Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen omituinen tapa reagoida stressiin
18.12.2018 |
Tunnen miehen, jonka kanssa olen viestitellyt ja pitänyt yhteyttä pitkään. Meillä on ollut hyviä keskusteluja eri aiheista, ja olemme monessa asiassa samalla aaltopituudella. Jotain romanttista sutinaakin on ollut. Nyt sutina on kuitenkin katkolla. Avaan asiaa hieman.
Viime aikoina mies on nimittäin alkanut käyttäytyä aivan kummallisesti. Oudolla tuulella ollessaan hän toistelee yksittäisiä sanoja ja kertoilee omituisia juttuja, joiden pointti menee minulta ohi. Välillä viesteissä on outoa tajunnanvirtaa, välillä puolestaan lapsellista uhoamista. En ymmärrä tätä käytöstä alkuunkaan.
Esimerkki. Kerron kuulumisiani tai kysyn mieheltä jotain tavallista asiaa. Saan häneltä vastaukseksi höpötystä kananmunista. Pitkin iltaa saan puhelimeeni kananmuna-aiheisia kuvia ja meemejä. Okei. Toinen tyypillinen juttu on, että hän selittää sattumanvaraisen oloisia juttuja: pari päivää sitten hän alkoi kertoa siitä, miten käärepaperin rapina ja vastaavanlaiset äänet saavat hänet nauramaan hervottomasti. Joo-o. Vastaavanlaista käytöstä on toisinaan paljonkin, etenkin tuota tiettyyn aiheeseen tai sanaan fiksoitumista ja siitä jauhamista.
Muutama päivä sitten totesin hänelle jonkun hölynpölyntäyteisen skeidaviestin jälkeen, etten ymmärrä hänen juttujaan alkuunkaan enkä pidä niitä hauskoina. Hän vastasi siihen jotain, että hänellä on ollut viime aikoina ahdistusta ja stressiä. Onko tämä siis yleistäkin käytöstä? Oletteko törmänneet ennen tällaiseen? Miksi pitää jauhaa epähauskaa, randomia ja järjetöntä paskaa - miksi ei vain voi sanoa, että nyt v*tuttaa, ahdistaa ja tuntuu pahalle? Mitä ihmettä tuollaisen takana voi olla?
Mies loukkaantui, eikä hänestä ole nyt kuulunut muutamaan päivään mitään. Korostan, että oma elämäni ei mitenkään riipu tuosta miehestä ja jos hänestä ei kuulu enää mitään, minua ei juurikaan haittaa. Ehkä se olisi parempikin, koska lapsellisen kakaran kanssa keskustelu ei kiinnosta. On jokseenkin ärsyttävää, kun yrittää itse keskustella normaalisti ja saa vastaansa omituista löpinää ja jankutusta, joka kuulostaa lähinnä ylivilkkaan häirikköteinin jutuilta. Olisi edes jotain pieruhuumoria tai puujalkavitsejä, mutta kun kyse ei ole edes niistä.
Monet miehet kai juovat päänsä täyteen tai murjottavat kärsiessään stressistä. Tällainen kakaramainen öyhötys on jotain sellaista, johon en ole kai ikinä ennen törmännyt.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole normaalia. Vaikuttaa melkein siltä että miehen päässä on naksahtanut jotain tai että hän on unohtanut ottaa lääkkeensä.
Olen tiennyt jo pitkään, että hänessä on jotain vinksahtanutta. Silti hän kuitenkin pystyy useimmiten keskustelemaan normaalisti.
Minulle tuli tuosta käytöksestä tunne, että stressaantuneena hän taantuu jonnekin mölisevän teinin tasolle. Toisinaan taas tuollaisina hetkinä tuntuu, että yritän keskustella omassa kuplassaan elävän autistin kanssa. En tiedä, voisiko kyse olla tuosta. Turhauttavaa se joka tapauksessa on.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD? Siihen voi liittyä hyperfiksaatioita, joku kertoi että tuttunsa saattoi hurahtaa johonkin asiaan ja olla niin keskittynyt että unohtaa syödä ja nukkua. Ja yleensähän kaikki tämmöiset pahenee stressaantuessa tai ahdistuessa. Autisteilla voi olla samaa. Ihan normaalilta ei kuulosta.
