No niin, nyt olen sitten kaiken muun paskan lisäksi vielä suututtanut äitini.
Olen pitkin syksyä ollut todella väsynyt (olen kahden teinin yh, rankka työ ja vielä omakotitalo). Koen jatkuvaa riittämättömyyttä ja väsymystä. Olen tästä äidilleni maininnutkin, mutta hän vaan höpöttää kuin rankkaa veljelläni on kaikkien kelan tukien hakeminen ja kipujakin kuulemma on, veljeni lapseton (luojan kiitos) on pössyttelijä joka on opiskellut jo yli 10 vuotta eikä ole saanut edes kandin papereita ulos.
Nyt sitten pyysin äitini ja veljeni meille jouluksi, vaikka oikeasti en jaksaisi, mutta lasteni vuoksi (eivät ole isänsä kanssa juurikaan tekemisissä). Joulut menevät niin, että minä teen kaiken ja äitini ja veli istuvat peffa penkissä koko illan. Nyt äitini soitti jouluaatosta ja luulin että hän tarjoutuu auttamaan, kun kyseli siihen malliin. Ehdotin, että hän hakisi varaamani kinkun ja paistaisi sen ja toisi mukanaan, sanoin vielä että tästä olisi minulle suuri apu. Hän ei kuulemma vielä osaa sanoa voiko tämän tehdä, hän miettii asiaa.
Siitä sitten hermostuin ja annoin tulla kuinka poikki oikeasti olen. Kiroilin, joka on äidilleni kauhistus ja löin luurin korvaan. Nyt sitten vaan itken.
Sori pitkä ja lapsellinen sepustus, olen vaan oikeasti niin v*tun poikki.
Kommentit (12)
Voi ei! Hän on kuitenkin äitisi, kyllä voisi luulla että hän ymmärtäisi sen miten poikki olet. Sinulla on tietenkin myös oikeus olla. Soita takaisin ja sano olevasi pahoillasi, mutta kerro samalla että sinäkin kaipaisit välillä ymmärrystä ja kuuntelijaa lapsiperhearkeen. Voisiko myös veli vaihteeksi tehdä jotain, vaikka ostaa sitten kinkun valmiina?
Sanot Ap ihan rehellisesti ettet jaksa enää suorittaa, ja että vähintä mitä äitisi tai veljesi voisivat tehdä olisi tuoda kinkun mukanaan. Yksinään ei ole iso homma paistaa, mutta kaiken muun ohella työläs ja aikaa vievä (+uunia varaava) ruokalaji. Ei sinun tarvitse olla mikään seremoniamestari.
Joo tosi väsynyt olen. Mies on mutta tosi paljon töiden takia toisella paikkakunnalla. Eilen näin anoppia ja tänään tuli viesti, että onko kaikki ok, näytin kuulemma surulliselta. Ei en ollut surullinen, olin vihainen ( mutta pyrin olemaan neutraali).
Hoidan kodin arjen yksin ja tosi poikki, 3 lasta. Ja oltiin miehen kanssa vielä riideltykin ennen kuin hän lähti työmatkalle. Ja joulua pitäisi laitella ja töitä tehdä. Työpaikkakin vaan V...ttaa. Oon tosi väsynyt. Kaikkeen.
Soita takaisin äidillesi ja pyydä anteeksi kiroilua. Kerro tällä kertaa rauhallisemmin, miksi olet niin poikki ja sano että kaipaisit edes jotain apua joulun järkkäämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Joo tosi väsynyt olen. Mies on mutta tosi paljon töiden takia toisella paikkakunnalla. Eilen näin anoppia ja tänään tuli viesti, että onko kaikki ok, näytin kuulemma surulliselta. Ei en ollut surullinen, olin vihainen ( mutta pyrin olemaan neutraali).
Hoidan kodin arjen yksin ja tosi poikki, 3 lasta. Ja oltiin miehen kanssa vielä riideltykin ennen kuin hän lähti työmatkalle. Ja joulua pitäisi laitella ja töitä tehdä. Työpaikkakin vaan V...ttaa. Oon tosi väsynyt. Kaikkeen.
Tuossa tilanteessa on tärkeää, ettet kuluta itseäsi loppuun. Kuulostaa siltä, että aika äärirajoilla olet jo. Selitä äidillesi, mikä tilanne sinulla kotona on (selitä tuon purkauksen jälkeen vielä kerran, jos hän ei ole jostain syystä jo tajunnut) ja että pieni apu olisi tarpeen. Anopillekin voi sanoa, että on väsynyt, varsinkin jos olette läheisiä. On ihan ok ja oikeinkin antaa läheisten ihmisten tietää, mikä vointisi on jotta he voivat ymmärtää auttaa sinua. Yhden kinkun paistaminen ei ole kauheasti pyydetty. Soita miehellesi ja kerro, mikä on tilanne. Ehkä hänkin voisi yrittää olla enemmän kotona?
