskenään. Saa kokeista kymppejä mutta todistukseen vain ysi koska kuulemma kielen harrastuneisuudesta ei ole näyttöä riittävästi opettajalla, joka tietää lapsen kaksikielisyydestä.
Joka ikinen päivähän lapsi seurustelee meidän vanhempien kanssa molemmilla kielillä ja käyttää somea molemmilla kielillä. En tiedä kuinka sitä harrastuneisuutta pitäisi vielä lisätä koska aika ei riitä ihan kaikkeen. Lukee kirjaa ennen nukkumaanmenoaan ja hänellä on molemmilla kotikielillä kirjoitettuja kirjoja.
Ikävintä on se, että tämä opettaja on myös luokanvalvoja. Kun kävimme koululla kehityskeskustelussa ja sanoin sen jälkeen lapselle hyvän koulupäivän toivotuksen ja kerroin mitä ruokaa syömme päivällisellä. Opettaja ilkesi epäillä lapsen kuullen ääneen että mahtaako lapsi ymmärtää mitä oikein sanoin? Häpesin opettajan puolesta!
Kuinka tavallista kaksikielisillä lapsilla on se, että heidän vanhempiensa ja lasten kielitaitoa epäillään riittämättömäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi poikaparkaa. Äiti näkee koko maailman agendalasiensa läpi. Ihana poika ilmeisesti, mutta äidille ei täysin kelpaa, koska poika. Tyttö taas pärjää näköjään hyvin elämässä, mutta äidillä kiire muistuttaa tyttöä, että kyllä sua jotenkin sorretaan! Ole tarkkana!
Miten kun lapset tuosta kasvavat...poika pakotetaan armeijaan, tyttö ei. Nousetko barrikadeille, koska yhteiskunta on sitä mieltä, että sinun tyttösi henki on arvokkaampi, kuin pojan? Pojan henki ja terveys voidaam uhrata sodan sattuessa. Veikkaanpa, että tuo sinua EI häiritse.
Suomessa kenenkään ei ole pakko mennä armeijaan, siviilipalvelus on juurikin tätä varten. Sen voi suorittaa vaikka niissä "tyhmien naisten hommissa", kuten vaikka vanhusten tai lasten parissa. Toisena seikkana huomattaisin, että nuorimmat suomalaiset sotaveteraanit ovat liki 100-vuotiaita. Oletko sinä 100-vuotias? Ja sotaveteraani? Oliko edes isäsi? Tai iso-isäsi? Niinpä niin...Uhriutumisen tarve sinulla ainakin on pakottava, eikö?
-terveisin siviilipalveluksen käynyt
'
Toinen fiksun tytön mutsi kirjoitti:
Ihmettelen kovasti väitettä, että peruskoulu ja opettajat suosivat tyttöjä. Oma tyttäreni fiksu ja rauhallinen lapsi, joka kärsinyt luokan villistä poikajoukosta aina. Ope pistää rauhallisia tyttöjä villien poikien viereen istumaan ”rauhoittaakseen” näitä, mikä lähinnä vain häiritsee fiksumpien tyttöjen opiskelua. Tytöt pannaan usein keskenään pelaamaan lautapelejä tai lukemaan pulpettikirjoja, kun ovat saaneet tehtävänsä valmiiksi ja open aika menee luuserijätkien paimentamiseen... kuinkahan hyviä tytöt olisivatkaan, jos saisivat tasoistaan opetusta rauhallisessa pienryhmässä, huoh.
Mun fiksulla tytöllä samat ongelmat. Joutuu ryhmätyöt tekemään AINA luuserien kanssa ja istuu tunnit joko härikön tai jonkun reppanapojan vieressä tukioppilaana. Kielten tunneilla joissa aineopet pääsee loistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...pojat saavat tyttöjä helpommin hyviä numeroita."
Oman kokemuksen perusteella ei voi tehdä noin yleistävää väitettä. Kaikki jotka vähänkin osaavat tiedettä ymmärtävät tämän. Pitää katsoa tilastoja ja niistä sitten vedetään johtopäätöksiä.
Arto kirjoitti:
"...pojat saavat tyttöjä helpommin hyviä numeroita."
Oman kokemuksen perusteella ei voi tehdä noin yleistävää väitettä. Kaikki jotka vähänkin osaavat tiedettä ymmärtävät tämän. Pitää katsoa tilastoja ja niistä sitten vedetään johtopäätöksiä.
Pojan köksän opettaja suuttui pojalle kun poika kysyi kuinka monta grammaa yksi teelusikallinen suolaa ohjeessa painaa grammoina koska teelusikoitakin on monen kokoisia. Opettaja luuli pojan kysymystä piruiluksi vaikka poika oli vilpittömän kiinnostunut asiasta koska harrastaa ruoanlaittoa ja leipomista kotona. On tottunut muuntamaan eri maiden reseptien mittoja omiin mittoihimme ja käyttää aina keittiövaakaa.
Onneksi hänen ei tarvi enää lukiossa suututtaa köksänopettajaa vaan hän saa lukea sydämensä kyllyydestä matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa sekä kysyä opettajilta epäselvistä asioista ilman, että opettajat kilahtaisivat. Poikaa ei ole myöskään leimattu häiriköksi jne.
Se peruskoulun häirikköaines katosi ainakin meidän paikkakunnallamme jonnekin muualle kuin lukioon. Poika suunnittelee opiskelevansa ensin farmaseutiksi ja sen jälkeen proviisoriksi. Puollan suunnitelmia koska hän on huolellinen ja miettii tosiaankin suolankin määrää ruoassa grammalleen.
Se häirikköaines teki kyllä peruskoulusta introvertille päänsärkyä ja kärsimystä jo minun kouluaikoinani. Ymmärrän hyvin lapseni mielihyvän kun nyt tunneilla ei hölistä ja möykätä. Minun aikanani koulun yhden opettajan jälkeläisellä oli jokin erikoislupa aukoa päätään joka tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konservatiiviset opet toimivat juuri noin, ikävä kyllä. Pärjäävät pojat nähdään tulevaisuuden johtajina. : /
-----