Miksi pelaaminen on muka ajan haaskausta, mutta lukeminen ja television katsominen ei?

Vierailija kirjoitti:

Lukemalla oppii asioita ja sivistyy.

Minä luen sivistykseen kuuluvaksi myös kyvyn ymmärtää erilaisia elämäntapoja, ahdasmielistä ajatella että oma tapa on ainoa oikea.

.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken tekemisen pitäisi olla sivistävää/työllistävää/jotain muuta "parempaa" tai "tuottavaa". Koko elämän pitäisi olla jotain helvetin suorittamista ja sitten täältä kuollaankin pois. Pelit tarjoavat elämyksiä. Ai niin mutta kun ainoa sallittu rentoutumistapa suomalaiselle on vetää viinaa. 

Monihan on siitä tehneet työn ja suosituimmat tekevät hirvittäviä summia rahaa pelaamisesta. Vuosi sitten tienasin tonnin, ihan vaan pelaamalla. Kyseessä ei ole uhkapelaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kyllä kummastuttaa jos vielä ihan aikuinen mies ostaa  konsolipelejä?

Kukaa maininnu mitään konsoleista? Aidot pelaajat kasaa myös itse PC pelikoneensa.

Pelaaminen on aina parempi vaihtoehto kuin dokaaminen ja muut päihteet.

Kyllä monessa "mmorpg" luetaan varmasti jo enemmän loorea kuin yksikään kirja sisältää tekstiä,

eli aivan turhaa kerskuilua .

Ok, se olisi siis hyväksyttävämpää, että lukisin mitä tahansa, vaikka harlekiineja, kuin pelaisin vaikka strategiapelejä tai esimerkiksi Witcher 3:sta? Selvä, taidan kuitenkin pelata ennemmin. Telkkaristakaan ei tule kuin Simpsonien ja Family Guyn uusintoja, Lentoturmatutkintaa ja Putous, taidan... pelata ennemmin.

-N30

Mieluummin pelaan jotain päättelykykyä vaativaa peliä kuin tuijotan kun joku junttieinari myy jollekin hölmöläiselle vanhan kahvipannun ylihintaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin pelaan jotain päättelykykyä vaativaa peliä kuin tuijotan kun joku junttieinari myy jollekin hölmöläiselle vanhan kahvipannun ylihintaan.

Samoilla linjoilla.

Itsekin mielummin pelaan esim. Devil May Cryta tai Hellbladea, kuin tuijotan jotain Ensitreffejä alttarilla tai Temptation Islandia tv:stä.

Lukeminen on hyväksi aivoille ihan tutkitusti. Sillä ei edes ole niin väliä, mitä lukee. Jos lukee jotain sivistävää tai omia pinttyneitä näkökulmia haastavaa, niin sitä parempi.

En tiedä, onko tietokonepelien pelaaminen tutkitusti jollain tavalla aivotoimintaa kehittävää. Pelaaminen kysyy ymmärtääkseni enemmän nopeaa reagointia kuin pitkäjännitteisyyttä, keskittymistä ja muistamista. Toisaalta en tiedä kovin hyvin, millaisia pelejä nykyään on tarjolla.

Sitä paitsi eihän mikään harrastus täyttä ajanhaaskuuta ole, jos siitä saa iloa.

Ymmärsin joitain viikonloppuja takaperin kuinka yksinkertaista ihmisroskaa baby boomer-ikäpolvelle osuvat vanhempani ovat kun he katselivat kyläillessäni jotain huutokauppaohjelmaa ja hihittelivät tasarytmiin sen taustamusiikin kanssa. 

Mikä V'tun idea on katsoa jotain huutokauppakeisaria tai putousta. Näiden jutuille nauraminen kertoo jo heti kättelyssä hyvin mielikuvitusköyhätä huumorintajusta ja yleisestä yksinkertaisuudesta.

En voinut kuin vain sääliä heitä samalla kun tunsin syövän leviävän ympäri vartaloani myötähäpeän siivittämänä ...

Faith kirjoitti:

Lukeminen on hyväksi aivoille ihan tutkitusti. Sillä ei edes ole niin väliä, mitä lukee. Jos lukee jotain sivistävää tai omia pinttyneitä näkökulmia haastavaa, niin sitä parempi.

En tiedä, onko tietokonepelien pelaaminen tutkitusti jollain tavalla aivotoimintaa kehittävää. Pelaaminen kysyy ymmärtääkseni enemmän nopeaa reagointia kuin pitkäjännitteisyyttä, keskittymistä ja muistamista. Toisaalta en tiedä kovin hyvin, millaisia pelejä nykyään on tarjolla.

Sitä paitsi eihän mikään harrastus täyttä ajanhaaskuuta ole, jos siitä saa iloa.

