Apua, onko minusta tulossa erakko, sosiaalinen hylkiö?

Nyt säiden lämmettyä olen alkanut käydä alueemme leikkipuistossa jossa en ole aikaisemmin käymyt. Tuntuu hieman yksinäiseltä kun muut mammat on porukoissaan ja niillä on ihan omat juttunsa ja ne katsoo uutta tyyppiä pitkään. Mutta pahinta tässä on että minulla ei ole pienintäkään halua edes tutustua kehenkään, olen vain tyytyväinen kun saan olla omissa oloissani ja nautisekella auringon lämmöstä penkillä istuen kenenkään häiritsemättä. Huolestuttavaako?

Olen nyt ollut kotona hoitovapaalla kaksi vuotta taaperon kanssa ja minusta on tullut hyvää vauhtia ihmiskammoinen erakko :-( On minulla toki ystäviä, joihin pidän säännöllisesti yhteyttä ja oma perhe on tosi tärkeä mutta se vähän huolestuttaa, etten millään jaksa tai viitsi tutustua uusiin ihmisiin vaan olen mielummin omissa oloissani lapsen kanssa esim. juuri puistossa. Esikoisen kanssa oli ihan eri juttu, silloin kaipasin muita mammoja kovasti seurakseni.

Lisäksi olen huomannut että kaikki pinnalliset juhlat yms. bileet tuntuvat ällöttävän teennäisiltä ja ihmiset hölmöiltä. Siksi olen vaan tyytyväinen jos ei tarvitse lähteä mihinkään kissanristiäisiin vaan saa rauhassa möllöttää kotosalla perheen kanssa. Mikähän minua vaivaa? Onko kaltaisiani muita?