Vaimo ei ole vielä aloittanut joulupöydän valmisteluja

huono. ihan helvetin huono. 0/5, yritä ensi kerralla enemmän.

Heh heh ....joku tähänkin tarttuu ;D

Josko ihan itse raahaat peppusi, oli sitten söpö tai ei, kinkunhankintaa ja hyörimään keittiöön.

Onko aloittanut edes pöydänjalkojen sorvaamista? Tulee kiire pöytälevyn hionnan ja lakkaamisen kanssa.

Hei, se eukkos on vaihtamassa autoon renkaita. Sitä pitää tehdä hirveän usein ainakin mitä oon täältä palstamiesten jutuista oppinut.

Sama homma meillä. On kyllä ostanut hirveän määrän ulkotulia. Äsken pihalta kuului moottorisahan ääni ja kun menin katsomaan, vaimo teki siellä jätkänkynttilöitä. No ihan söpöltä se peppu näytti työhaalareissakin.

Toi oli kyllä aika hyvä. Onnittelut järkevästä vaimosta. Kunpa kaikki tekisivät noin!

Toivottavasti teillä ei ole tyttöjä. Millaisen naisen mallin antaa pienelle tytölle kun äiti ei ole työn touhussa keittiössä vaan loikoilee sohvalla joulunakin?

Vierailija kirjoitti:

huono. ihan helvetin huono. 0/5, yritä ensi kerralla enemmän.

Minusta tuo ei ansaitse edes 0/5 - oli se niin huono.

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

Tilasin valmiit riisipuurot, laatikot, kinkkuviipaleet, rosollit, joulutortut yms  kotiinkuljetuksella. Toimitus tulee aattoaamuna klo 9-12. Äläpä siis vielä murehdi. Ikävä kyllä eivät toimita alkoholipitoisia juomia, joten tänä jouluna saat alkoholitonta olutta. Samalle se onneksi maistuu. 

t. Vaimosi

Vierailija kirjoitti:

Sama homma meillä. On kyllä ostanut hirveän määrän ulkotulia. Äsken pihalta kuului moottorisahan ääni ja kun menin katsomaan, vaimo teki siellä jätkänkynttilöitä. No ihan söpöltä se peppu näytti työhaalareissakin.

Sama täällä! Koko päivän olen huhkinut ja tehnyt joulua. Lintulaudankin laitoin lasten kanssa kuntoon.

Ei kärsi jättää mitään aatolle, koska silloin pitää lämmittää sauna. Puhumattakaan arvaamattomista lumitöistä. Se on iso homma, jos sattuu satamaan lunta.

T. Vaimo minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

No mitäpä luulet. Taannoin riidellessä opin, että meillä, ihan oikeasti, tämä ei ole vitsailua, edes sarkasmia, ON vain kahdenlaisia (koti-)töitä. Yhteisiä ja miehen. Tulee huutoa, jos ne yhteiset eivät jakaudu tasan tai mieluiten enimmäkseen miehen kontolle. Koska on kuulemma niin rankkaa, jos joutuu kantamaan päävastuu jostain osa-alueesta, kuten pyykinpesu (siis siitä huolimatta että minäkin pesen ja käsittelen pyykkiä, mutta aikataulusyistä vaimo tekee sitä useammin). Pyykinpesun raskas taakka kuulemma näivettää koko parisuhteen, koska se syö niin tuhottomasti aikaa ja rasittaa päätä. Tosin minä olen kellottanut, että siihen menee osapuilleen 25 min aktiivista aikaa per koneellinen, huomioiden lajittelu ennen pesua, koneen täyttö, kuivamaan ripustaminen ja kuivien kaapitus. Työmäärä ei ole ongelma kun on kodinkoneet. Aikataulutus on ainut asia, joka vaatii aina vähän miettimistä.

