Joulukuusen hakeminen metsästä onko itsekästä

Vierailija kirjoitti:

Se kuusi saa kokea edes jotain erityistä elämänsä aikana. Pääsee pois juuriltaan. Saa nähdä "maailmaa". On ihailun kohteena. Saa koristeita ympärilleen. Saa päättää päivänsä loistonsa huipulla. Muut kuuset viettävät elämänsä samassa paikassa, mitään näkemättä ja kokematta, aina samaa päivästä toiseen. Lopulta lahoaa tai hakataan alas kokien karmeat viimeiset hetket koneiden kynsissä ja hampaissa.

Tämä on nyt kovin inhimillistävästä näkökulmasta. Miksi kuusi välittäisi koristeista ja ihailusta? (Etenkään silloin, kun on hitaasti kuolemassa nälkään, kuivuuteen ja kuumuuteen.) Ja luulenpa, että kaikkein vähiten se välittäisi siirtyä ja "nähdä" uusia paikkoja, puille kun on kerrassaan perustavanlaatuisen luonteenomaista olla nimenomaan yhdessä paikassa koko elämänsä.

Verrataan eläimiin: kun eläimille tavoitellaan onnellista elämää, niille ainakin yritetään järjestää niin luonnonmukaiset ja lajinmukaiset olot kuin suinkin. Et tee possusta onnellista liian pienessä karsinassa siten, että koristat sen kultakruunulla.