Jos kääntäisi ajattelun niin, että elämän tarkoitus ei ole nauttia vaan huolehtia ja vaalia

Parhaimpia aloituksia täällä.

Kannatan ehdottomasti.

Voi tehdä molempia, mutta tuota huolehtimista voisi tehdä enemmän. 

Elämän tarkoitus ei kylläkään koskaan ole ollutkaan nauttiminen. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus ei kylläkään koskaan ole ollutkaan nauttiminen. 

Monelle länsimaalaiselle valitettavasti tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

niin maailma voisi pelastua. Yksinkertaista vai mitä?

Ihan totta. :)

Tarkoitus olisikin varmaan nauttia, mutta kyllä se nykyään on pelkkää pakkoa pakon perään. Kaikenlaista on pakko tehdä, ja asioihin joista todella nauttii, jää aikaa aivan luokattoman vähän.

Ei riiitä kapasiteetti pohtimaan asiaaa joten jätän sikkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus ei kylläkään koskaan ole ollutkaan nauttiminen. 

Monelle länsimaalaiselle valitettavasti tuntuu olevan.

Niin tämähän onkin vain first world problem. Suuri osa maailman ihmisistä kärsii ihan koko elämänsä, nautinto on pelkkä kaukainen haavekuva, monelle ei edes sitä. Tällaisen nautinto- ja vaalimislässytyksen mahdollisuus jo itsessään on etuoikeus. Se on myös vähän noloa.

Miksi ihmeessä elämä  pitäis käyttää huolehtimiseen ja vaalimiseen?

Ajan tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus ei kylläkään koskaan ole ollutkaan nauttiminen. 

Monelle länsimaalaiselle valitettavasti tuntuu olevan.

Sinä yleistät ja mutuilet. Noloa.

Huolehtiminen kanssaeläjistä ja planeetan vaaliminen on hyvä idea, mutta saa nauttiakin ja vaikka perustaa oman pienikokoisen perheen jos sitä nautintoa saa ja kyllähän niistä lapsistakin pitää sitten huolehtia.

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka esim. pystyvät tekemään työtä, josta ei ole muille ihmisille hyötyä. Hyödyllistä työtä tehdessä huolehtii itsestään ja muista - vapaa-ajalla voi huolehtia vähän lisää itsestään, jotta jaksaa taas töissä huolehtia muista.

Minulle elämän tarkoitus on kyllä nauttiminen. Hetken täällä vain ollaan, eikä eläminen ole kovin hehkeää, niin ilo täytyy ottaa irti sieltäkin, mistä sen saa.

Toiset ovat enemmän huolehtijoita, ja se on ihan ok myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus ei kylläkään koskaan ole ollutkaan nauttiminen. 

Monelle länsimaalaiselle valitettavasti tuntuu olevan.

Niin tämähän onkin vain first world problem. Suuri osa maailman ihmisistä kärsii ihan koko elämänsä, nautinto on pelkkä kaukainen haavekuva, monelle ei edes sitä. Tällaisen nautinto- ja vaalimislässytyksen mahdollisuus jo itsessään on etuoikeus. Se on myös vähän noloa.

Sepä se. Esim. jos kaikki ne, joilla on mahdollisuus nauttia, alkaisivat kantamaan huolta heistä, joilla ei nyt ole nauttimisen mahdollisuutta, niin asiat menisivät parempaan suuntaan.