Miksi olen näin tyhmä sosiaalisesti?

Nostan, koska ahdistaa olla tällainen.

Siihen auttaa se, että hyväksyt itsesi. Sen jälkeen muiden mielipiteet ovat yhdentekeviä.

Minulle kerrottiin tämä. Huomasin että tottahan tämä on.

Tarvitset ihmisen joka ymmärtää. Yksi riittää.

Tuohon on sinua tuntematta ihan mahdoton vastata.

Itse olen huomannut sen että mobesti sosiaalinen "tyhmyys" juontuu siitä että jään "liiikaa" ihmettelemäään. Koska eihän pitäitisi koska ei kaikelle voi löytää vastausta vaikka haluasikin.

Kiitos teille vastauksista.

Varmaan auttaisi, jos oppisi hyväksymään itsensä. Itsetuntoni on todella huono. Olin kiusattu koulussa. En pääse eroon näistä ajatuksista. Koen edelleen, että minua arvostellaan joka paikassa.

Haluaisin ystäviä ja tutustua muihin, mutta on vaikea luottaa, että kukaan olisi kiinnostunut seurastani. Muiden silmissä vaikutan varmasti vaikeasti lähestyttävältä.

Ap.

Nosto taas (anteeksi).

Tunnistan itseni edelleen tosta.

Ei ole mitään yhtä selkeätä vastausta, mutta suosittelisin yrittää alkaa korjaamaan minäkuvaasi.

Itse lopetin kirjaimellisesti, peiliin katsomisen useaksi vuodeksi ja se korjasi pahimmat ongelmat siltä saralta etten enää ota loukkaavana toisten kommentteja ulkonäöstä, koska en itsekkään tiedä miltä näytän.

Itseluottamus pääsi huippuunsa, mutta nykyään olen taas pikkusen sortunut siihen

- Mies

Olen samanlainen. En pysty hyväksymään itseäni ja oletan ettei muutkaan minua hyväksy. Ehkä korjaantuisi jos tulisi kokemus toisenlaisesta, siis että muut hyväksyy ja pitää minusta, mutta ei taida tulla tapahtumaan tämän elämän aikana.

Ei tuolla ole juuri tekemistä ”sosiaalisen tyhmyyden” kanssa. Käytöksesi on enemmänkin oire jostain psyykkisestä ongelmasta. Ehkä sinulla on tosi huono itseluottamus, häpeää?

On vain erilaisia ihmisiä, minusta mitään sosiaalista älykkyyttä/tyhmyyttä ei oikein edes ole olemassa tai sitä on hyvin vaikeaa määritellä saati mitata.

Sama ongelma. Olen kuitenkin löytänyt itsetunnon todella sosiaalisesta työstä. Työroolin varjolla olen päässyt harjoittelemaan ihmisten kohtaamista ja saanut hyviä kokemuksia siitä, kun asiakkaat ovat iloisia minut tavatessaan, muistavat minut ja lähettävät jopa joulukortteja. Vapaa-ajalla taannun silti usein "omaksi itsekseni", sosiaalisesti estyneeksi ja kyvyttömäksi, mutta jotakin itsetunnon murusia on mukana työpaikan ulkopuolellakin. Voi kun sinäkin pääsisit harjoittelemaan erilaiseen ympäristöön.

Sääliketju. Uhriutumisen sää sen osaat.

Miksi ette hyväksy itseänne, jos toimitte älyllisesti ja oikein.  Jos toimintanne ei ole hyvien moraalisääntöjen mukaista, niin yrittäkää toimia oikein.  Jos taas toimitte oikein, niin voitte huoletta hyväksyä itsenne.  Normaalit terveet ihmiset eivät hae puutteita normaaleista ihmisistä.  On se tietysti niinkin, että ei toisten hyväksyntää kannata etsiä ja hakea hinnalla millä hyvänsä.  Tyhmyyksiin ja hölmöilyihin ei ole viisasta ryhtyä saadakseen tyhmien hyväksynnän.  Luulempa, että varsinaisen hyväksynnän vuoksi ei kannata tehdä juuri mitään.  Toiminta pitää olla aina moraalisesti oikein riippumatta saako hyväksyntää tai ei.  Oikeastaan hyväksyntää ei kannata hakea juuri lainkaan.

