Miksi netissä vitseilleni nauretaan ja yleensä juttujani pidetään ihan älykkäinä ja hyvinä ja esille tuomani näkökulmat noteerataan
Mutta sitten tosielämässä jos aukaisen suuni porukassa niin kukaan ei ehkä edes katso minua silmiin ja pyrkivät olemaan huomioimatta asiaani. Esimerkiksi vaikka yliopiston ryhmätöissä tai seminaarissa. Ihmisten ilmeistä jotenkin näkee että he eivät vaan halua osoittaa että kuulun heihin eikä sanomiseni saa minkäänlaista kiitosta. Kyse ei siis ole nyt mistään politiikasta tai kiistanalaisista aiheista. En ole mielestäni erityisen vastenmielisen näköinen.
Kommentit (5)
IRL 90% viestinnästä on sanatonta, täällä 100% on kirjallista.
Vierailija kirjoitti:
IRL 90% viestinnästä on sanatonta, täällä 100% on kirjallista.
Tarkoitatko tuolla 90%:lla jotain kuurojen viestintää? Kyllä minä ainakin olen aika laiska viestimään muulla kuin suulla. Pokkakin pitää, joten turha lueskella naamasta liikoja viestejä.
Mulla on sama. Olen ajatellut että en ehkä ole niin kiinnostava tyyppi livenä, toisaalta en halua paljastaa yksityisiä asioitani muille.. tai sitten huomaamattani annan signaalia muille että muut eivät kiinnosta minua? Joskus harvoin kun olen iloinen, on kanssakäyminen muiden kanssa helpompaa.. Olenkin miettinyt että miksi iloisena ottaa helpommin kontaktia ja saa sitä myös muilta, kun naama perus lukemilla? Miksi elämään kuuluvat surut tai ilottomuus pitää sosiaalisissa tilanteissa peittää? Ehkä olen sosiaalisesti kömpelö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IRL 90% viestinnästä on sanatonta, täällä 100% on kirjallista.
Tarkoitatko tuolla 90%:lla jotain kuurojen viestintää? Kyllä minä ainakin olen aika laiska viestimään muulla kuin suulla. Pokkakin pitää, joten turha lueskella naamasta liikoja viestejä.
That is your problem. T. Samanlainen
Läpsäytä ensi kerralla avokämmenellä poskille. Kyllä ne sitten kuuntelee.