Meillä on vähän sama tilanne, että sukua (minun puolelta) on tulossa jouluksi ja mies edelleen pitkää päivää töissä. Viikonloppuna sitten kaikki jouluvalmistelut kunnolla vasta käyntiin, vaikka olen siivonnut jo eilen ja tänäänkin. Tämä syksy on ollut rankka, olen aloittanut uudessa vaativassa työssä ja teini-ikäisten lasten kanssa ollut välillä ongelmia. Silti minä otan tänäkin vuonna, kuten aina ennenkin, päävastuun joulun laittamisesta.
Kiitos vastauksista, taidankin soittaakin ja pyytää anteeksi, kiltti kun olen, mutta vasta huomenna. Koetan vähän koota itseäni ensin, nyt vaan itken.
Äitini kyllä aina osallistuu kustannuksiin ihan avokätisesti, mutta jotenkin ei vaan ymmärrä mun tilannetta.
Veljestäni ole apua joulun järjestelyyn, saa olla "tyytyväinen", jos hän saa itsensä ylös sängystä ennen klo 16 olevaa jouluruokailua.
Tsemppiä sullekin, jonka mies on reissutyössä!
Vierailija kirjoitti:
Joo tosi väsynyt olen. Mies on mutta tosi paljon töiden takia toisella paikkakunnalla. Eilen näin anoppia ja tänään tuli viesti, että onko kaikki ok, näytin kuulemma surulliselta. Ei en ollut surullinen, olin vihainen ( mutta pyrin olemaan neutraali).
Hoidan kodin arjen yksin ja tosi poikki, 3 lasta. Ja oltiin miehen kanssa vielä riideltykin ennen kuin hän lähti työmatkalle. Ja joulua pitäisi laitella ja töitä tehdä. Työpaikkakin vaan V...ttaa. Oon tosi väsynyt. Kaikkeen.
Mä en oo Ap, toinen väsynyt ja kärttyinen vaan.
Miksi vähättelit väsymystäsi anopille. On ok ollaväsynyt ja kertoa siitä. Ota vastaan apu jota tarjotaan, vaikka avun tarjoaja olisikin äitisi sijaan anoppisi.
Sulla on talossa kaksi teiniä. Ja vissiin kuitenkin ihan suht toimiva veli? Teinien kanssa teet sen mitä pystyt yhdessä ja loput ostatte valmiina. Ja aattona veli perunateatteriin ja kauhan varteen, teinit samoin. Kämpästä valot pois ja tolulla valeltu sukka sohvan taa... eli kunhan ympärillä on muutama koriste, ei hirveää sotkua, pöydässä kinkku ja laatikot (saa kaikki valmiina) ja pari pakettia kuusen alla per lärvi, se on siinä. Kynttilöitä palamaan. Me vietettiin joulua itsenäisyyspäivänä, kun ollaan reissussa joulu: Lapset, 11v ja 13v koristeli kämpän, 16v auttoi mua ruuissa, jotka olin hakenut kaupasta samaisen 16 v kanssa. Lapset siivosi omat huoneensa ja jakoivat kämpän siivouksen kolmeen osaan, minä kuurasin vessan. Lahjat meni secret santa -periaatteella, eli jokainen ostaa yhden lahjan yhdelle perheenjäsenelle. Jokainen on tehtyt tutkimustyön itse, mä joko kävin sit vaan maksamassa ne tai laitoin rahaa lapsen tilille ostoa varten. Ja ihan siitä joulu saatiin. Ilman kiukuttelua ja kiroilua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vähättelit väsymystäsi anopille. On ok ollaväsynyt ja kertoa siitä. Ota vastaan apu jota tarjotaan, vaikka avun tarjoaja olisikin äitisi sijaan anoppisi.
Ap on yh. Anopista kertonut on toinen henkilö, joka mies reissaa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään tarjota vertaistukea...?
Kuule, nyt perut sukulaisten kyläilyn ja vietät joulun vain lähiperheesi kanssa.
Ja ensi vuodesta alkaen huolehdit itsestäsi paremmin.Anna mutsin hoitaa itsensä ja veljesi, keskity sä omaan jaksamiseesi.
Joulua EI ole mikään pakko pilata sukulaisilla siksi että "niin on aina tehty".
Olisiko kellään tarjota vertaistukea...?