Miksi parisuhteessa oleva lapseton saa täällä sympatiaa, mutta sinkku ei saa sympatiaa lapsettomuudestaan ja miehettömyydestään?

Tsemppiä. Minulla on kaksi aikuista lasta, mutta vietän silti joulun yksin.

Se johtuu viime joulun ikävyyksistä, jotka lasten isä heille viime ja edellisjouluina aiheutti. Olemme eronneet ja hyvä niin.

Minulla on rakastettu, joka viettää joulun perheensä kanssa. Tavallaan olen siis minäkin vastentahtoisesti yksin jouluna, mutta suhtaudun siihen levollisesti.

Laitan joulun vain itselleni, lepään ja nautin. Katson leffoja ja olen vaikka alasti jos haluan. Ellun joulukana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten suru parisuhteettomuudesta/miehettömyydestä on yhtä loogista ja "realistista" kuin se vanha ketju jossa kolmen lapsen äiti suri "lapsettomuuttaan" kun ei enää tullut neljättä kertaa raskaaksi vaikka oli hirveä vauvakuume ja yritys pitkään. :D Muistaako muut tuota ketjua?

Miksi on niin vaikeaa uskoa että on aidosti yksinäisyydestä kärsiviä naisiakin? On suorastaan typerää väittää, että kaikille naisille löytyy automaattisesti puoliso. Oikea elämä on itseäkin opettanut, ettei se noin vaan mene.

Moni loppupeleissä löytää sen puolisonsa ihan sattuman kautta. Satutaan teineinä samaan kesätyöpaikkaan, tavataan harrastuksen parissa tai opiskelijakaverin kotibileissä. Kaikille näitä sattumia vaan ei tapahdu, joten kumppanin etsintään joutuu käyttämään huomattavasti enemmän aikaa.

Lisäksi tärkeä syy "miehettömyyteen" on se miten asennoituu toisiin ihmisiin. Tässäkin ketjussa on vaikka kuinka monta viestiä siitä kuinka nainen on valinnut sinkkuuden, siis joutunut sinkuksi koska ei vaan ole tavannut vaatimuksilleen riittävän tasokasta miestä (joka parantaisi naisen elämänlaatua).

Niin. Jos alkaa hyysäämään alkoholistia tai mammanpoikaa, niin naisen elämänlaatu laskee. Parisuhteessa pitää olla enemmän hyviä kuin huonoja puolia että siihen kannattaa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä. Minulla on kaksi aikuista lasta, mutta vietän silti joulun yksin.

Se johtuu viime joulun ikävyyksistä, jotka lasten isä heille viime ja edellisjouluina aiheutti. Olemme eronneet ja hyvä niin.

Minulla on rakastettu, joka viettää joulun perheensä kanssa. Tavallaan olen siis minäkin vastentahtoisesti yksin jouluna, mutta suhtaudun siihen levollisesti.

Laitan joulun vain itselleni, lepään ja nautin. Katson leffoja ja olen vaikka alasti jos haluan. Ellun joulukana...

Kiitos ystävällisestä viestistäsi ja hyvää joulun odotusta! Hyvälle kuulostaa nuo joulusuunnitelmat... 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden 35v. sinkkunaisen. Hän takertuu lapsuudenperheeseensä. Surullista. 

Kun perheenjäsenistä muilla on oma elämä.

Miksei lapsuudenperheeseen saisi pitää yhteyttä? 

No kun me nyt vaan ollaan sulle kateellisia.

Eihän me jaksettais enää bailata eikä etsiä miestä / naista, mutta jos edes teoriassa olisi siihen mahdollisuus, vaikkei halua ja voimia olisikaan. Siksi. Ainakin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden 35v. sinkkunaisen. Hän takertuu lapsuudenperheeseensä. Surullista. 

Kun perheenjäsenistä muilla on oma elämä.

Miksei lapsuudenperheeseen saisi pitää yhteyttä? 

En ole aiempi, mutta onko sinusta, takertua = pitää yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

No kun me nyt vaan ollaan sulle kateellisia.

Eihän me jaksettais enää bailata eikä etsiä miestä / naista, mutta jos edes teoriassa olisi siihen mahdollisuus, vaikkei halua ja voimia olisikaan. Siksi. Ainakin minä.

Miksi kukaan olisi lapsettomalle sinkulle kateellinen? Kotona odottaa vaan viherkasvit ja jääkaapin valo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun me nyt vaan ollaan sulle kateellisia.

Eihän me jaksettais enää bailata eikä etsiä miestä / naista, mutta jos edes teoriassa olisi siihen mahdollisuus, vaikkei halua ja voimia olisikaan. Siksi. Ainakin minä.

Miksi kukaan olisi lapsettomalle sinkulle kateellinen? Kotona odottaa vaan viherkasvit ja jääkaapin valo...

Kun lukee perheellisten ja naimisissa olevien naisten elämästä tältä palstalta, eipä käy kateeksi perhearki, ei sitten tippaakaan. Lapsia en halua ja miehen pitää olla sellainen, että hän tuo jotain positiivista lisäarvoa elämään eikä vie minun hermoja, mielenterveyttä, kuluttaa voimavaroja ja taloudellisia resursseja. Harvassa on oikeasti hyvät miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun me nyt vaan ollaan sulle kateellisia.