Isoin ongelma kai on asenne ja omituinen täydellisyydentavoittelu. Olemme mm. eri linjoilla siitä, kuinka usein on tarpeen näennäissiivota esimerkiksi imuroimalla 1/3 lattia-alasta, tai siitä, pitääkö pyykkiä pestä silloin kun saa jo vajaan koneellisen, vai vasta sitten, kun puhtaat tekstiilit uhkaavat huveta, siis jos ja kun ei ole mielettömästi joutoaikaa, vaan kiire kaiken arkielämän suhteen niin että yhden tekemiseen käytetty aika on pois jostain muusta askareesta tai työstä.

Viime päivinä oli myös minun vikani, ja puolen tunnin sireenihuutamisen arvoista, kun yöllä satoi lunta, jolloin aamulla piti kolata liittymästä auran työntämä penkka pois, että pääsi käppänäautolla viemään lapsia. Itsehän totesin tilanteen jo edellisiltana olevan tämä, ja että aamulla pitää käyttää isompaa nelivetoautoa, koska illalla tehty lumityö on turhaa ja aamulla taas ei ehdi kunnolla. Mutta ajattelin väärin, koska on kai periaatekysymys, että lapset PITÄÄ viedä käppänällä ja lumityöt PITÄÄ olla maagisesti tehty siihen mennessä. Ansaitsin huudot tietenkin, koska lumityöt ovat sellainen miesten työ. Laistin velvollisuuteni toteuttaa hänen päässään asuvia ehdottomia periaatekysymyksiä. Joiden olemassaolo tosin valkeni vasta jälkikäteen, mutta sitäkin raikuvammin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huono. ihan helvetin huono. 0/5, yritä ensi kerralla enemmän.

Minusta tuo ei ansaitse edes 0/5 - oli se niin huono.

Samaa mieltä. Lähinnä myötähäpeää herättää että joku jaksaa tänne tällaista rustailla. Alakoululaisen tasoa.

Jos meinaa provota, niin vähän edes yritystä peliin hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

No mitäpä luulet. Taannoin riidellessä opin, että meillä, ihan oikeasti, tämä ei ole vitsailua, edes sarkasmia, ON vain kahdenlaisia (koti-)töitä. Yhteisiä ja miehen. Tulee huutoa, jos ne yhteiset eivät jakaudu tasan tai mieluiten enimmäkseen miehen kontolle. Koska on kuulemma niin rankkaa, jos joutuu kantamaan päävastuu jostain osa-alueesta, kuten pyykinpesu (siis siitä huolimatta että minäkin pesen ja käsittelen pyykkiä, mutta aikataulusyistä vaimo tekee sitä useammin). Pyykinpesun raskas taakka kuulemma näivettää koko parisuhteen, koska se syö niin tuhottomasti aikaa ja rasittaa päätä. Tosin minä olen kellottanut, että siihen menee osapuilleen 25 min aktiivista aikaa per koneellinen, huomioiden lajittelu ennen pesua, koneen täyttö, kuivamaan ripustaminen ja kuivien kaapitus. Työmäärä ei ole ongelma kun on kodinkoneet. Aikataulutus on ainut asia, joka vaatii aina vähän miettimistä.

Isoin ongelma kai on asenne ja omituinen täydellisyydentavoittelu. Olemme mm. eri linjoilla siitä, kuinka usein on tarpeen näennäissiivota esimerkiksi imuroimalla 1/3 lattia-alasta, tai siitä, pitääkö pyykkiä pestä silloin kun saa jo vajaan koneellisen, vai vasta sitten, kun puhtaat tekstiilit uhkaavat huveta, siis jos ja kun ei ole mielettömästi joutoaikaa, vaan kiire kaiken arkielämän suhteen niin että yhden tekemiseen käytetty aika on pois jostain muusta askareesta tai työstä.