Mä olen itse tuollainen. Olen alalla jossa stressi on välillä ihan äärimmäistä, yöunet voi jäädä muutamaan tuntiin yössä 2-4 viikkoa kiivaan projektin lopulla, on ihan ääriloppu henkisesti. Silloin minulla tosiaan ajatus pomppii ihan miten sattuu, unohtelen kaikkea, saatan selittää mitä sattuu. Siis kaikkialla muualla paitsi töissä - töissä pystyn silloinkin pitämään fokuksen terävänä ja työtehon huipussaan, mutta vapaalla on pakko hyväksyä kovan työn kova hinta. Esim. se että eilen jouduin laittamaan navigaattorin autossa ohjaamaan minut töistä kotiin, koska en muistanut missä asun. Olen ollut samassa työpaikassa 10 vuotta.
Eikä mulla ole mitään ADHD:tä, autismia tms diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tuollainen. Olen alalla jossa stressi on välillä ihan äärimmäistä, yöunet voi jäädä muutamaan tuntiin yössä 2-4 viikkoa kiivaan projektin lopulla, on ihan ääriloppu henkisesti. Silloin minulla tosiaan ajatus pomppii ihan miten sattuu, unohtelen kaikkea, saatan selittää mitä sattuu. Siis kaikkialla muualla paitsi töissä - töissä pystyn silloinkin pitämään fokuksen terävänä ja työtehon huipussaan, mutta vapaalla on pakko hyväksyä kovan työn kova hinta. Esim. se että eilen jouduin laittamaan navigaattorin autossa ohjaamaan minut töistä kotiin, koska en muistanut missä asun. Olen ollut samassa työpaikassa 10 vuotta.
Eikä mulla ole mitään ADHD:tä, autismia tms diagnoosia.
Puhutko puolisollesi tai ystävillesi pakonomaisesti kananmunista, juustoista tai muista sattumanvaraisista asioista siksi että kyseinen asia on mielestäsi hassu tai kyseinen sana on hassu? Kirjoitatko noita asioita myös tekstiviesteihin? Jatkatko samaa koko päivän tai jopa useamman päivän ajan?
En tiedä unohteleeko tuntemani mies asioita. Nuo höpötykset vain menevät yli ymmärryksen.
- ap
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tuollainen. Olen alalla jossa stressi on välillä ihan äärimmäistä, yöunet voi jäädä muutamaan tuntiin yössä 2-4 viikkoa kiivaan projektin lopulla, on ihan ääriloppu henkisesti. Silloin minulla tosiaan ajatus pomppii ihan miten sattuu, unohtelen kaikkea, saatan selittää mitä sattuu. Siis kaikkialla muualla paitsi töissä - töissä pystyn silloinkin pitämään fokuksen terävänä ja työtehon huipussaan, mutta vapaalla on pakko hyväksyä kovan työn kova hinta. Esim. se että eilen jouduin laittamaan navigaattorin autossa ohjaamaan minut töistä kotiin, koska en muistanut missä asun. Olen ollut samassa työpaikassa 10 vuotta.
Eikä mulla ole mitään ADHD:tä, autismia tms diagnoosia.
Puhutko puolisollesi tai ystävillesi pakonomaisesti kananmunista, juustoista tai muista sattumanvaraisista asioista siksi että kyseinen asia on mielestäsi hassu tai kyseinen sana on hassu? Kirjoitatko noita asioita myös tekstiviesteihin? Jatkatko samaa koko päivän tai jopa useamman päivän ajan?
En tiedä unohteleeko tuntemani mies asioita. Nuo höpötykset vain menevät yli ymmärryksen.
- ap
Puhuisiin varmaan jos mulla olisi puoliso tai ystäviä. Minä en kuitenkaan tämän työn kanssa sellaisia jaksa enkä kestä joten höpöttelen yksinäni :D Kaupassa kyllä usein havahdun siihen että saatan selittää itsekseni jotain ihan kummallista, ja tajuan tekeväni niin vasta kun huomaan että joku tuijottaa. Ne itsekseen höpinät voi olla tosiaan mitä vaan itse keksityistä lasten loruista fantasiahahmojen kuviteltuihin dialogeihin tai vaikka seuraavan päivän työtehtävien kertaamiseen. Viimeisin oli että lauleskelin julkisella paikalla hermostuneena huomaamattani ikivanhaa lastenlaula MC Koppakuoriainen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sattunut vastaava tyyppi kohdalle ja lopulta selvisi että hän yritti saada mun mielenkiinnon häneen loppumaan kun ei kehdannut itse lopettaa juttua suoraan. No hyvin toimi kyllä.. 😁 Ihme seko.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sattunut vastaava tyyppi kohdalle ja lopulta selvisi että hän yritti saada mun mielenkiinnon häneen loppumaan kun ei kehdannut itse lopettaa juttua suoraan. No hyvin toimi kyllä.. 😁 Ihme seko.
