Lue keskustelun säännöt.
Huonoimmat joululahjat mitä olette saaneet?
Möööööö
18.12.2018 |
Minä sain 15-vuotiaana jouluna kaikkea mukavaa mutta tuli sieltä myös yksi tyhmä ja huono lahja. PIKKUAUTO!
Kommentit (59)
Lapsena ja vielä teini-ikäisenä sain kaveriltani usein lahjaksi kaikenlaisia erikoisia pikkutavaroita. Kaikista pahinta oli se, että jotkut näistä tavaroista olivat ihan selvästi käytettyjä. Niissä oli kulumia ja ne haisivat omituiselta. En tiedä, oliko kaveri vain sokkona työntänyt käden rojulaatikkoon ja sieltä pohjalta kaivanut jotain pakettiin pistettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummulta joskus n. 10 vuotiaana sain puuterin väriset maxi-sloggit, jotka oli monta numeroa liian isot. Ei naurattanut.
Sama. Valitettavasti 😂
Hyönteistaulu joka oli kait tehty jostain metsästetystä hyönteisestä ja säilytetty jouluksi
Halpahallin tenusetää muistuttava tonttukoriste eikä mitään muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurennettu valokuva minusta itsestä kehyksissä, ja hölmö virne naamalla.
Lapsen etäisä, jolla krooninen rahapula antoi pojalleen 10v. jostain kirpparilta eurolla ostamia vanhoja käytettyjä pikkupokaaleja, joissa oli kaiverruksia tyyliin "Hertta Lyytinen seniorishakkiturnaus II palkinto lions club alajaosto Pyhtää".
Niin ja lakataaan sanomasta, että ajatus on kaunis/ tärkein, kun sitä ei kerta kaikkiaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on viihdyttävä ketju. Jatkakaa.
Mieheni sai viime jouluna äidiltään vanhan mukinsa :D Anoppi oli siis astiakaapista ottanut muumimukin, jonka mieheni on saanut lapsena kummiltaan. No joo, ysärin muumimukit ovat arvokkaita, mutta ei sitä silti olisi pakettiin tarvinnut laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus rahattomana teininä halusin ostaa tyttöystävälle jotain syntymäpäivänään. Sain jostain haalittua rahaa ja ostin lähikaupasta SinäMinä-lehden ja Turkinpippuri-karkkipussin, koska tiesin hänen pitävän kummistakin. Lahjapakettia avatessaan hän jupisi "Regina olisi ollut parempi" ja "olisit ostanut suklaata". Pian tämän jälkeen oli minun syntymäpäiväni eikä hän ostanut mitään. Jostain kumman syystä ero tuli aika pian tämän jälkeen. Vaikka vuosikymmeniä on kulunut, niin muistelen tätä kaikella katkeruudella.
Vierailija kirjoitti:
Joskus rahattomana teininä halusin ostaa tyttöystävälle jotain syntymäpäivänään. Sain jostain haalittua rahaa ja ostin lähikaupasta SinäMinä-lehden ja Turkinpippuri-karkkipussin, koska tiesin hänen pitävän kummistakin. Lahjapakettia avatessaan hän jupisi "Regina olisi ollut parempi" ja "olisit ostanut suklaata". Pian tämän jälkeen oli minun syntymäpäiväni eikä hän ostanut mitään. Jostain kumman syystä ero tuli aika pian tämän jälkeen. Vaikka vuosikymmeniä on kulunut, niin muistelen tätä kaikella katkeruudella.
Piti olla JOULUlahja mut tää oli silti hyväXD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun vielä sain appivanhemmilta joululahjoja, ne oli järjestään huonoja. Enimmäisenä jouluna sain lahjakortin yhteen mieluiseen liikkeeseen, mikä tietysti oli opiskelijalle ihan loistojuttu, paitsi että se oli puolet halvimmankin tuotteen hinnasta. Vanhentui lopulta, kun ei ollut varaa pistää puolta lisää että sieltä olisi saanut jotain. Sen jälkeen sain mm. sellaisen elokuusta alkaneen koululaiskalenterin, kirppikseltä ostetun sienikirja (inhoan sieniä ja sienestämistä ja anoppi tietää sen), seuraavalla viikolla vanhaksi menevän risteilylahjakortin, XS-kokoisen yöpaidan (olin silloin M-kokoinen), Yves Rocherin ilmaiskoruja useanakin vuonna.
Ex-anoppi antoi oman kuvansa kehyksissä minulle. En oikein tiennyt, miten suhtautua. Kuva oli siis sellainen n. 20 cm korkea ja kehyksineen vei aika paljon tilaa. Hän oli jo paikankin miettinyt sille meillä, seinälle olisi pitänyt laittaa, mutta laitoin pianon päälle. Jossain vaiheessa heivasin sen laatikkoon sillä ajatuksella, että otan esiin aina kun anoppi tulee kylään, mutta enhän sitä sitten enää muistanut. Anoppi tietysti ihmetteli, että missä kuva on.
No se on jo onneksi mennyttä elämää.