äläetsihyväksyntää kirjoitti:

Miksi ette hyväksy itseänne, jos toimitte älyllisesti ja oikein.  Jos toimintanne ei ole hyvien moraalisääntöjen mukaista, niin yrittäkää toimia oikein.  Jos taas toimitte oikein, niin voitte huoletta hyväksyä itsenne.  Normaalit terveet ihmiset eivät hae puutteita normaaleista ihmisistä.  On se tietysti niinkin, että ei toisten hyväksyntää kannata etsiä ja hakea hinnalla millä hyvänsä.  Tyhmyyksiin ja hölmöilyihin ei ole viisasta ryhtyä saadakseen tyhmien hyväksynnän.  Luulempa, että varsinaisen hyväksynnän vuoksi ei kannata tehdä juuri mitään.  Toiminta pitää olla aina moraalisesti oikein riippumatta saako hyväksyntää tai ei.  Oikeastaan hyväksyntää ei kannata hakea juuri lainkaan.

Pitää toimia oikein, mutta hyväksyntää ei kannata etsiä, täh?

äläetsihyväksyntää kirjoitti:

Miksi ette hyväksy itseänne, jos toimitte älyllisesti ja oikein.  Jos toimintanne ei ole hyvien moraalisääntöjen mukaista, niin yrittäkää toimia oikein.  Jos taas toimitte oikein, niin voitte huoletta hyväksyä itsenne.  Normaalit terveet ihmiset eivät hae puutteita normaaleista ihmisistä.  On se tietysti niinkin, että ei toisten hyväksyntää kannata etsiä ja hakea hinnalla millä hyvänsä.  Tyhmyyksiin ja hölmöilyihin ei ole viisasta ryhtyä saadakseen tyhmien hyväksynnän.  Luulempa, että varsinaisen hyväksynnän vuoksi ei kannata tehdä juuri mitään.  Toiminta pitää olla aina moraalisesti oikein riippumatta saako hyväksyntää tai ei.  Oikeastaan hyväksyntää ei kannata hakea juuri lainkaan.

En ole Ap, mutta kuvauksesta päätellen ihan samanlainen. Minä etsin hyväksyntää sen verran, ettei minun tarvitsisi ihan yksin olla. Kaverisuhteiden muodostaminen on todella vaikeaa, kun pelkää ja luulee, ettei kukaan halua tutustua minuun - vaikka tosiasiassa varmasti lähetän koko ajan vahvaa sanatonta viestiä, että "mene pois, MINÄ en halua tutustua sinuun". Sitä vain "tietää" olevansa niin arvoton ja välteltävä, että kuvitelma alkaa toteuttaa itseään, vaikka itse koettaakin toimia aivan päinvastoin.

Onko sosiaalinen tyhmyys sama kuin en jaksa small talkkia yhtään? Oon ehkä lievä assburger, mutta ainoastaan tää small talk on ihan mahdoton mulle. Vaikka yrittäisin niin se vain kuulostaa feikiltä.

Ikävä kyllä moni meistä kasvatetaan häpeämään itseään. Itselleni hoiettiin lapsena aina ennen kyläreissua, että pitää käyttäytyä, jotta vanhempien ei tarvitse hävetä. Kovin tarkkaan ei kerrottu mitä hyvin käyttäytyminen tarkoittaa, joten aina löytyi syitä hävetä. Oma äitini on aina miettinyt paljon mitä muut ihmiset ajattelee ja se on tarttunut minuunkin. Aina on ollut tärkeää miltä näyttää ja mitä on päällä. Joskus lapsena tuntui siltä, että pitäisi olla vain jokin näytöslelu. Jos on vain oma itsensä, niin aina saa hävetä.

En vieläkään oikein tiedä, että miten pitäisi olla. Mukana kulkee aina jatkuva häpeä pelko.

Minua auttoi se kun tajusin ettei ne toiset ihmiset ole sen ihmeellisempiä. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toiset peittää heikkoutensa ja epävarmuutensa paremmin. Lisäksi maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä. Muita ihmisiä kiinnostaa lähinnä omat asiansa. Ketään ei sun ongelmat ja häpeilemäsi asiat kiinnosta, eikä kukaan muu kuin sinä itse keskity mahdollisiin mokiisi ja epävarmuuksiisi.