Vaimo aikoo lähteä jouluksi pois ja viedä lapset mennessään.
Niin. Hän on ihan syystä ja ymmärrettävästi uupunut sekä kykenemätön tekemään joulun eteen mitään. Minä olen ennenkin vastannut kokonaan ruoista ja osaltani koristelusta ja siivouksesta. Nyt olen luvannut hoitaa kaiken jos tarttee. Reunaehdolla, että tänään on vielä iltaan asti töitä joten teen mitä kykenen kolmessa päivässä aatto mukaan lukien.
Siitä huolimatta vaimo potee jotain ahdistusta jouluvalmisteluista eikö luota minuun. Ennkuulenma kykene enkä osaa siivota sillä täydellisen perusteellisella tavalla kuin pitäisi, alkaen esim jääkaapin puhdistamisesta.
Niinpä siis hän aikoo jättää joulun kotona kokonaan väliin ja mennä lasten kanssa äidilleen valmiiseen pöytään. En nyt vaan hiffaa koko jutussa järjen häivää. Miksi viedä multa ja lapsilta jouluilo jonkun hemmetin jääkaapin pesun ja pakastimen sulatuksen takia?
Joulupukkiiin oli jo tilattu. Ei se sinne kauaskasn kerkeä. Vietänkö minä nyt sitten joulun kaksin pukin kanssa?
Kommentit (14)
Ei saisi nauraa, mutta kuvittelen, kuinka vietät joulusi pukin kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Joko vaimo lähtee yksin tai sitte sinäkin meet anoppilaan. Et sinä nyt yksiksesi voi jäädä.
Pakko, kun on kotieläimiä eikä tällä varoitusajalla jouluksi varsinkaan saa tuuraajaa niitä hoitamaan.
Äidillä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa ottaa lapsia mukaansa.
Jaa-a. Jos on kovat standardit kunnolliselle joululle niin alkaahan tässä kiire olla.
Jos perussiivous ja yksinkertaiset/kaupan ruoat riittää, niin hyvin ehtii.
Voi olla että teillä on oikeasti joku muu ongelma kuin joulu.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Jos on kovat standardit kunnolliselle joululle niin alkaahan tässä kiire olla.
Jos perussiivous ja yksinkertaiset/kaupan ruoat riittää, niin hyvin ehtii.
Voi olla että teillä on oikeasti joku muu ongelma kuin joulu.
Nykynaisen itsekyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko vaimo lähtee yksin tai sitte sinäkin meet anoppilaan. Et sinä nyt yksiksesi voi jäädä.
Pakko, kun on kotieläimiä eikä tällä varoitusajalla jouluksi varsinkaan saa tuuraajaa niitä hoitamaan.
Mä voin tulla.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Jos on kovat standardit kunnolliselle joululle niin alkaahan tässä kiire olla.
Jos perussiivous ja yksinkertaiset/kaupan ruoat riittää, niin hyvin ehtii.
Voi olla että teillä on oikeasti joku muu ongelma kuin joulu.
Kyllä ehtii, ja itse olen yrittänyt viestiä, että niitä standardeja voisi vähän höllätä vaikka tilapäisesti tämän yhden joulun ajaksikin, kun ne ovat ainoastaan itse itselle asetettuja, eikä niistä kukaan tuomitse. Ihan sen mukaan siis että tehdään mitä kyetään ja hyväksytään pieni epätäydellisyys. Mutta se kyllä ei ole hänen vahvuuksiaan ollut koskaan.
Maailma ei kaadu eikä lasten elämä pilaannu sillä, jos syödään kaupan laatikot eikä komeron peränurkkaa ole siivottu ollenkaan. Tuossa vain nyt on jotain sellaista mitä en täysin ymmärrä, ylisuuret odotukset ja huonon äitiyden syyllisyys ja muuta ristiriitaa. Tai siis tavallaan ymmärränkin, mutta en sitä, miksei niistä yritä päästä yli. Minusta syyllisyyteen ei ole aihetta jos tekee voitavansa jaksamisen ja käytännön pakottamissa rajoissa, mutta sen sijaan homman heittäminen lekkeriksi ja turha kohellus enemmänkin tuottaa harmia kaikille.