Pelaaminen nimenomaan vaatii pitkäjänteisyyttä, usein myös lukemista (joissain peleissä on tekstiä huomattavan paljon) ja se kehittää ongelmanratkaisutaitoja. Minulla on 65 tuntia sisällä eräässä pelissä, mitä pelaan tällä hetkellä, olen lukenut kaiken mahdollisen materiaalin mitä pelissä on tarjolla (dialogit, hahmokuvaukset, kirjeet jne. englanniksi), jos tuo ei ole pitkäjänteistä, niin mikä sitten? Muistamista koen tarvitsevani nimenomaan peleissä enemmän kuin kirjoissa.

.

Tämänkin asian suhteen ihmiset on puolueellisia. Ei ole mikään ihme, että pleikkaria joka päivä hakkaava kolmekymppinen mies sanoo, että tässä pelaamisessani ei ole mitään lapsellista ja tämä on aivan yhtä hyvä asia kuin jonkin sivistävän kirjan lukeminen. Fakta on, että aikuisella pitäisi olla parempia harrastuksia kuin jatkuva pelaaminen tai roskan katsominen televisiosta. Tämä tietysti loukkaa tunteita, mutta totuus on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin pelaan jotain päättelykykyä vaativaa peliä kuin tuijotan kun joku junttieinari myy jollekin hölmöläiselle vanhan kahvipannun ylihintaan.

Koitas nyt päätellä siellä Petteri että se kahvipannu on täyttä KUPARIAA!!!!

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että peleistä saa rentoutumisen ja onnistumisen kokemuksia. Esimerkiksi verkkokeskustelut menevät useimmiten vain stressaavaksi ja hyödyttömäksi jankkaukseksi. Itse kuitenkin välttelen pelaamista, sillä jos puheenaiheet alkavat pyöriä itseensä keskittyvän viihteen ympärillä, yleissivistys kapenee. Tämän huomaa esim. Brexitistä tai uutisesta, että Otava tekee rahaa homepatiatason huuhaakirjalla. Jonkun pitää ostaa ne hyödylliset tietokirjat ja uudet romaanit ja musiikkialbumit jotta niitä kustannettaisiin. Haluaisin yhteisöllisyyttä mieluummin niiden ympärille eikä minun ostovoimani ja aikani riittäisi pelien ja laitteiden päivittämiseen. Pelikonsolit olisivat minulle vain lisää sähköromua nurkkiin ja turhaa kulutusta (Pentti Linkolallakin on kirjojensa lisäksi levysoitin). 

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Lukeminen on hyväksi aivoille ihan tutkitusti. Sillä ei edes ole niin väliä, mitä lukee. Jos lukee jotain sivistävää tai omia pinttyneitä näkökulmia haastavaa, niin sitä parempi.

En tiedä, onko tietokonepelien pelaaminen tutkitusti jollain tavalla aivotoimintaa kehittävää. Pelaaminen kysyy ymmärtääkseni enemmän nopeaa reagointia kuin pitkäjännitteisyyttä, keskittymistä ja muistamista. Toisaalta en tiedä kovin hyvin, millaisia pelejä nykyään on tarjolla.

Sitä paitsi eihän mikään harrastus täyttä ajanhaaskuuta ole, jos siitä saa iloa.

Pelaaminen nimenomaan vaatii pitkäjänteisyyttä, usein myös lukemista (joissain peleissä on tekstiä huomattavan paljon) ja se kehittää ongelmanratkaisutaitoja. Minulla on 65 tuntia sisällä eräässä pelissä, mitä pelaan tällä hetkellä, olen lukenut kaiken mahdollisen materiaalin mitä pelissä on tarjolla (dialogit, hahmokuvaukset, kirjeet jne. englanniksi), jos tuo ei ole pitkäjänteistä, niin mikä sitten? Muistamista koen tarvitsevani nimenomaan peleissä enemmän kuin kirjoissa.

Tuskin missään pelissä on kuitenkaan luettavaa 300-500 sivua, joka on keskimäärin lukemieni kirjojen sivumäärä. Ja luen kirjoja myös englanniksi.

En halua aliarvioida pelaamista harrastuksena, mutta ei pelejä ja laadukkaiden kirjojen lukemista oikein voi verrata keskenään. Sama kuin vertaisi tennistä ja karatea. Molemmat ovat monipuolisia yksilölajeja, mutta niitä ei voi mitenkään sovittaa yhteen.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Lukeminen on hyväksi aivoille ihan tutkitusti. Sillä ei edes ole niin väliä, mitä lukee. Jos lukee jotain sivistävää tai omia pinttyneitä näkökulmia haastavaa, niin sitä parempi.