Viime päivinä oli myös minun vikani, ja puolen tunnin sireenihuutamisen arvoista, kun yöllä satoi lunta, jolloin aamulla piti kolata liittymästä auran työntämä penkka pois, että pääsi käppänäautolla viemään lapsia. Itsehän totesin tilanteen jo edellisiltana olevan tämä, ja että aamulla pitää käyttää isompaa nelivetoautoa, koska illalla tehty lumityö on turhaa ja aamulla taas ei ehdi kunnolla. Mutta ajattelin väärin, koska on kai periaatekysymys, että lapset PITÄÄ viedä käppänällä ja lumityöt PITÄÄ olla maagisesti tehty siihen mennessä. Ansaitsin huudot tietenkin, koska lumityöt ovat sellainen miesten työ. Laistin velvollisuuteni toteuttaa hänen päässään asuvia ehdottomia periaatekysymyksiä. Joiden olemassaolo tosin valkeni vasta jälkikäteen, mutta sitäkin raikuvammin. 

ja tuollaisen kanssa olet mennyt perheen perustamaan? Onnittelut loistavista elämänvalinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

No mitäpä luulet. Taannoin riidellessä opin, että meillä, ihan oikeasti, tämä ei ole vitsailua, edes sarkasmia, ON vain kahdenlaisia (koti-)töitä. Yhteisiä ja miehen. Tulee huutoa, jos ne yhteiset eivät jakaudu tasan tai mieluiten enimmäkseen miehen kontolle. Koska on kuulemma niin rankkaa, jos joutuu kantamaan päävastuu jostain osa-alueesta, kuten pyykinpesu (siis siitä huolimatta että minäkin pesen ja käsittelen pyykkiä, mutta aikataulusyistä vaimo tekee sitä useammin). Pyykinpesun raskas taakka kuulemma näivettää koko parisuhteen, koska se syö niin tuhottomasti aikaa ja rasittaa päätä. Tosin minä olen kellottanut, että siihen menee osapuilleen 25 min aktiivista aikaa per koneellinen, huomioiden lajittelu ennen pesua, koneen täyttö, kuivamaan ripustaminen ja kuivien kaapitus. Työmäärä ei ole ongelma kun on kodinkoneet. Aikataulutus on ainut asia, joka vaatii aina vähän miettimistä.

Isoin ongelma kai on asenne ja omituinen täydellisyydentavoittelu. Olemme mm. eri linjoilla siitä, kuinka usein on tarpeen näennäissiivota esimerkiksi imuroimalla 1/3 lattia-alasta, tai siitä, pitääkö pyykkiä pestä silloin kun saa jo vajaan koneellisen, vai vasta sitten, kun puhtaat tekstiilit uhkaavat huveta, siis jos ja kun ei ole mielettömästi joutoaikaa, vaan kiire kaiken arkielämän suhteen niin että yhden tekemiseen käytetty aika on pois jostain muusta askareesta tai työstä.

Viime päivinä oli myös minun vikani, ja puolen tunnin sireenihuutamisen arvoista, kun yöllä satoi lunta, jolloin aamulla piti kolata liittymästä auran työntämä penkka pois, että pääsi käppänäautolla viemään lapsia. Itsehän totesin tilanteen jo edellisiltana olevan tämä, ja että aamulla pitää käyttää isompaa nelivetoautoa, koska illalla tehty lumityö on turhaa ja aamulla taas ei ehdi kunnolla. Mutta ajattelin väärin, koska on kai periaatekysymys, että lapset PITÄÄ viedä käppänällä ja lumityöt PITÄÄ olla maagisesti tehty siihen mennessä. Ansaitsin huudot tietenkin, koska lumityöt ovat sellainen miesten työ. Laistin velvollisuuteni toteuttaa hänen päässään asuvia ehdottomia periaatekysymyksiä. Joiden olemassaolo tosin valkeni vasta jälkikäteen, mutta sitäkin raikuvammin. 

Meillä taas oltiin epämääräisen nyreitä kun en kolmeen päivään ollut kokannut kotoa. Minä syön lounaan töissä mutta mies ei joten en edes tarvitsisi illalla lämmintä ruokaa , mutta usein laitan miehen iloksi ja koska nautin ruoanlaitosta. Mut nyt oli kolme päivää omilla kokkauksilla ja oli niin väärin kohdeltu mies.