Onhan niitä kaikenlaisia sekopäitä. Tämän tyypin kohdalla ei kuitenkaan taida olla kyse tästä. Hän on useasti sanonut nauttivansa keskusteluistamme.
Minusta tuntuu, että hänen elämänsä pyörii lähinnä työn ympärillä. Hänellä ei taida olla juurikaan ystäviä (mitä en kyllä oikeastaan ihmettele...) tai sosiaalista elämää työn ulkopuolella.
Jonkinlaisesta sosiaalisten taitojen puutteestahan tämä kai kertoo. Itselläni kävi myös mielessä, että vaikka minä olen lähestulkoon hänen ainoa "ystävänsä", hän ei välttämättä erityisemmin kunnioita minua tai näe minua ihmisenä. En tiedä... Hän tuntuu ajattelevan, että minulle voi sanoa mitä tahansa, että hän saa möläytellä mitä sylki suuhun tuo. Outoa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas. Feministitrolli jaksaa?
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että on olemassa omituisesti ja huonosti käyttäytyviä miehiä, joiden sosiaaliset taidot ovat kehnot? On toki naisiakin, mutta miehissä noita tuntuu olevan erityisen paljon.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sattunut vastaava tyyppi kohdalle ja lopulta selvisi että hän yritti saada mun mielenkiinnon häneen loppumaan kun ei kehdannut itse lopettaa juttua suoraan. No hyvin toimi kyllä.. 😁 Ihme seko.
Onhan niitä kaikenlaisia sekopäitä. Tämän tyypin kohdalla ei kuitenkaan taida olla kyse tästä. Hän on useasti sanonut nauttivansa keskusteluistamme.
Minusta tuntuu, että hänen elämänsä pyörii lähinnä työn ympärillä. Hänellä ei taida olla juurikaan ystäviä (mitä en kyllä oikeastaan ihmettele...) tai sosiaalista elämää työn ulkopuolella.
Jonkinlaisesta sosiaalisten taitojen puutteestahan tämä kai kertoo. Itselläni kävi myös mielessä, että vaikka minä olen lähestulkoon hänen ainoa "ystävänsä", hän ei välttämättä erityisemmin kunnioita minua tai näe minua ihmisenä. En tiedä... Hän tuntuu ajattelevan, että minulle voi sanoa mitä tahansa, että hän saa möläytellä mitä sylki suuhun tuo. Outoa.
- ap
Ehkä hän on vaan aika introvertti ja erakko luonne, mutta kuitenkin ei ihan niin syvästi, että ei haluaisi edes naista ollenkaan. Paljonhan niitä on tässä maassa, varsinkin miehiä, joilla ei ole muita ystäviä tai ihmissuhteita kuin puoliso ja lapset, eikä muuta edes kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on Facebookissa joki tuttu jolla on kuulemma asperger ja varmaan jotain muutakin nykyään. Silloin kun livenä ole hänet tavannut niin oli ihan normaalin rajoissa mutta sinne seinälleen kirjoittelee ihan ihme juttuja jotka kuulostavat samalta kuin tuo kuvauksesi. Varmasti jotain häikkää mielenterveydessä.
Vierailija kirjoitti:
Taas samanlainen aloitus, jossa kylvetään miesvihaa. Näitä ihan samalla kaavalla tehtyjä aloituksia on kymmenittäin. Feministitrolli?
Miten tämä muka kylvää miesvihaa? Ap ei väitä että miehet yleisesti olisivat tuollaisia vaan puhuu yksittäisen miehen omituisesta tavasta. Lisäksi, esim. itse olen nainen ja olen tunnustanut tässä ketjussa stressaantuneena olevani aikalailla samanlainen, ei minusta liity sukupuoleen sinänsä oikein mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on Facebookissa joki tuttu jolla on kuulemma asperger ja varmaan jotain muutakin nykyään. Silloin kun livenä ole hänet tavannut niin oli ihan normaalin rajoissa mutta sinne seinälleen kirjoittelee ihan ihme juttuja jotka kuulostavat samalta kuin tuo kuvauksesi. Varmasti jotain häikkää mielenterveydessä.
