Lue keskustelun säännöt.
Teen asiantuntijatyötä hyvällä palkalla, mutta en koe ansaitsevani titteliä "asiantuntija"
20.12.2018 |
Olen korkeasti koulutettu (KTM), ja hyvässä työssä vähintään kohtuullisella palkalla. Työtäni, jota olen tehnyt jo 6 vuotta, ei pystyisi kuka tahansa kadulta reväisty ihminen tekemään, mutta totuus on, että kuukauden-parin perehdytyksellä luultavasti pystyisi. Ainakin suuri osa ihmisistä. Työni ei liity suoraan opiskelemaani pääaineeseen, KTM-tutkintoahan sanotaankin usein yleistutkinnoksi joka avaa monia mahdollisuuksia.
Tämä tietoisuus on vaivannut minua koko työurani ajan, ja alkaa tuntua siltä että ei se tulekaan menemään ohi. Kärsiiköhän kukaan muu tällaisista ajatuksista? Olen tottakai kiitollinen siitä että töitä on, ja viihdynkin työssäni hyvin, mutta jotenkin tunnen itseni alisuoriutujaksi kun työni ei ole mitään ydinfysiikkaa tai muuta sellaista, mikä ei yksinkertaisesti voi aueta ihmisille muuten kuin opiskelun kautta. Tunnen jonkinlaista alemmuudentunnetta siitä, että pitkien ja rankkojen opiskeluvuosien aikana en ole onnistunut hankkimaan mitään uniikkia osaamista.
Kommentit (5)
Kuukauden- parin perehdytyksellä? Monesti se olisikin parempi kuin se, että opiskelee vuosia ja sitten aina uudessa työpaikassa menee ensin tuon verran, että saa edes selville, mitä siinä työssä pitäisi oikeastaan tehdä, kun ei ole ketään joka osaisi kertoa edellisen saatua hermoromahduksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijatyössä tyypillistä on, ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä sitä. Uusi työntekijä ei tule koneen rattaan osaksi entisen paikalle vaan muokkaa tehtävää ja tekemisen tapaa.
Minä teen asiantuntija/konsulttihommaa ja oikeasti melkein hävettää, että ihan pelkällä maalaisjärjellä ja erittäin sujuvalla ulosannilla, eli kyvyllä puhua itsevarmasti sulavaa paskaa, pärjää niin loisteliaasti. Koulutuksestani ei ole ollut yhtään mitään hyötyä, ainoastaan siitä, että osaan ajatella loogisesti, uskallan kyseenalaistaa ja käyttää tosiaankin sitä maalaisjärkeä. Ei sillä, tarpeeseenhan työni tulee ja siitä on suurta hyötyä, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijatyössä tyypillistä on, ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä sitä. Uusi työntekijä ei tule koneen rattaan osaksi entisen paikalle vaan muokkaa tehtävää ja tekemisen tapaa.
Tämä on muuten ihan totta. Itse olen käytännössä rakentanut tämän tehtävänkuvan, mutta jotenkin sitä on vaikea arvostaa vaan mielessä pyörii vain se, että vuosien yliopisto-opiskeluni eivät juuri tähän myötävaikuttaneet.
(En muuten edes keksinyt kovin kaukaa tuota ydinfyysikko-vertausta: paras ystäväni on fyysikko. Siinä ehkä yksi syy miksi tällainen dilemma on mieleeni pälkähtänyt.)
ap
Asiantuntija on palkkaluokka, ei se tarkoita että osaisit mitään. Monet ei osaa.