Kannattaisi tarkistaa suunnitemat ja varmistaa, että pöydänjalkoja on riittävästi. Muuten kaatuu koko kyhäelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

No mitäpä luulet. Taannoin riidellessä opin, että meillä, ihan oikeasti, tämä ei ole vitsailua, edes sarkasmia, ON vain kahdenlaisia (koti-)töitä. Yhteisiä ja miehen. Tulee huutoa, jos ne yhteiset eivät jakaudu tasan tai mieluiten enimmäkseen miehen kontolle. Koska on kuulemma niin rankkaa, jos joutuu kantamaan päävastuu jostain osa-alueesta, kuten pyykinpesu (siis siitä huolimatta että minäkin pesen ja käsittelen pyykkiä, mutta aikataulusyistä vaimo tekee sitä useammin). Pyykinpesun raskas taakka kuulemma näivettää koko parisuhteen, koska se syö niin tuhottomasti aikaa ja rasittaa päätä. Tosin minä olen kellottanut, että siihen menee osapuilleen 25 min aktiivista aikaa per koneellinen, huomioiden lajittelu ennen pesua, koneen täyttö, kuivamaan ripustaminen ja kuivien kaapitus. Työmäärä ei ole ongelma kun on kodinkoneet. Aikataulutus on ainut asia, joka vaatii aina vähän miettimistä.

Isoin ongelma kai on asenne ja omituinen täydellisyydentavoittelu. Olemme mm. eri linjoilla siitä, kuinka usein on tarpeen näennäissiivota esimerkiksi imuroimalla 1/3 lattia-alasta, tai siitä, pitääkö pyykkiä pestä silloin kun saa jo vajaan koneellisen, vai vasta sitten, kun puhtaat tekstiilit uhkaavat huveta, siis jos ja kun ei ole mielettömästi joutoaikaa, vaan kiire kaiken arkielämän suhteen niin että yhden tekemiseen käytetty aika on pois jostain muusta askareesta tai työstä.

Viime päivinä oli myös minun vikani, ja puolen tunnin sireenihuutamisen arvoista, kun yöllä satoi lunta, jolloin aamulla piti kolata liittymästä auran työntämä penkka pois, että pääsi käppänäautolla viemään lapsia. Itsehän totesin tilanteen jo edellisiltana olevan tämä, ja että aamulla pitää käyttää isompaa nelivetoautoa, koska illalla tehty lumityö on turhaa ja aamulla taas ei ehdi kunnolla. Mutta ajattelin väärin, koska on kai periaatekysymys, että lapset PITÄÄ viedä käppänällä ja lumityöt PITÄÄ olla maagisesti tehty siihen mennessä. Ansaitsin huudot tietenkin, koska lumityöt ovat sellainen miesten työ. Laistin velvollisuuteni toteuttaa hänen päässään asuvia ehdottomia periaatekysymyksiä. Joiden olemassaolo tosin valkeni vasta jälkikäteen, mutta sitäkin raikuvammin. 

ja tuollaisen kanssa olet mennyt perheen perustamaan? Onnittelut loistavista elämänvalinnoista.

Nämä jutut ovat ilmenneet jälkikäteen ja kehittyneet salakavalasti. Ei niitä aikanaan voinut ennakoida. Lisäksi kaikenlaista kaunaa ja katkeruutta on keräilty ensin yli vuosikymmenen ajan salassa, sanaakaan sanomatta, vain, jotta pahan paikan tullen voi sitten ryöpsäyttää kerralla täyslaidallisen. Tein kuulema kovasti väärin joskus vuonna noin 2005 erään elämänvalinnan suhteen, joka pilasi hänen tulevaisuutensa, hän kertoi minulle vuonna 2018. Lisäksi hän olisi halunnut kuulemma lapsia vuosikausia aikaisemmin kuin edes otti asian puheeksi, ja se on tietysti minun syyni, että en osannut sitä arvata ja tehdä aloitetta keskustella lasten hankinnasta esim. 5 vuotta aiemmin. Siinäkin meni elämä pilalle kun teimme lapset liian vanhoina, nyt ei jää kuulemma sitä paljon odotettua omaa aikaa sitten aikuisiällä enää tarpeeksi.

