Joulumania

Makoilen täällä sängyn päällä ja lueskelen. Mies imuroi osan huushoollista ja itse jatkan sitten huomenna. Yhtään lahjaa emme osta toisellemme ( emme ole ostaneet koskaan, noin 30 v.) emmekä jo aikuiselle lapsellemme. Lapselle kyllä ostettiin, kun hän asui kotona. Rahasta ei ole kyse. Ostaminen, nurkkien täyttäminen tarpeettomalla roinalla ei vain kiinnosta. Hyvään ruokaan satsaamme. Olen vähitellen tehnyt kiirreettä laatikot raakapakastanut ne. Mies huolehtii kinkusta. Hoppua ei mihinkään. Onko se niin, että mitä vähemmän sitä rahaa on, niin sitä suurempi himo tavaraan ja ostamiseen on? Ja tässähän se ainaisen rahattomuuden kierre on valmiina. Uskokaa jo! Se on se hetken häivähdys, kun lahja tekee tyytyväiseksi. Ja sen jälkeen ontto olo. Ja se tyhjyts ei täyty tavaroita ostamalla. En ole uskovainen, joten en tässä jeesustele.