Muita ongelmiahan toki riittää vaikka koko kylälle jaettavaksi. Ne vaikuttavat kaikkeen, myös joulun tuomaan lisästressiin, ilman muuta. Siitä huolimatta olen sitä mieltä että parhaansa tekeminen riittää isoissakin kisoissa, miksei sitten pienessä juhlapyhinnässä. Hitto sentään, on varmasti Suomessakin perheitä, joissa mietitään, onko varaa joulukinkkuun ja selvitäänkö joulusta ilman että kukaan joutuu putkaan tai sairaalaan. Ja on paljon ihimisiä, joilla ei ole perhettä tai ovat siitä jostain syystä erossa, mutta kaipaisivat moista. Minusta suhteellisuudentaju on tärkeä työkalu elämässä. Voisi puutteellisuuden ja epäkohtien sijaan kiinnittää huomiota siihen, mikä on hyvin ja mitä saa aikaiseksi vastuksista huolimatta ja olla edes jotenkin tyytyväinen tai kiitollinen hyvistä puolista asioissa. Mutta taitaa olla tämä sama oireyhtymä aika monien muidenkin ongelmiemme takana. Hänelle ei koskaan tule riittämään epätäydellinen hyvä. Joulun lisäksi myöskään parisuhteessa tai perhe-elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko vaimo lähtee yksin tai sitte sinäkin meet anoppilaan. Et sinä nyt yksiksesi voi jäädä.
Pakko, kun on kotieläimiä eikä tällä varoitusajalla jouluksi varsinkaan saa tuuraajaa niitä hoitamaan.
Mä voin tulla.
Se olisi todella kilttiä, jaloa ja uhrautuvaista.
Vierailija kirjoitti:
Äidillä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa ottaa lapsia mukaansa.
Ei tietenkään, mutta en halua myöskään asiasta riidellä jo ihan lastenkaan takia, ja jos se auttaa vaimoa saamaan jonkinlaista mielenrauhaa jouluksi, niin vastentahtoisesti sen hänelle suon. Mielummin pahoitan oman mieleni kun kenenkään muun perheessä, varsinkaan lasten. Jos on pakko valita, ovatko he isän vai äidin kanssa, niin silloin vaimon henkinen hyvinvointi ratkaisee.
Eli joulua ei voi viettää kotona, kun jääkaappiakaan ei siivota kunnolla, mutta joulun jälkeen se siivoamaton jääkaappi ei taas haittaa? Ei tosiaan ole järjen hiventä. Reilua olisi jättää edes lapset sun seuraksi, jos olet eläinten takia kiinni. Hänhän ei kuitenkaan sitten yksin joulua vietä.
Kuulostat fiksulta ja ajattelevaiselta mieheltä (jos nyt olet mies...). Miten kaukana anoppila on, voisitko käydä siellä päiväseltään eläinten aamu- ja iltahommien välissä? Itse ajattelen joulutohinoista hyvin pitkälti kuten sinäkin. Kun lapsuusaika on mennyt seuratessa (ja isompana auttaessa), kun joka verho ja matto pitänyt vaihtaa, joka komero puunata, tehdä itse kaikki laatikot ja muut ruuat ja leivonnaiset jne. Ja valvoa aamukolmeen kaikkea "pakollista" tehden. Ja oikeasti olisi ollut kiva vaikka pelailla jonakin iltana yhdessä kaupan pipareita mussuttaen. Siksipä omassa kodissa mennään minimillä eli sellaista ruokaa (ja tarvittaessa kaupan valmiina tai puolivalmiina), mistä tykätään, siivotaan perussiivous,
Joko vaimo lähtee yksin tai sitte sinäkin meet anoppilaan. Et sinä nyt yksiksesi voi jäädä.