Tiedostan toki erittäin hyvin mitenkä toivoton tämä parisuhde on. Ei sitä tarvitse erikseen kertoa. Ajattelin vain tuoda yksittäisesimerkin siitä, että näitä trolliavauksen/jatkokommenttien mukaisia juttuja voi ihan oikeassa elämässäkin käydä. Meitä on monenlaisia täällä pallolla tallustelemassa. Yleistää ei tietenkään pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

No mitäpä luulet. Taannoin riidellessä opin, että meillä, ihan oikeasti, tämä ei ole vitsailua, edes sarkasmia, ON vain kahdenlaisia (koti-)töitä. Yhteisiä ja miehen. Tulee huutoa, jos ne yhteiset eivät jakaudu tasan tai mieluiten enimmäkseen miehen kontolle. Koska on kuulemma niin rankkaa, jos joutuu kantamaan päävastuu jostain osa-alueesta, kuten pyykinpesu (siis siitä huolimatta että minäkin pesen ja käsittelen pyykkiä, mutta aikataulusyistä vaimo tekee sitä useammin). Pyykinpesun raskas taakka kuulemma näivettää koko parisuhteen, koska se syö niin tuhottomasti aikaa ja rasittaa päätä. Tosin minä olen kellottanut, että siihen menee osapuilleen 25 min aktiivista aikaa per koneellinen, huomioiden lajittelu ennen pesua, koneen täyttö, kuivamaan ripustaminen ja kuivien kaapitus. Työmäärä ei ole ongelma kun on kodinkoneet. Aikataulutus on ainut asia, joka vaatii aina vähän miettimistä.

Isoin ongelma kai on asenne ja omituinen täydellisyydentavoittelu. Olemme mm. eri linjoilla siitä, kuinka usein on tarpeen näennäissiivota esimerkiksi imuroimalla 1/3 lattia-alasta, tai siitä, pitääkö pyykkiä pestä silloin kun saa jo vajaan koneellisen, vai vasta sitten, kun puhtaat tekstiilit uhkaavat huveta, siis jos ja kun ei ole mielettömästi joutoaikaa, vaan kiire kaiken arkielämän suhteen niin että yhden tekemiseen käytetty aika on pois jostain muusta askareesta tai työstä.

Viime päivinä oli myös minun vikani, ja puolen tunnin sireenihuutamisen arvoista, kun yöllä satoi lunta, jolloin aamulla piti kolata liittymästä auran työntämä penkka pois, että pääsi käppänäautolla viemään lapsia. Itsehän totesin tilanteen jo edellisiltana olevan tämä, ja että aamulla pitää käyttää isompaa nelivetoautoa, koska illalla tehty lumityö on turhaa ja aamulla taas ei ehdi kunnolla. Mutta ajattelin väärin, koska on kai periaatekysymys, että lapset PITÄÄ viedä käppänällä ja lumityöt PITÄÄ olla maagisesti tehty siihen mennessä. Ansaitsin huudot tietenkin, koska lumityöt ovat sellainen miesten työ. Laistin velvollisuuteni toteuttaa hänen päässään asuvia ehdottomia periaatekysymyksiä. Joiden olemassaolo tosin valkeni vasta jälkikäteen, mutta sitäkin raikuvammin. 

Meillä taas oltiin epämääräisen nyreitä kun en kolmeen päivään ollut kokannut kotoa. Minä syön lounaan töissä mutta mies ei joten en edes tarvitsisi illalla lämmintä ruokaa , mutta usein laitan miehen iloksi ja koska nautin ruoanlaitosta. Mut nyt oli kolme päivää omilla kokkauksilla ja oli niin väärin kohdeltu mies.

Näin miehenä minun on aika helppoa ja turvallista sanoa, että ääliöys painottuu varmaan enemmältikin oman sukupuoleni kontolle. Se ei liene mikään iso paljastus. Eikä näissä kannata sukupuolistereotypioita alkaa mitenkään käsittelemäänkään, kuten trolliavaus mitä ilmeisimmin pyrkii lietsomaan. Provonahan se on lapsellinen, mutta paras isku suojausten läpi provoilijoille on olla lähtemättä mukaan provoiluun sen enempää kuin trollaustappeluun, vaan kääntää keskustelu asialliseksi. IMHO vain. :)