Asperger on kyllä käynyt mielessä. Ne jutut ovat välillä ihan käsittämättömiä.
Useimmat huumoria viljelevät (tai sitä yrittävät) ihmiset kai pyrkivät siihen, että jutuissa olisi punainen lanka ja jonkinlaisia oivalluksia. Noissa kananmuna- sun muissa jutuissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Mies itse tuntuu pitävän juttujaan jollain lailla huvittavina. En ole oikein päässyt selvyyteen siitä, olettaako hän minun reagoivan noihin juttuihin jotenkin? Kuvitteleeko hän minun pitävän niitä hauskoina, kuvitteleeko hän minun arvostavan noita hanurista revittyjä juttuja? Vai eikö hän ajattele sillä hetkellä mitään?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tuollainen. Olen alalla jossa stressi on välillä ihan äärimmäistä, yöunet voi jäädä muutamaan tuntiin yössä 2-4 viikkoa kiivaan projektin lopulla, on ihan ääriloppu henkisesti. Silloin minulla tosiaan ajatus pomppii ihan miten sattuu, unohtelen kaikkea, saatan selittää mitä sattuu. Siis kaikkialla muualla paitsi töissä - töissä pystyn silloinkin pitämään fokuksen terävänä ja työtehon huipussaan, mutta vapaalla on pakko hyväksyä kovan työn kova hinta. Esim. se että eilen jouduin laittamaan navigaattorin autossa ohjaamaan minut töistä kotiin, koska en muistanut missä asun. Olen ollut samassa työpaikassa 10 vuotta.
Eikä mulla ole mitään ADHD:tä, autismia tms diagnoosia.
Toivottavasti työsi on muuten palkitsevaa ja tekee elämästäsi mielekkään. Sillä tuo on tosiaan aika kova hinta maksettavaksi. Minulle se olisi liian kova. Haluan pitää aivot kasassa vapaa-ajallani.
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
En osaa sanoa. Se on kyllä itsestäänselvää, ettei yhteiselosta tulisi yhtikäs mitään. Ehkä tämä oli tässä, ja kenties parempi niin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tuollainen. Olen alalla jossa stressi on välillä ihan äärimmäistä, yöunet voi jäädä muutamaan tuntiin yössä 2-4 viikkoa kiivaan projektin lopulla, on ihan ääriloppu henkisesti. Silloin minulla tosiaan ajatus pomppii ihan miten sattuu, unohtelen kaikkea, saatan selittää mitä sattuu. Siis kaikkialla muualla paitsi töissä - töissä pystyn silloinkin pitämään fokuksen terävänä ja työtehon huipussaan, mutta vapaalla on pakko hyväksyä kovan työn kova hinta. Esim. se että eilen jouduin laittamaan navigaattorin autossa ohjaamaan minut töistä kotiin, koska en muistanut missä asun. Olen ollut samassa työpaikassa 10 vuotta.
Eikä mulla ole mitään ADHD:tä, autismia tms diagnoosia.
Toivottavasti työsi on muuten palkitsevaa ja tekee elämästäsi mielekkään. Sillä tuo on tosiaan aika kova hinta maksettavaksi. Minulle se olisi liian kova. Haluan pitää aivot kasassa vapaa-ajallani.
Joo se on minun intohimoni jossa tavoitteeni on olla maailman huippuja :) Vapaa-ajalla en oikein välitä tehdä paljon muuta kuin työtä. Olen niin erakkoluonne, ettei ihmiset kiinnosta ollenkaan, eikä oikein mitkään harrastamiset tms myös. Tietokoneella joskus pelailen, muuten teen lähinnä duunia tai opiskelen duuniin liittyviä asioita. Nautin kaikenlaisista äärimmäisistä tietoisuudentiloista, myös siitä kun pää on sekaisin kuin seinäkello ja silti pitää vaan venyä ja painaa.
Miten mies puhuu perheestään/vanhemmistaan? Vai tunnetteko vielä niin hyvin, että näistä puhuisitte?
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo ole normaalia. Vaikuttaa melkein siltä että miehen päässä on naksahtanut jotain tai että hän on unohtanut ottaa lääkkeensä.