Sen ymmärrän vielä, että sukulaislapsista saa kuvia, esim. jostain yksivuotiaasta tai hääkuvia tai valmistujaiskuvia tai vaikka herranen aika koiranpennun kuva; jotain, jossa olisi edes aavistuksen verran jotain järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välitä tavarasta ja aivan erityisesti vihaan turhaa roinaa ja huonolaatuista krääsää. Saa siis olla aika prkleen hyvä lahja, etten pettyisi ja ahdistuisi sisäisesti. Tietenkin kiitän kauniisti, mutta parin päivän päästä joudun taas miettimään, mihin dumppaan repullisen turhakkeita.
Joka vuosi sanon, että älkää ostako minulle lahjoja ja esitän muutaman tarkkaan harkitun toiveen joihin innokkaat lahja ostajat voivat tarmonsa käyttää, mutta silti, joka vuosi joudun tekohymyilemään palonestoaineelta tai muulta myrkyltä haiseville kangaskasseille, halvoille ja rumille lämpösukille (inhoan inhoan inhoan keinokuituja), huonolaatuisille meikeille jotka ovat jotain ihan kummallista sävyä (kelmeän oranssi eyeliner???), kirjoille joissa ei ole mitään kiinnostavaa,turhaakin turhemmille koriste-esineille jne jne.
Itse pyrin ostamaan yhden täsmälahjan jokaiselle ja näen sen valitsemiseen vaivaa, enkä pyri löytämään halvinta mahdollista vaihtoehtoa.
18-vuotiaana ex-hevostyttönä Pollux-kirja. Nyt se tuntuu lähinnä kornilta, mutta silloin melkeinpä itketti, olisin mieluummin jäänyt kokonaan ilman lahjaa. Oikeasti, lastenkirja, kun vuotta vanhempi serkku sai samalta henkilöltä tosi nätin kynttilälyhdyn.
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä koiralle patja sängyksi, ajatus oli ihan kaunis varsinkin kun koirani oli tuolloin uutta sänkyä vailla, mutta se patja oli heidän taaperonsa vanha ja siitä näki että monet pissat on siihen tullut.
Hyi helvetti, miten joku kehtaa? :D
Sain 12-vuotiaana tädiltäni Mikki Hiiri -vinkulelun.
Anoppi on aina antanut hyvin kummallisia lahjoja. Kerran sain jättikokoisen esiliinan, olen itse melko pienikokoinen nainen. Esiliina, kuten muutama muukin taannoin saatu roju on haiskahtanut joltain kylkiäis-/ilmaisrojulta. Nykyään kylkiäisromut on korvanneet isänsä jäämistöstä jääneet esineet, joita anoppi käärii pukinpaketteihin. Kääreistä on paljastunut käytettyä kahvinkeitintä ja Kanarian matkamuistoa ym. Tapa se on tuokin päästä ylimääräisestä roinasta eroon. Ostaa myös pojalleen lahjoja, joita ei ole yhtään mietitty vastaanottajan tarpeisiin tai makuun sopivaksi, puhumattakaan että kysyisi, mitä haluaa lahjaksi.
Veljeni oli kerran kääräissyt tulitikkurasian lahjapaperiin. Mieheni sai viime vuonna veljeltään vaaleanpunaisen muistikirjan, jonka kannessa komeili teksti "happy notes".
Ex-poikaystävän lahja oli kieltämättä pettymys. Oli reilusti ennen joulua kysellyt, että onko minulla mitä lahjatoiveita ja lopulta sanoi, että käykö jos hän hankkisi minulle jonkun korun tai lahjakortin hierojalle.
Jouluaattoaamu sitten koitti, ja annoin oman lahjani hänelle. Olin ostanut hänelle boksereita, uuden kauluspaidan ja vyön, koska tiesin niiden tulevan tarpeeseen. Olin tuohon aikaan vielä opiskelija, joten melkeinpä viimeiset pennoset meni hänen lahjaansa, kun dressmanista kävin vaatteet ostamassa, eksä taas oli hyväpalkkaisessa työssä mutta täysi alkoholisti. Kiitti kyllä lahjasta ja vyö sekä kauluspaita pääsivät heti käyttöön, mutta oli sen jälkeen hirveen välttelevä eikä hänen lahjaansa kuulunut.
Lopulta kysyin suoraan, että onko hän hankkinut minulle mitään. Äijä mumisi, että se vähän jäi kun rahat oli loppu, ei ole ehtinyt ja monta muuta syytä. Sitten hänellä välähti - kävi hakemassa työnantajalta saamansa lahjakorin ja ojensi tyytyväisenä sieltä mulle suklaakonvehtirasian. Kyllä meinasi rehellisesti sanottuna päästä itku, päälle hän vielä tokaisi että sainpahan annettua ilmaisen lahjan! Kaikenlisäksi en tykännyt ollenkaan sen konvehtirasian suklaista. Vitutti, ja päivä paheni vielä siten, että äijä avasi ensimmäisen kaljapullon ennen puolta päivää ja oli iltapäivällä jo tukevassa humalassa. Vielä samana iltana erottiin, koska en sitä viinan kanssa läträämistä enää jaksanut, kun ei voinut olla edes joulua selvinpäin!