Mitä tuohon kokkailuun tulee, niin minä miehenä olen pääasiassa omilla ruoillani. Minulla on tietty perusruokavalio ja jostain syystä se ei juurikaan mätsää vaimon mielestä ehdottoman noudatettavaan muun perheen perusruokavalioon. Esimerkiksi kun minä en juurikaan voi syödä viljatuotteita, vaimon mielestä on silti ehdotonta, että aamupala lapsille on oltava viljapohjaista. Siispä jompi kumpi vanhemmista tekee lasten aamupalan erikseen ja minä omani erikseen. Asiassa ironinen twisti on se, että vaimo ei viitsi esimerkiksi valmistaa puuroa kunnolla. Paketissa on ohje, kyllä, ja hän tietää sen, mutta hän on kovin kärsimätön, joten hän suorittaa puuronkeiton tietoisesti vuoksi väärin, niin, että lopputulos on mauton lima, jota lapsetkaan eivät huoli.

Joka aamu, kun on hänen vuoronsa puuro keittää, hän siis tekee mikropäätöksen, että ei halua tehdä kunnolla sitä puuroa. Sitten alkaa marttyyrinulina, kun hänen tekemänään lapset ei syö ruokaa ja kuinka hän ei osaa ja on huono äiti ja miksi hänen pitää tehdä tätä, kun ei se onnistu, miksei kukaan muu tee mitään. Viskellessään lautasia ja lusikoita suutuspäissään kovalla kolinalla pöytään, hän messuaa lapsille näitäkin syyllistäen, että tulkaapa syömään äidin tekemää pahaa puuroa, vaikka sama se on, kun ei tätä huonoa puuroa kukaan huoli. Kun tätä on jatkunut vuosia, arvatkaapa, onko lapsilla pieniä ennakkoluuloja äidin puuroja kohtaan. Mutta puuro on velvollisuus, josta ei voi laistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on ongelma nyky-yhteiskunnassa. Naiset ei tee enää naisten töitä mutta kuka keksii kuka ne sitten tekee? Robotit toki pitkässä juoksussa, mutta joululaatikkorobottia ei vaan ole vielä saatavilla.

No mitäpä luulet. Taannoin riidellessä opin, että meillä, ihan oikeasti, tämä ei ole vitsailua, edes sarkasmia, ON vain kahdenlaisia (koti-)töitä. Yhteisiä ja miehen. Tulee huutoa, jos ne yhteiset eivät jakaudu tasan tai mieluiten enimmäkseen miehen kontolle. Koska on kuulemma niin rankkaa, jos joutuu kantamaan päävastuu jostain osa-alueesta, kuten pyykinpesu (siis siitä huolimatta että minäkin pesen ja käsittelen pyykkiä, mutta aikataulusyistä vaimo tekee sitä useammin). Pyykinpesun raskas taakka kuulemma näivettää koko parisuhteen, koska se syö niin tuhottomasti aikaa ja rasittaa päätä. Tosin minä olen kellottanut, että siihen menee osapuilleen 25 min aktiivista aikaa per koneellinen, huomioiden lajittelu ennen pesua, koneen täyttö, kuivamaan ripustaminen ja kuivien kaapitus. Työmäärä ei ole ongelma kun on kodinkoneet. Aikataulutus on ainut asia, joka vaatii aina vähän miettimistä.

Isoin ongelma kai on asenne ja omituinen täydellisyydentavoittelu. Olemme mm. eri linjoilla siitä, kuinka usein on tarpeen näennäissiivota esimerkiksi imuroimalla 1/3 lattia-alasta, tai siitä, pitääkö pyykkiä pestä silloin kun saa jo vajaan koneellisen, vai vasta sitten, kun puhtaat tekstiilit uhkaavat huveta, siis jos ja kun ei ole mielettömästi joutoaikaa, vaan kiire kaiken arkielämän suhteen niin että yhden tekemiseen käytetty aika on pois jostain muusta askareesta tai työstä.