En tiedä, onko tietokonepelien pelaaminen tutkitusti jollain tavalla aivotoimintaa kehittävää. Pelaaminen kysyy ymmärtääkseni enemmän nopeaa reagointia kuin pitkäjännitteisyyttä, keskittymistä ja muistamista. Toisaalta en tiedä kovin hyvin, millaisia pelejä nykyään on tarjolla.

Sitä paitsi eihän mikään harrastus täyttä ajanhaaskuuta ole, jos siitä saa iloa.

Pelaaminen nimenomaan vaatii pitkäjänteisyyttä, usein myös lukemista (joissain peleissä on tekstiä huomattavan paljon) ja se kehittää ongelmanratkaisutaitoja. Minulla on 65 tuntia sisällä eräässä pelissä, mitä pelaan tällä hetkellä, olen lukenut kaiken mahdollisen materiaalin mitä pelissä on tarjolla (dialogit, hahmokuvaukset, kirjeet jne. englanniksi), jos tuo ei ole pitkäjänteistä, niin mikä sitten? Muistamista koen tarvitsevani nimenomaan peleissä enemmän kuin kirjoissa.

Tuskin missään pelissä on kuitenkaan luettavaa 300-500 sivua, joka on keskimäärin lukemieni kirjojen sivumäärä. Ja luen kirjoja myös englanniksi.

En halua aliarvioida pelaamista harrastuksena, mutta ei pelejä ja laadukkaiden kirjojen lukemista oikein voi verrata keskenään. Sama kuin vertaisi tennistä ja karatea. Molemmat ovat monipuolisia yksilölajeja, mutta niitä ei voi mitenkään sovittaa yhteen.

Laadukkaita kirjoja? Kuka tässä sellaisista on puhunut, lukeminenhan on mielletty universaalisti paremmaksi vaihtoehdoksi. Vaikka todella harva kuitenkaan lukee mitään laadukasta vapaa-ajallaan. Luultavasti sinäkin luet enemmän tai vähemmän perus hömppää, silkkaa roskaa (valtaosa kaunokirjallisuudesta) tai muuta vastaavaa, millä ei ole edes tieteellistä arvoa. Samalla tavalla niitä "laadukkaita" kirjoja pitää helposti parempana ajanvietteenä, koska ne ovat itselle läheisempiä. Minä siis sekä pelaan, että luen ja kirjoitan paljon, mutta en kyllä silti pidä lukemista järin kehittävänä harrastuksena, jos ei lue mitään tieteellisesti tähdellistä tai opettavaista. Mutta kukapa sellaista jaksaa aina lukea, harrastukset harrastuksina ja se ei ole niin tarkkaa. Pointtina kuitenkin se, että jonkun Juoppohullun päiväkirjan lukemista ei voi edes verrata laadukkaaseen peliin. Tai onko jollain kaunokirjallisella kokemuksella yhtikäs mitenkään sen enempää arvoa kuin pelillä? Elämyksellistä ja oivalluksia tarjoavaa ajanvietettä kummatkin, mutta loppupeleissä aivan yhtä tyhjän kanssa.

Omistan muuten muuten 700 sivuisen pelioppaan...

.

Koska ne aikuisten satukirjat siinä isossa hyllyssä näyttää niin akateemiselta. Vaikket olisi lukenutkaan niistä yhtään.Asiantuntijan merkki kun on paljon kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Itselle pelaaminen on rentoutumisen muoto ja samalla yhteistä ajanviettoa kavereiden kanssa.

Jokaisella kaudella on omat paheksutut juttunsa. Kun minä olin nuori (noin sata vuotta sitten :D), meitä nenä kirjassa loikoilevia paheksuttiin, samoin levyjen kuuntelu oli ihan turhaa touhua. Oikeastaan kaikki paitsi siivoaminen, ruuanlaitto, ompeleminen ja neulominen oli paheksuttavaa ja turhaa touhua. Nyt, kun nuoret pelaavat mieluummin kuin lukevat kirjoja, on kirjojen lukeminen jotain ylimaallisen mahtavaa.

TOSIN olen muutaman kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että lukeminen on hyvä harrastus, ja se kannattaa. Vaikka ei lukisikaan mitään maailmanluokan (todella tylsiä) klassikoita, lukemisessa kielitaju, oma ilmaisu ja ajattelu kehittyy. Se ei ole koskaan pahasta. Toisaalta nettipeleissä kehittyy vieraskielinen itsensäilmaisu - ainakin muutamalla tietämälläni nuorella pelit ovat jopa johtaneet siihen, että lähdetään ulkomaille opiskelemaan, kun kiinnostus vierasta kieltä ja kulttuuria kohtaan on kasvanut niin suureksi. Yksi on lähdössä Venäjälle, yksi Japaniin, ja yksi pähkäilee Australian ja Espanjan välillä. Ei sekään paha ole.