Eihän me jaksettais enää bailata eikä etsiä miestä / naista, mutta jos edes teoriassa olisi siihen mahdollisuus, vaikkei halua ja voimia olisikaan. Siksi. Ainakin minä.

Miksi kukaan olisi lapsettomalle sinkulle kateellinen? Kotona odottaa vaan viherkasvit ja jääkaapin valo...

Kun lukee perheellisten ja naimisissa olevien naisten elämästä tältä palstalta, eipä käy kateeksi perhearki, ei sitten tippaakaan. Lapsia en halua ja miehen pitää olla sellainen, että hän tuo jotain positiivista lisäarvoa elämään eikä vie minun hermoja, mielenterveyttä, kuluttaa voimavaroja ja taloudellisia resursseja. Harvassa on oikeasti hyvät miehet.

No mutta joku sen hyvän miehen onnistuu nappaamaan. Haluaisin itse olla se nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten suru parisuhteettomuudesta/miehettömyydestä on yhtä loogista ja "realistista" kuin se vanha ketju jossa kolmen lapsen äiti suri "lapsettomuuttaan" kun ei enää tullut neljättä kertaa raskaaksi vaikka oli hirveä vauvakuume ja yritys pitkään. :D Muistaako muut tuota ketjua?

Miksi on niin vaikeaa uskoa että on aidosti yksinäisyydestä kärsiviä naisiakin? On suorastaan typerää väittää, että kaikille naisille löytyy automaattisesti puoliso. Oikea elämä on itseäkin opettanut, ettei se noin vaan mene.

Moni loppupeleissä löytää sen puolisonsa ihan sattuman kautta. Satutaan teineinä samaan kesätyöpaikkaan, tavataan harrastuksen parissa tai opiskelijakaverin kotibileissä. Kaikille näitä sattumia vaan ei tapahdu, joten kumppanin etsintään joutuu käyttämään huomattavasti enemmän aikaa.

Lisäksi tärkeä syy "miehettömyyteen" on se miten asennoituu toisiin ihmisiin. Tässäkin ketjussa on vaikka kuinka monta viestiä siitä kuinka nainen on valinnut sinkkuuden, siis joutunut sinkuksi koska ei vaan ole tavannut vaatimuksilleen riittävän tasokasta miestä (joka parantaisi naisen elämänlaatua).

Niin. Jos alkaa hyysäämään alkoholistia tai mammanpoikaa, niin naisen elämänlaatu laskee. Parisuhteessa pitää olla enemmän hyviä kuin huonoja puolia että siihen kannattaa lähteä.

Juuri näin. Mamma pojan mukana tulee kotitöihin uupuminen ja hirviöanoppi, vaikka mammanpoika sinänsä melko viattomalle kuulostaakin.

.

Mistä sellaisen kunnollisen miehen voisi löytää? Tinderit yms pelattu läpi.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa kysymys.

Olen tänne joskus aloittanut keskustelun, missä kerroin miten raskasta on olla vuodesta toiseen yksin, kun muut viettävät pariskuntina tai perheinä aikaa viikonloppuisin ja juhlapyhinä, sinkku on aina se ylimääräinen joka pudotetaan pois. Ja kirjoitin aloitukseeni myös että lapsettomuus surettaa, kun ei ole sitä ketään kenen kanssa omaa jälkikasvua hankkia. Mistä minä edes tiedän voinko saada lapsia ylipäätään lainkaan? Jos olisi kumppani, niin lapsettomuuskin tulisi kumppanin kanssa surtua eikä yksin.

Aloitukseeni tuli siis erittäin paljon lyttääviä miehiä missä sinkkuja haukuttiin nirsoiksi, kaikki lapset huutaa ja kakkaa eikä niitä kannata haluta jne. Jos joku parisuhteessa oleva puhuu lapsettomuudestaan niin aina sataa sympatiaa vaikka kuinka. Mistä tämä johtuu?

Minulta saat kaikki maailman sympatiat mitä minulta irtoaa.:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa kysymys.

Olen tänne joskus aloittanut keskustelun, missä kerroin miten raskasta on olla vuodesta toiseen yksin, kun muut viettävät pariskuntina tai perheinä aikaa viikonloppuisin ja juhlapyhinä, sinkku on aina se ylimääräinen joka pudotetaan pois. Ja kirjoitin aloitukseeni myös että lapsettomuus surettaa, kun ei ole sitä ketään kenen kanssa omaa jälkikasvua hankkia. Mistä minä edes tiedän voinko saada lapsia ylipäätään lainkaan? Jos olisi kumppani, niin lapsettomuuskin tulisi kumppanin kanssa surtua eikä yksin.

Aloitukseeni tuli siis erittäin paljon lyttääviä miehiä missä sinkkuja haukuttiin nirsoiksi, kaikki lapset huutaa ja kakkaa eikä niitä kannata haluta jne. Jos joku parisuhteessa oleva puhuu lapsettomuudestaan niin aina sataa sympatiaa vaikka kuinka. Mistä tämä johtuu?

Minulta saat kaikki maailman sympatiat mitä minulta irtoaa.:(

ja olen siis mies!

.