Viime päivinä oli myös minun vikani, ja puolen tunnin sireenihuutamisen arvoista, kun yöllä satoi lunta, jolloin aamulla piti kolata liittymästä auran työntämä penkka pois, että pääsi käppänäautolla viemään lapsia. Itsehän totesin tilanteen jo edellisiltana olevan tämä, ja että aamulla pitää käyttää isompaa nelivetoautoa, koska illalla tehty lumityö on turhaa ja aamulla taas ei ehdi kunnolla. Mutta ajattelin väärin, koska on kai periaatekysymys, että lapset PITÄÄ viedä käppänällä ja lumityöt PITÄÄ olla maagisesti tehty siihen mennessä. Ansaitsin huudot tietenkin, koska lumityöt ovat sellainen miesten työ. Laistin velvollisuuteni toteuttaa hänen päässään asuvia ehdottomia periaatekysymyksiä. Joiden olemassaolo tosin valkeni vasta jälkikäteen, mutta sitäkin raikuvammin. 

Meillä taas oltiin epämääräisen nyreitä kun en kolmeen päivään ollut kokannut kotoa. Minä syön lounaan töissä mutta mies ei joten en edes tarvitsisi illalla lämmintä ruokaa , mutta usein laitan miehen iloksi ja koska nautin ruoanlaitosta. Mut nyt oli kolme päivää omilla kokkauksilla ja oli niin väärin kohdeltu mies.

Näin miehenä minun on aika helppoa ja turvallista sanoa, että ääliöys painottuu varmaan enemmältikin oman sukupuoleni kontolle. Se ei liene mikään iso paljastus. Eikä näissä kannata sukupuolistereotypioita alkaa mitenkään käsittelemäänkään, kuten trolliavaus mitä ilmeisimmin pyrkii lietsomaan. Provonahan se on lapsellinen, mutta paras isku suojausten läpi provoilijoille on olla lähtemättä mukaan provoiluun sen enempää kuin trollaustappeluun, vaan kääntää keskustelu asialliseksi. IMHO vain. :)

Mitä tuohon kokkailuun tulee, niin minä miehenä olen pääasiassa omilla ruoillani. Minulla on tietty perusruokavalio ja jostain syystä se ei juurikaan mätsää vaimon mielestä ehdottoman noudatettavaan muun perheen perusruokavalioon. Esimerkiksi kun minä en juurikaan voi syödä viljatuotteita, vaimon mielestä on silti ehdotonta, että aamupala lapsille on oltava viljapohjaista. Siispä jompi kumpi vanhemmista tekee lasten aamupalan erikseen ja minä omani erikseen. Asiassa ironinen twisti on se, että vaimo ei viitsi esimerkiksi valmistaa puuroa kunnolla. Paketissa on ohje, kyllä, ja hän tietää sen, mutta hän on kovin kärsimätön, joten hän suorittaa puuronkeiton tietoisesti vuoksi väärin, niin, että lopputulos on mauton lima, jota lapsetkaan eivät huoli.

Joka aamu, kun on hänen vuoronsa puuro keittää, hän siis tekee mikropäätöksen, että ei halua tehdä kunnolla sitä puuroa. Sitten alkaa marttyyrinulina, kun hänen tekemänään lapset ei syö ruokaa ja kuinka hän ei osaa ja on huono äiti ja miksi hänen pitää tehdä tätä, kun ei se onnistu, miksei kukaan muu tee mitään. Viskellessään lautasia ja lusikoita suutuspäissään kovalla kolinalla pöytään, hän messuaa lapsille näitäkin syyllistäen, että tulkaapa syömään äidin tekemää pahaa puuroa, vaikka sama se on, kun ei tätä huonoa puuroa kukaan huoli. Kun tätä on jatkunut vuosia, arvatkaapa, onko lapsilla pieniä ennakkoluuloja äidin puuroja kohtaan. Mutta puuro on velvollisuus, josta ei voi laistaa. 

Sinulla on hauska kirjoitustyyli, harmi ettet ole löytänyt arvoistasi puolisoa. Kuulostaa siltä, että puolisosi on onneton ja purkaa sen sinuun, vaikka todellinen syy hänen pahaan oloonsa lienee ihan muualla. Otan osaa.